Kuka?

Minusta piti tulla historiantutkija, sittemmin vapaatoimittaja tai matkablogisti-yrittäjä. Lapsena haaveilin sirkustaiteilijan urasta. Millään näistä ei kuitenkaan ura auennut. Samalla, kun opiskelin yliopistolla kymmenisen vuotta, ensin filosofian maisteriksi ja sen jälkeen tutkijakoulussa, tutkailin maailmaa reissaillen. Kaikki muu on jäänyt, mutta intohimo reissailuun pysynyt. Jos minut jotenkin pitäisi luokitella, kutsuisin itseäni elämäntapa kulkuriksi.

Toinen intohimoni on kirjoittaminen. Sitä toteutan tässä blogissani niin matkatarinoissa kuin myös luovan kirjoittamisen saralla. Kaunokirjallisuudessa olen sen massakuluttaja, luen joka viikko parisen kirjaa, mutta tuottamisessa olen vielä aloittelija. Tarkoitus olisi tänä talvena suorittaa kirjoittaja opinnot etäopiskeluna Portugalista käsin.

Reissailen yhdessä avomieheni kanssa, jonka intohimo on Intia. Hän kirjoittaa siitä laajaa Intia-opusta, jota saa tulevaisuudessa hankkia sivujeni kautta. Minulle tärkeintä on itse kulkeminen, jatkuva liike. Minulla ei siis ole ehdotonta lempikohdetta, vaikkakin Intia on olosuhteiden pakosta tullut hyvin läheiseksi, jopa kuin toiseksi kotimaaksi. Olen käynyt maassa seitsemisen kertaa, paljolti Kallen kirjaprojektin vuoksi, kulttuurisesta kiinnostuksesta ja hintatason edullisuuden houkuttelemana. Aasian mantereelta löytyvät muutkin itselle läheiset kohteet, kuten Malesia ja Sri Lanka.

Minusta lyhyesti: pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Mikä Kulkuritarinat.net?

On niitä joiden täytyy olla matkalla ollakseen perillä. Tämä olkoon sivustoni slogan.

Kyseinen blogi on suunnattu niille uneksijoille, jotka ovat  aina haaveilleet lähtevänsä, mutta kokevat olevansa liian köyhiä matkustamaan. Yritän kirjoituksissani kumota sen käsittämättömän myytin, että matkustaakseen pitäisi olla rikas tai edes hyvin toimeentuleva. Toisaalta ääribudjettimatkailu, mistä kerron niin tarinoissani kuin myös reissuvinkit-osiossa, ei sovi kaikille. Niinpä sivu on suunnattu myös uteliaille. Ihmisillä on aina ollut tarve kurkistella erilaisiin elämäntapoihin. Erilaisuus ja itselle täysin vieraat katsantotavat ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Kengännauhareissaaminen tai pitäisikö sanoa jopa kulkurielämä on tietynlainen maailmanlaajuinen alakulttuuri. Päivi Kannisto on osuvasti ”Elämäni nomadina” kirjassaan eritellyt, mitä on nykyajan irtolaisuus. Kirja on aika akateeminen ja itse en lähde erittelemään käsitteitä niin tarkasti kuin hän, en tee suurta eroa pitkäaikaisten reppureissaajien ja nomadien välille. Kerron teille kuitenkin tästä elämäntavasta, mitä on vaeltaa maasta ja kulttuurista toiseen, ja mikä keskeisintä, käyttämättä suuria summia rahaa.

Siispä te kanssakulkijat, jotka jaatte elämäntapani, tulkaa vaihtamaan kokemuksia, turinoimaan kuten reissaajat aina hostelleissa. Te, jotka olette täällä uteliaisuudesta, ottakaa mukava asento ja nojatuolimatkailkaa tarinoideni parissa. Tarkoitus on jakaa myös asiatietoa, mutta ennen kaikkea luoda lukijoiden eteen maisemia ja tunnelmia. Haluan luoda teille teksteilläni kuvia, joihin voitte astua ja tuntea kuin olisitte itsekin jossain kaukana poissa. Kaukokaipuu on ihmisen yksi perusheikkous, tai toisaalta kyky. Yritän tyydyttää tätä ihmisten tarvetta välillä hypätä jonnekin kauaksi omasta arjestaan. Aivan kuin hyvä kirja tai elokuva on parhaimmillaan irtiotto, toivoisin että bloginikin olisi sitä jollekulle tänne eksyneistä lukijoista.

Edellisellä reissulla olimme Portugalissa ja sieltä Suomea kohden matkatessamme teimme pyhiinvaelluscaminon Portosta Santiagoon. Tämän reissumme tarinat löytyvät kategoriasta: Kamelipyörillä kotimaata kohden. Jos taas haluat lukea talvestamme Portugalissa, klikkaa: Talvehtimaan ja kirjoittamaan Portugaliin. Blogistani löytyy monenmoisten reissujen matkapäiväkirjoja, joiden lomassa käyn myös pohdintaa maiden kulttuureista ja ilmiöistä. Löydät eri reissut ”kategorioista” ja niistä voit kiinnostuksesi mukaan lukea esimerkiksi pyöräilystä Italiassa tai Espanjassa, reppureissauksesta Intiassa, vapaaehtoistyöstä Suomen festareilla tai vaikkapa trans-Siperia junasta.

Blogini on ollut pitkään tauolla vanhan talon kunnostusprojektin vuoksi, mutta nyt olemme jälleen tien päällä. Tämän matkan teema on talojen ja lemmikkien vahtiminen eli housesitting. Erityistä tällä reissulla on myös se, että ensimmäisen kerran olemme liikkeellä omalla autolla, siis road-trip-henkeen. Automme on tyylikäs Transporter-pakettiauto parin kymmenen vuoden parhaassa iässä, olemme sisustaneet sinne itsellemme mukavat sänkypaikat.

Tervetuloa tarinoitteni pariin!