Reissuvinkit

CIMG2044

Äärimmäisen budjettireissauksen mahdollistaminen.

Yleiset huomioitavat:

Liikkuminen

Kummatkin ovat mainiota tapoja liikkua ilmaiseksi. Ensiksi mainittu tosin tarvitsee pienen alkupanostuksen eli pyörä on hankittava jostain, yleensä ostettava. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että pyörän ei välttämättä tarvitse olla kallis ja hieno. Useat pyörämatkailijat sortuvat hankkimaan laidasta laitaan kaikki hienot pyörävälineet ja muut retkeilyvarusteet. Muut pyörällä reissaamisesta haaveilevat saattavat siten heitä katsoessaan luulla, ettei heillä itsellään koskaan olisi varaa moiseen. Varusteisiin saa helposti uppoamaan omaisuuden, samoin kuin itse pyörään. On kuitenkin hyvä tunnustaa pyörän alkuperäinen idea; se on kulkupeli, jossa on kaksi pyörää alla ja polkimet, jotka saavat sen liikkumaan. Kaikki pyörät, jotka ovat niin hyväkuntoisia, että kestävät polkemista ja kuljettavat eteenpäin, ovat riittävän hyviä viemään reissaajaa kohti seuraavan tienmutkan seikkailuja.

Tuttavani Markku pyöräilee vuodessa 10 000-14 000 kilometriä ja hän käyttää tarkoitukseen vanhaa armeijapyörää, jonka on ostanut käytettynä 40 eurolla. Tietenkin hän joutuu silloin tällöin kunnostamaan pyöräänsä parilla kympillä, mutta tarkoituksenani on vihjaista, että pyöräilyn ei todellakaan tarvitse olla kallis liikuntamuoto. Monet pitkiä matkapyöräilyreissuja tekevät suosivat juuri tällaisia yksinkertaisia pyöriä, koska ne ovat kestäviä ja helppo korjata. Jotkut hurjapäät, kuten Markku ajavat jopa vaihtettomilla pyörillä.

Kävelystä minulla ei juuri ole henkilökohtaista kokemusta, siksi sivuutan sen lyhyellä maininnalla. Olen kävellyt vain päivämatkoja Intian, Sri lankan, Nepalin ja Malesian luontopoluilla ja näiden kokemusten perusteella täytyy sanoa, että kävely luonnon keskellä on erittäin koukuttavaa puuhaa. Kävely teidenvarsilla asuinkeskittymissä ei varmasti olisi niin hermoja lepuuttavaa. Sanoisin siis kävelemään aikovalle vinkiksi, että kannattaa puntaroida reitti huolella. Olen ajanut pyörällä Espanjan camino pyhiinvaellusreittiä ja tavannut tuon matkan varrella useita kävelijöitä. Noilla seuduilla on sekä kaupunkimaista ympäristöä että myös maaseutua ja suosituimpia reittejä ova nimenomaan luonnonhelmassa kulkevat. Jos kävely on reissaajalle vain ominainen tapa päästä eteen päin, siinä ei tietenkään aina pysty reittejä valikoimaan. Moniin isoihin kaupunkeihin ei ylipäätään pääse kuin vilkasta maantien reunaa. Esimerkiksi Espanjassa on kaupunkeja, joihin ei tahdo löytyä muita kulkuväyliä kuin moottoritiet, tämä tuo haastetta niin pyöräilijälle kuin myös kävelijälle.
Näissä kummassakin liikkumismuodossa on keskeistä tavaran kylmäpäinen karsiminen. Jos mietit pakatessa, että saattaisit ehkä tarvita jotain, jätä se pois. Kävellessä tärkein varuste ovat hyvät kengät, pyöräillessä jokseenkin toimiva pyörä. Näiden lisäksi tarvitset vain noin 10-20 tavaraa, mitä en nyt ala läpikäymään. On reissaajakohtaista, minkä kukin katsoo tärkeäksi. Paljon reissanneet nomadit kuitenkin tunnistaa siitä, että heillä on pienet kantamukset.

Pyöräily ja kävely tukevat myös muulla tavoin olemattomasti kuluttavaa reissaustyyliä. Tämän voisi tulkita viittaavaa ympäristöön, mikä on sekin huomionarvoista. Tässä yhteydessä tarkoitan kuitenkin lähinnä muuta rahankäyttöä. Kun kuljet tienvartta, sinun on helppo valmistaa itse ruokasi trangialla. Pellonreunoilta, hylättyjen ravintoloiden takapihoilta, hiekkarannoilta ja rauhallisista kaupunkipuistoista löytyy oivallisia paikkoja pysähtyä ruuanvalmistukseen. Pyöräillen tai kävellen saatat myös löytää halvempia majapaikkoja. Jos tulet kaupunkiin junalla tai bussilla, tupsahdat usein ydinkeskustaan. Halvat hotellit sen sijaan sijaitsevat useinmiten piilossa kaupunkien laitamilla. Pelkin lihasvoimin liikkuessa, törmää vähän väliä vaatimattomiin, mutta mukaviin pikku hostelleihin. Jos taas suosit teltassa yöpymistä, näillä liikkumismuodoilla, löydät todennäköisesti rauhallisia piilopaikkoja majallesi.

Tietyissä maissa, jossa julkista liikennettä on vähänlaisesti ja kaikilla ei ole varaa yksityisautoihin, liftaaminen on luonnollinen ja yleinen tapa. Esimerkiksi Mongoliassa ja Malesian Borneolla, tavallinen kansa kulkee liftaamalla. Tämä tosin poikkeaa Euroopassa liftaamisesta siinä, että yleensä kulkija osallistuu bensakuluihin. Mongoliassa liftaaminen muistuttaakin paljolti eurooppalaista kimppakyytijärjestelmää, jossa kyydin kulut laitetaan tasan ja kyydistä sovitaan etukäteen. Mongoliassa kyydistä sovitaan usein bussiasemien edessä tai muuten vilkkaissa keskittymissä, Euroopassa taas kimppakyytien nettisivuilla. Useissa Euroopan maissa on omia kimppakyytisivustoja. Suomessa sellainen on esimerkiksi kimppakyydit.net.

Myös perinteinen liftaaminen on vielä voimissaan, vaikka onkin menettänyt suosiotaan sitten kultaisten hippiaikojen. Itä-Euroopan reissaajat, kuten puolalaiset, tulevat usein Suomeen asti liftaamalla. He kehuvat saavansa kyydin yleensä aina helposti. Suomi ei kuitenkaan ole parhaita liftausmaita. Yleisesti Keski-Eurooppaa pidetään helpompana alueena liftailuun kuin pohjolaa. Esimerkiksi Saksassa ja Englannissa irtoaa kyyti tienlaidasta jo vähäisen seisoskelun ja peukalon heiluttelun jälkeen.

Nämä kulkuneuvot kannattaa varata hyvissä ajoin. Euroopassa varhainen varaaja saa halvemmalla ja Aasiassa taas mattimyöhäinen ei yleensä edes mahdu kyytiin. Näistä kahdesta vaihtoehdoista, suosisin junaa, koska se on ekologinen ja tunnelmallinen. Se on reissaajaystävällisempi kuin bussi, sillä junassa tavarat mahtuvat paremmin kyytiin. Missään muualla ei ole niin hienoa lähdön ja saapumisen tunnelmaa kuin isoilla juna-asemilla myöhäisillan hämyssä tai aikaisen aamun raikkaudessa! Junien ja bussien hinta-laatu viihtyvyys tietenkin vaihtelee maittain paljon. Kiinassa, Thaimaassa tai vaikkapa Malesiassa voit saada sänkypaikan pitkänmatkan hienosta yöbussista samalla hinnalla kuin reissaat perustasoisella bussilla Euroopassa muutaman hassun pyrähdyksen. Ylemmät luokat junissa kautta maailman ovat yleensä siistejä ja mukavia, mutta todellinen budjettireissaajahan ei niitä käytä. Alimpien luokkien kohdalla voi joskus tulla vastaan epämieluisia yllätyksiä, mutta reissaaja voi aina lohduttautua ”pääsinpähän halvalla.”

Intiassa voi matkustaa puoli-ilmaiseksi halvimmissa vaunuissa, joihin pääsee kyytiin parhaimman kyynerpäätaktiikan omaavat. Niissä ei yleensä pääse istumaan varsinaisille penkeille ja ihmisiä tunkee jokaisesta ovesta ja ikkunasta. Hinta on kuitenkin noin 80 eurosenttiä sadalta kilometriltä, joten nuukaileva reissaaja voi kiivetä tyytyväisenä hattuhyllylle myhäilemään, kun on taas onnistunut vaihtamaan maisemaa lähes ilmaiseksi. Tämä on kyllä mahdollista myös täysin ilmaiseksi! Jos on oikein pihi tai laiska jonottamaan lippua aseman pitkissä jonoissa, näihin luokkiin voi vain ryömiä kyytiin. Vaunut ovat niin täynnä ihmisiä, että lipuntarkastaja harvoin vaivautuu tunkeutumaan ihmismassan lävitse. Jos niin huono tuuri käy, että tarkastaja tulee, sakko on kohtalaisen pieni summa.

Älä käytä näitä kuin äärimmäisessä hädässä. Euroopassa taksit maksavat maltaita ja Aasian maissa huijaavat tai eivät löydä perille. Niissä maissa, joissa on pyörä-tai moporiksoja, voi tällainen menopeli joskus olla paikallaan jos mitään muuta ei ole saatavilla. Silloinkin kannattaa kiinnittää huomiota kuskin valintaan.

Sääntö 1. valitse vähiten innokas kuski, sellainen rauhallisen ja aneemisen näköinen. Jos joku on liian innokas, hänellä on huijaukset mielessä.

Sääntö 2. Valitse mielummin vanha kuin nuori kuski, vanhat ovat usein kohteliaampia ja vähempään maksuun tyytyväisiä.

Sääntö 3. Tätä ei varmaan tarvitsisi edes sanoa, mutta tingi hinnasta pitkään ja hartaasti.

Ruoka

Tämä on reissaajalle hyvin suositeltava vaihtoehto. Jos sinulla on trangia mukanasi, voit laittaa ruokasi missä tahansa ja milloin vain. Usein kannattaa kokkailla lähellä kauppaa, siten sinun ei tarvitse kantaa ruokia pitkälle, eikä huolehtia säilyvyysongelmasta. Euroopassa keskustan laitamilla on usein marketteja, joiden ympäriltä alkaa maaseutu. Sieltä löytyy kivimuureja tai hiljaisia bussipysäkkejä, jotka ovat ihanteellisia paikkoja kokkailuun. Aasian maissa voi olla vaikeampi löytää rauhallisia paikkoja ruuanlaittoon, mutta Aasiasta löytyy sitä vastoin katukeittiöitä, joissa on lähes sama hinta kuin jos itse kokkailisit. Suosittelen siis itse trangialla keittelyä lähinnä Euroopan maissa ja ylipäätään hintavammissa kohteissa.

Mitä ostaa kaupasta jos sinulla ei ole trangiaa? Kun kuljeskeleva reissaaja eksyy kauppaan maha muristen, hän on aluksi hyvin innoissaan. Hän katselee nälkäisenä ruokarivejä ja suorastaan syö silmillään. Mutta sittemmin vastaan tulee hämmennys, mitä voikaan lopulta ostaa. Kaikki ruuat näyttävät olevan pusseissa ja purnukoissa ja vaatisivat jonkinmoista laittoa tai ainakin kuumennusta. Hedelmät ja erinäiset energiapatukat ovat hyvä vaihtoehto. Jugurttien ja muiden maitotuotteiden kohdalla on usein ongelma, millä sen söisi, eli lusikoita ei ole saatavilla. Leivän kanssa taas on ongelma, mitä sen päälle pistäisi. Kokonaiseen voipakettiinhan ei kannata tuhlata, koska se ei säily. Itselle on muodostunut tavaksi syödä leipää dippaamalla sitä luonnonjugurttiin.

Tulen keräämään tähän osioon yksinkertaisia vinkkejä, mistä muista ”ei valmistusta vaativista” ruokayhdistelmistä saisi helposti ja ravitsevasti mahansa täyteen.

Jos käytät sohvasurffausjärjestöä tai muuta netin ilmaismajoitus sivustoa, on hyvä vaihtoehto laittaa ruokaa yhdessä. Kerralla isomman ruoka-annoksen laitto on halvempaa. Jokainen voi ostaa vain jotain ja yleensä isäntäperheiltä löytyvät perusainekset, kuten mausteet. Joskus isännät häätävät sinut keittiöstä ja suorastaan kieltävät osallistumasta kuluihin. He haluavat tarjota sinulle aterian loistavaa seuraasi vastaan. Tällainen ilmainen päivällinen on tietenkin tarjous, josta pihi reissaaja ei voi kieltäytyä.

Ruokaa voi etsiä kahdesta paikasta; joko luonnosta tai roskiksista. Villiyrttejä mausteeksi löytyy helposti Euroopan maista. Espanjan tienvarret ovat täynnä esimerkiksi villi fenkolia, joka sopii hyvin pastaan. Aasiassa, esim Pohjois-Intian syrjäseuduilla tai Malesian viidakkoisilla saarilla, taas kukoistavat useat villit hedelmäpuut. Kookospähkinöitä löytyy lähes kaikkiata Aasiasta, kunhan vain uskaltaa kiivetä puuhun tai keksii keinon pudottaa pähkinän.

Ruuan roskiksista tonkimisesta minulla ei ole varsinaista kokemusta kuin Suomesta, mutta käsittääkseni useissa Euroopan maissa tilanne on sama. Yleisesti roskikset ovat lukossa, mutta aina on kauppoja, joissa ne ovat auki. Roskiksista voi löytyä lähes mitä ruokaa vain, sekä täysin moitteettomassa kunnossa olevaa että selvästi pilaantunutta. Kannattaa suosia ruokia, jotka ovat tiiviisti muoviin pakattuja ja, joissa on kyseisen päivän päiväys.

Joissakin Aasian maissa, kuten Intiassa, on yleensä tarkoituksetonta vaivautua likaamaan käsiään itsekokkailuun. Jos menet ostamaan torille aineksia ja laitat niistä yhtä monimuotoisen pöperön kuin katukeittiöissä myydään, voit jäädä nuolemaan näppejäsi säästöaikeiden suhteen. Koska katujen keittomestarit tietävät halvimmat paikat ostaa ruokaa ja, koska he ovat parempia tinkimään vihannesten hinnoissa, et raaka-aineita ostaessasi yleensä pääse aivan samoihin hintoihin. Syrjäisillä pikkukylillä, jossa ei ole koskaan valkonaamaa nähtykään, voi tietenkin olla, että torikauppiaat myyvät reissaajalle hämmennyksissään aivan samaan hintaan ruuan raaka-aineita kuin paikallisillekin, mutta tämä on erittäin harvinaista. Yleensä he laskuttavat vaalean ihon lisän. Suosi siis katukeittiöiden evästä silloin, kun se vaikuttaa edulliselta!

Pienissä kojuissa paistellaan ruokaa niin Euroopassa kuin Aasiassa, jälkimmäisessä maanosassa se on kuitenkin yleisempää. Euroopassa paistelupaikkoja löytyy lähinnä lämpimään vuodenaikaan torialueilta ja ruoka ei välttämättä ole radikaalisti halvempaa kuin ravintoloissa.

Ovatko katukeittiöt turvallisia? Tätä seikkaa ei voi koskaan varmasti tietää, mutta ei sitä voi tietää hienojen ravintoloidenkaan suhteen. Muutaman ohjeistuksen voin antaa, jotka auttavat minimoimaan riskiä seuraavien päivien viettämisestä vessanpytyllä. Kannattaa valita koju, johon on jonottamassa myös paikallisia. Kannattaa välttää liharuokia ja selvästi epähygienisen näköisiä ruokia. Jos ruokaa esimerkiksi pidetään lasikuvun alla, johon paahtaa koko ajan aurinko ja, jonka sisään ovat päässeet kärpäset pörisemään, kannattaa kävellä ohi. Tyypillistä myös on, että kauppias käsittelee kaikkea ruokaa käsin. Hyvin kuumien ruokien kohdilla, kuten vasta rasvassa paistetun polttavan kuuman leivän, suhteen tällä ei ole juuri merkitystä. Mutta jos joku tarjoilee kylmiä ruokia, kuten vaikkapa leivoksia käsin, ja viereisessä kojussa joku on ymmärtänyt ottaa niihin ottimet, suosittelen valitsemaan jälkimmäisen myyjän. Turvalisimpia katukeittiöruokia ovat ne, jotka ovat valmistettu juuri kyseisenä hetkenä silmiesi edessä. Omeletti tai rieska on hyvä esimerkki tällaisesta. Sitä ei ole säilytetty missään vaan se tehdään saman tien ja nostetaan höryävän kuumana lautasellesi. Kuumuus on siis katukeittiöruuan turvallisuuden kannalta avainsana!

Hinta-laatusuhteeltaan hyvän ravintolan etsintään täytyy aina käyttää hieman aikaa. Jos yövyt turismikeskittymässä, ne läheisimmät ravintolat eivät useinkaan ole niitä parhaita. Näiden ravintoloiden ei tarvitse panostaa palveluun tai ruuan makuun saadakseen asiakkaita, koska tulijoita on joka tapauksessa. Heille riittää se, ettei mikään ole suorastaan pahasti pielessä, mutta he eivät millään tavoin kosiskele asiakkaita. Ravintolat, jotka ovat lähellä tunnettuja nähtävyyksiä tai hotellikeskittymien ytimissä, ovat siis yleensä tylsän keskinkertaisia. Mikä pahinta heidän hintansa eivät silti ole keskinkertaisia vaan hipovat pilviä. Parhaimmat ravintolat löytää kuuntelemalla paikallisten vinkkejä. Tämä on helpointa jos yövyt sohvasurffaaja-isännillä, tällöin he usein jopa vievät sinut syömään lempiravintolaansa. Jos sinulla taas ei ole paikallisia kontakteja, voit vain päämäärättä suunnistaa kaupungin reunamille, ja katsella ravintoloihin sisälle. Paikat, jotka ovat vilkkaita, ovat todennäköisesti myös tasokkaita, ja jos ovatkin hirveitä lääviä, ovat ainakin edullisia.

Äärimmäinen budjettireissaaja katsoo tietenkin aina ensin hintoja ja sitten vasta laatua, mutta on parasta, ja täysin mahdollista, että nämä saa samassa paketissa. Vielä yksi hyvä keino selvitellä tulevan päivällisensä mahdollista herkullisuutta, on tutkiskella ravintoloiden menu ennen pöytään istumista. Joissain paikoissa menu on heti eteisessä nähtävillä, jos ei ole sen voi pyytää näytille. Jos ruokalista on huolellisesti laadittu, se on laaja ja annoksien sisällön selittämiseen on panostettu, se kielii siitä, että ravintolalla on yritystä miellyttää asiakkaita. Aina pelkkä yritys ei riitä, mutta erityisesti Aasian maissa se on lupaava lähtökohta. Listalta näkee tietysti heti myös hintatason ja voi puntaroida, ovatko kyseiset ruuat hintansa veroisia. On hyvä myös tiedustella ruoka-annoksien kokoa. Euroopassa ruoka-annokset ovat usein niin valtavia, että niistä syö hyvinkin kaksi ihmistä. Ravintoloitsijat voivat vähän nyrpistellä jos syötte samalta lautaselta kaverin kanssa, mutta ei se kiellettyä ole. Ei se keltään pois ole, sillä olette joka tapauksessa asiakkaita ravintolalle. Annoksen jakaminen on erittäin tehokas keino säästää ravintoloissa! Monessa suunnassa maailmaa, kuten Intiassa, on jopa tapa tilata pöytään kaikenlaista ja jakaa se kaikkien ruokailijoiden kesken. Kukaan ei tilaa omia annoksia vaan kaikki jaetaan. Näin saa syötyä edullisesti ja monipuolisesti!

Majoitus

Kätevä tapa yöpyä ilmaiseksi on pistää teltta pystyyn tienposkeen. Ihan minne tahaansa telttaa ei kuitenkaan kannata pystyttää. Jos harrastat niin sanottua ”vapaata telttailua” (wild camping), maissa joissa se on periaatteessa kiellettyä, telttapaikan pitää olla piilossa. Loistavia paikkoja ovat hylättyjen talojen takapihat ja itse talot, pusikkoiset autiot rannat, tiheät metsät metsäaukioineen ja siltojen aluset, mihin ei näe mistään suunnasta. Muutamissa maissa, kuten Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa, vapaa leiriytyminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Mutta niissäkin Euroopan maissa, joissa leiriytyminen on virallisesti kielletty, suhtaudutaan yhden yön telttailuun usein sallivasti. Jos et häiritse, roskaa tai käyttäydy muuten sopimattomasti, paikallisilla ei useinkaan ole mitään hetken viipyviä telttailijoita vastaan. Virkavalta on tietenkin asia erikseen, mutta harvoin asia heitäkään kiinnostaa jos et häiriköi. Jos telttasi ylipäätään on syrjässä ja hyvin piilossa, et herätä kenenkään huomiota ja saat nukkua yösi rauhassa.

Etelä-Euroopan maissa on tiheään leirintäalueita, jonne voit pientä maksua vastaan pystyttää majasi. Erityisesti Espanjassa leirintäalueet ovat tasoonsa nähden telttailijoille halpoja. Monissa niissä on jopa uima-altaat, siistit pesutilat, keittiökatos, juokseva vesi ja sähkö jokaisella telttapaikalla yms. Telttapaikka maksaa leirintäalueesta ja leiriytyjien määrästä riippuen noin 6-15 euroa.

Jotta teltassa yöpyminen olisi mahdollisimman mielekästä, kannattaa panostaa hyvään telttaan (vedenpitävä, helposti koottava, tilava mutta silti kevyt kantaa.) ja makuualustaan. Vaikka makuualusta kustantaisikin hieman ja tuntuisi lähes turhalle hankinnalle, se maksaa nopeasti itsensä takasin. Jos et nuku teltassa hyvin ja selkäsi kipeytyy, tulet kuin huomaamattasi vältelleeksi telttailua. Monille käy niin, että he aikovat telttailla reissullaan useaan otteeseen, mutta todettuaan leirielämän epämukavuuden, päätyvätkin etsimään hotelleja. He saattavat kantaa telttaa turhaan mukanaan koko reissun vain aikoen yöpyä siinä. Leiriyöpymisen ei kuitenkaan väistämättä tarvitse olla selkää tai mielenterveyttä raastavaa! Paksu puhallettava ilmapatja, korvatulpat lintujen viserrystä ja mahdollista autotien möykkää vastaan ja mahdollisesti silmäsuojus valoisuuden vuoksi, niin uinut teltassa unten maille kuin viiden tähden hotellissa.

Telttailussa parasta on vapaus yöpyä missä vain. Jos löydät mielenkiintoisen kylän tai kaupungin, et ole sen halpojen hotellien armoilla. Sinun ei tarvitse epätoivoisesti metsästää edullista paikkaa kallistaa pääsi pielukselle, vaan voit vain valita minkä tahaansa rauhallisen paikan teltallesi. Usein telttapaikan valitseminen on jopa päivän kohokohta. On kiehtovaa etsiskellä luonnonhelmasta mahdollisimman viihtyisää paikkaa asumukselleen, vapaus valita on niin suuri. Voit vaikkapa valita huikeat näköalat järvelle, tunnelmallisen paikan kuusen oksien suojista tai kauniin kalliosen maiseman kukkulan rinteeltä.

Yöpyminen ihmisten sohvilla on mainio keino tutustua ihmisiin sekä maan kulttuuriin, ja siinä ohella saada ilmaiseksi katto päänsä päälle. Netin majoitusyhteisöjä ovat esimerkiksi couchsurfing, hospitality club ja warmshowers. Jokainen voi itsenäisesti tutustua näiden sivujen käytäntöihin, mutta kerron silti toimintaperiaatteesta lyhyesti.

Teet sivuille oman profiilin, jonka jälkeen voit selata muiden profiileja. Jos haluat yöpyä jonkun sohvalla, voit lähettää hänelle viestiä ja tiedustella asiaa. Jos olet päässyt yöpymään jonkun kotiin, on hyvä kirjoittaa kokemuksen jälkeen kyseisestä ihmisestä palaute sivuille. Näiden ”suositusten” perusteella muut reissaajat voivat arvioida, kenen luona haluaisivat yöpyä. Isännän luotettavuudesta kertoo jos hän on saanut paljon hyvää palautetta. Toimintaidean ydin on majoittuminen ja majoittaminen ilman kustannuksia. Usein isännät ja heidän vieraansa myös kokkaavat yhdessä tai isäntä esittelee heille kotikaupunkiaan. Syväluotaavampi ajatus on rikkoa kulttuurien välisiä raja-aitoja, vieraana saada aito kuva paikallisesta elämästä, isäntänä puolestaan tarjota reissaajille kokemuksia oman maansa ihmeellisyyksistä.

Kautta maailman erinäisten patikointireittien varsille on siroteltu tiheään ilmaisia tai puoli-ilmaisia majapaikkoja. Hyvänä esimerkkinä Suomen lapin eräkämpät ja laavut tai Espanjan pyhiinvaellusreitin majatalot. Yleensä ilmaiset kämpät ovat hyvin vaatimattomia ja pienen summan kustantavat jo huomattavasti mukavampia. Espanjan caminon varrelta löytyy pyhiinvaelluspassin (saa netistä pienellä summalla, tai paikan päältä lähtökaupungeista ilmaiseksi) omaaville täysin ilmaisiakin paikkoja, mutta useimmat maksavat 5-10 euroa.

Kaikista maailman suurkaupungeista löytyy 24 h lentokenttiä tai juna-asemia. Vaikka sinulla ei olisi lento- tai junalippua, voit useimmiten vain marssia sisään asemille ja etsiä mukavan nurkkauksen leiriytymiseen. Joillakin lentokentillä suhtaudutaan kielteisesti nukkumiseen, joten kannattaa selvittää etukäteen vaikkapa netin reissaajafoorumeilta, saako kyseisellä kentällä nukkua rauhassa. Yleensä se ei tuota mitään ongelmia. Parhaimpia lentokenttiä ovat sellaiset, jotka hiljenevät yöaikaan. Monilta kentiltä ei keskiyön ja aamu kuuden välillä juuri lähde lentoja, ja se tarkoittaa, etteivät kuulutukset häiritse. Tosin jos kenttä hiljenee yöksi, se tarkoittaa tehokasta siivousta. Mikä taas tarkoittaa sitä, ettei sinun sovi leiriytyä lattialle, sillä muuten saat siivoojalta äkkilähdön. Pitkät penkitkin ovat hyviä nukkumiseen ellei niissä ole käsinojia tai voimakasta kaltevuutta.

Sekä lentokentillä että juna-asemilla makoisasti nukkumiseen pätevät samat säännöt: valitse syrjäinen nurkkaus, laita hyvät korvatulpat, pyri pääsemään makuuasentoon, laita silmäsuojus kirkkaiden valojen vuoksi, köytä arvotavara itseesi kiinni tai nuku sen päällä, tee hyvä tyyny vaatteista, ja pue tarpeeksi päälle, ettet palele ilmavirtojen vuoksi.

Jos haluat vain suojapaikan pimenevää yötä vasten ja nukkumisella ei ole niin väliksi, voit yöpyä lähes ilmaiseksi Suomen ABC ketjun tyyppisissä paikoissa. Itselläni ei ole tästä omakohtaista kokemusta, sillä minulle uni on aina ehdottoman tärkeää. Avomieheni on joskus yöpynyt pyöräretkellään huoltoasemalla kaverinsa kanssa ja he saivat pitää leiriä pöydässään kaikessa rauhassa läpi yön, kun olivat vain illalla tilanneet pientä purtavaa. Voi olla, että jotkut paikat sallivat jopa pienen nuokkumisen pöytänurkkauksessa, eivät ole huomaavinaan torkkuvaa asiakasta, mutta tässä yritelmässä on aina riskinä lentää ulos taivasalle.

Mitä voit tehdä jos tupsahdat yllättäen paikkaan, jossa on liian kalliit hotellit, ei sohvasurffaajia ja sinulla ei ole telttaa mukanasi? Voit yrittää löytää ulkoa taivasalta tai tyhjillään olevan rakennuksen suojista nukkumapaikan. Tämä ei ole mikään helpoin vaihtoehto, mutta satunnaisesti ja hyvällä onnella aivan toimiva ratkaisu.

Itse olen yöpynyt esimerkiksi Italian Ventimigliassa muurilla ympäröidyn puutarhan suojissa pelkässä makuupussissa, Intiassa hylätyn rakennuksen katolla hyttysverkostamme askarrellun majan sisällä ja Malesian Borneolla pitkän laiturin päässä riippumatossa. Jos omistat riippumaton, se on loistava keksintö nukkumiseen Aasian syrjäisillä rannoilla. Intian Gokarnan äärimmäisillä budjettireissaajilla, jotka eivät tahdo kustantaa yöpymisestään senttiäkään, on tapana majoittautua isolla porukalla riippumattoihin rantojen syrjäisiin kolkkiin. Iso sakki luo turvallisuutta, mikä on aina tärkeä seikka yöpyessä täysin taivasalla.

Nämä eivät ole äärimmäisellä budjettimatkaajalle ensisijainen vaihtoehto, eivät ainakaan Euroopassa. Mutta jos pääsääntöisesti yövyt ulkona teltassa tai sohvasurffaajilla, saatat välillä kaivata mukavuuksia ja omaa rauhaa. Euroopassa kovan linjan nuukailevan reissaajan onkin hyvä vuorotella erillaisten majoitusvaihtoehtojen välillä. Jos yöpyy monta yötä täysin ilmaiseksi, sen jälkeen ehkä jo onkin varaa pieneen ylellisyyteen eli hostelliin. Hostelleissa halvin vaihtoehto on dormimajoitus eli jaat saman huoneen muutaman muun reissaajan kanssa. Tällöin sänky irtoaa usein 8-20 eurolla.

Aasiassa tilanne on kutakuinkin toinen, sillä oma huonekin on aina hyvin edullinen. Aasiassa, etenkin Intiassa, pihimmälläkin reissaajalla on useimmiten varaa hostelliin. Intiassa tosin mitä hirveintä rotanloukkoakin kutsutaan hotelliksi. Kalliimmissa Aasian maissa, kuten Burmassa, Vietnamissa ja Kiinassa, huone irtoaa 10-20 euron hintaan ja halvimmissa, kuten Intiassa tai Sri Lankalla 2-8 euron hintaan.

Kotona nuukailu

Kengännauhareissaaminen on kokonaisvaltainen elämäntapa. Ei riitä, että tienpäällä kulutat olemattomasti, keskeistä on myös elää kotimaassa minimalistisesti. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeilleet, kuinka pitkälle voivat matkustaa kuluttamatta euroakaan. He liftaavat, syövät mitä heille tarjotaan tai mitä löytävät, ja yrittävät saada ilmaisen yösijan milloin mistäkin. Eräs suomalais-reissaaja pääsi Saksaan asti tällä tyylillä. Tämä on kuitenkin niin äärimmäinen ja hyvin haastava reissaustyyli, ettei sovi kuin hyvin harvoille. Tavallisesti radikaali budjettimatkaajakin tarvitsee hieman painoa rahapussiinsa ennen reissuun ryntäystä.

Kuinka siis elää kotona köyhäillen ja näin mahdollistaa matkustus? Listaan tähän lyhyesti suuntaa antavaa ohjeistusta.

  1. Roskisdyykkaus. Voit vähentää ruokalaskuasi huomattavasti tekemällä löytöjä kauppojen roskiksista.
  2. Älä koskaan osta tavaroita, jotka voit tehdä itse, lainata tai löytää. Löytää? Esimerkiksi yliopistoilla on usein laatikoita, joissa lukee ”saa ottaa”. Ne voivat sisältää tyhjiä mappeja, tietokonenäyttöjä tai mitä erinäisempää toimistoroinaa. Vaatekaupoissa usein lahjoitetaan vaikkapa henkareita. Netistä löytyy paljon ”annetaan ilmaiseksi” palstoja. Kirjastoissa on kirjojen ja lehtien kierrätyspisteitä.
  3. Puntaroi jokaisen ostoksen tarpeellisuus. Jos päädyt vastaukseen, että todella tarvitset tuotteen, kiertele ensin kirpputoreja. Jos et löydä tavaraa käytettynä, kilpailuta eri kauppojen hintoja.
  4. Säästä sähkölaskussa. Jokainen varmasti tietää energian perussäästövinkit. Keskeistä on esimerkiksi valojen ja laitteiden sammuttelu ja halvemman yösähkön käyttö.
  5. Kerää pulloja. Poimi aina liikkeellä ollessasi jokainen vastaan tullut tölkki pyöränkoriisi. Pullopanttikuiteista saa mukavaa alennusta ruokakaupoissa.
  6. Pyöräile tai kulje jalan. Älä hanki autoa ja vältä joukkoliikenteen käyttöä lyhyillä matkoilla. Jopa kaupunkien sisäiset bussimatkat voivat olla huomattava kuukausittainen kustannus, joten pyöräilemällä saat selvää säästöä. Näin myös kuntosi nousee ja sinun ei tarvitse tuhlata kalliisiin kuntosalijäsenyyksiin tai muihin liikuntakursseihin.
  7. Huomioi vapaa-ajan harrasteesi. Jollain tavoinhan sitä täytyy itseään viihdyttää ja palkita. Suosi kaupunkisi ilmaistapahtumia, sillä niistä hyödyt muutenkin. Niissä jaetaan monenmoista ilmaistavaraa, kuten kyniä. Käytä ahkerasti kirjaston palveluita, sillä kirjasto on monipuolisin ilmainen viihdyke. Järjestä kaveriporukalla omia tapahtumia, kuten lautapeli-iltoja tai muita illanistujaisia. Tapaa ihmisiä heidän kotonaan tai kutsu heitä kylään sen sijaan, että menisitte ulos kaupungille.
  8. Valitse vegaani lemmikki. Lemmikinpito ei ole kovin suositeltavaa reissaajalle, sillä sinun täytyy saada sovittua yhteishuoltajuus lapsellesi jatkuvien matkojesi vuoksi. Jos kuitenkin olet äärettömän eläinrakas ja haluat ehdottomasti tällaisen perheen lisäjäsenen, kannattaa lajin valintaan kiinnittää huomiota. Koirat ja kissat ovat yleisimpiä lemmikkejä, mutta ne ovat toistuva menoerä. Ne syövät kallista liharuokaa ja edellyttävät muitakin hoitokustannuksia. Sen sijaan kasvissyöjälemmikille, kuten vaikkapa kanille, saa kaiken ruuan ilmaiseksi ulkoa.
  9. Suosi itsekin kasvisruokaa. Liha on jatkuvasti kalliimpaa ja saman proteiinin voit saada myös edullisista kasviksista. Jos et halua kokonaan hylätä lihaa, lisää kasvissaterioita, jo se näkyy välittömästi säästönä. Kasvisruokaileminen on myös ekoteko.
  10. Voit asua vähäisissäkin neliöissä mukavasti jos et hukuta itseäsi roinaan. Yleensä tavarat vaativat tilaa, ei ihminen. Ihminen voi loppujen lopuksi asua viihtyisästi hyvinkin pienessä valtakunnassaan. Reissaajallehan asunto ei sinänsä ole edes niin tärkeä kuin ihmisille yleensä, koska kulkurille se on vain tukikohta, eräänlainen hengähdyspaikka. Moni lla nomadeilla ei edes ole asuntoa vaan he ovat jatkuvassa liikkeessä. Kuitenkin keskeistä on, jos asunnon hankkii, ettei maksa liikaa turhista neliöistä vain siksi, että kaikki omaisuus mahtuisi lähellesi. Karsi siis materiaa ja asu vaatimattomammin!