Huomenna Carcassonne jää pakun pakokaasujen taakse

Vähän sääli jättää tämä talo taakseen. Sisäpihalla oli mahtavaa hörppiä päiväkahvia ja katsella yli 20 kilometrin päähän avautuvia maisemia: peltoja, metsää, Carcassonnen linnakaupunki ja kaiken takana lumiset vuoret. Pyreneet näkyivät vain hyvin kirkkailla keleillä, mutta silloin ne piirtyivät terävästi taivaanrantaan, tavoittelivat pilviä.

Sain täällä pitkästä aikaa aikaiseksi kirjoitella ja maalata. En tiedä tuleeko satukirjastani mitään, mutta sainpahan käyttää mielikuvitusta ja nauttia kirjoittamisesta. Voihan olla, että joskus sen omakustanteisena julkaisen. Myyn sitä sitten tutuille, tai vaikkapa festareilla – ihmiset ostavat festareilla mitä ihmeellisempiä asioita, kun kaikilla on lomarahat taskussa. Suunnittelin kirjoittavani seitsemän lyhyttä tarinaa ja kuusi ehdin rustailla eli yksi satu pitäisi kehitellä vielä Italiassa. Suomessa en varmasti ehdi tehdä mitään tällaista luovaa, kun kaikki aika menee remontin suunnitteluun ja toteutukseen, ja ehkä myös sen ajatuksen pyörittelyyn, mistä saisin rahaa remonttiin.

Eugene saapui tänään parisen tuntia etuajassa, mutta onneksi oltiin aloitettu siivoaminen jo aamupäivästä. Tämä on niin valtava talo, että imuroinnissa, tavaroiden järjestämisessä ja luuttuamisessa oli oma hommansa. Ei kyllä yritettykään puunata joka paikkaa kiiltäväksi, sillä täällä oli tullessammekin vain kohtuullinen siisteystaso. Olemme pitäneet ohjenuorana sitä, että jätämme kämpän sellaiseen kuntoon kuin se on ollut tullessamme. Tosin Nazaresta saatiin jälkeenpäin iloista palautetta ”Asunto oli paljon siistimpi kuin lähtiessämme.” He olivat siis arvostaneet siivoustaitoamme! No, se on kyllä niitä harvoja taitoja mitä oikeasti osaan. Tämä pytinki olisi vain hyvin haastava siivota kunnolla, koska täällä on aivan liikaa tavaraa, kuten briteillä yleensä tuppaa olemaan. Kaikki tuntemamme britit ovat kyllä olleet kunnon hamstraajia!

Otimme vastaan Italian Vicenzasta viikon talonvahtikeikan, koska Suomen kevät etenee niin hitaasti. Koko Euroopan kevät on käsittääkseni ollut harvinaisen viileä. Nyt täällä Etelä-Ranskassa pari viimeistä päivää on ollut oikeasti lämpimiä, noin 18 astetta. Mutta paljon mahtui tähän 10 päivään myös sateisia hetkiä ja ennen kaikkea hyytävää puuskittaista tuulta. Sen verran on kuitenkin ollut lämpöistä, että kaikki kukat ovat alkaneet ihanasti kukkia. Maasta puskee niin valkoista, keltaista kuin jopa sinistä kukkaa. Valkoiset Kamomillat muodostavat niityille ja viinitarhojen reunustoille kuin kukkameren.

Viinin viljelyseutuahan tämä Carcassonne on. Maaseudulle leimaavaa ovat pitkät rivistöt lyhyiksi leikattuja viiniköynnöksiä. Itse kaupungin taas tekee omaleimaiseksi linna, joka muostuu oikeastaan muurien sisään rakentuvasta historiallisesta kaupungista. Kyseessä ei siis ole vain yksi linna vaan lukuisia rakennelmia; kirkko, ylellisiä asuintaloja, torneja ja muureja. Suurinosa kaupungista kyllä nykyään koostuu turistiputiikeista ja kahviloista, mutta kyllä paikka silti on näkemisen arvoinen.

Meillä on 1000 km ajoa ja aikaa nelisen päivää. Kuullostaa, että aikaa olisi aivan liikaakin, mutta Ranskan puolella kilometrit tulevat olemaan hitaita. Kiertelemme taas moottoriteitä, joten tulemme ajamaan paljolti kylien läpi. Kartasta tie näyttää useassa kohden suolistomaisen mutkaiselle, mikä yleensä tarkoittaa nousuja. Toivottavasti Funkkis jaksaa kiivetä! Minnekään vuorille ei ole tarkoitus ajaa, mutta pahimmilleen reitti voi sivuta vuoristoa ja nousta pikkukukkuloille. Italian puolella maasto näyttäisi jälleen tasoittuvan. Koska on pääsiäinen, meidän piti vähän suunnitella yöpymisiä. Varattiin Torinosta ja Vicenzen läheltä yöpaikat airbnb:n kautta. Muuten yövymme pakussa. Yhden pakuyön ajattelimme viettää Gardajärvellä, koska paikkaa väitetään satumaisen kauniiksi ja siellä näyttäisi kartan mukaan olevan paljon ihanteellisia parkkipaikkoja. Saa nähdä miten pakuilu taas onnistuu näissä uusissa maissa! Kaikkiallahan se ei suinkaan ole niin helppoa kuin karavaanereiden luvatussa maassa Portugalissa.

Viimepäivinä olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä peltoteille ja poluille, katselleet areenaa ja ruutua, mopanneet koiran pissoja, siivonneet auton ja toteuttaneet luovuuttamme – Kalle kitaran ja romaaninsa parissa. Nyt tämä leppoisa oleskelu vaihtuu taas liikkuvaksi elämäntavaksi. Ehkä on hyvä ajatus pysähtyä Italiassa vielä aivan kunnolla, sillä yhtäsoittoa Suomeen ajaminen voisi olla meidän pirssillämme aika rankkaa – sekä meille että Funkkikselle. Odotan innolla, että pääsen Italiassa hemmottelemaan kahta isoa piskiä, huskia ja isovillakoiraa. Tämä nykyinen sessuli ei ole paljon edes huomiosta välittänyt – se yleensä lähtee köpöttelemään pois paikalta jos sitä taputtelee. Vanha ja ylpeä kaveri! Näiden Italian koirien kanssa pääsee taas tekemään pitkiä ulkoilulenkkejä, koska niillä on isoina koirina varmasti loputtomasti virtaa.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi