Uusia tuulia kohden

Blogini oli muutaman päivän error-tilassa. Nyt se taas aukeaa ja siitä ilosta näppäilen muutaman lauseen. Kirjoitin äsken viimein talonvahtiartikkelin, jota olin suunnitellut pitkään. En kuitenkaan vielä lähettänyt sitä minnekään lehtiin, koska en osannut päättää, mitä valokuvia valitsisin. Artikkelista tuli myös aivan liian pitkä, mutta yritän kaupitella sitä sellaisenaan. Jospa kehottaisivat lyhentämään jos julkaisu on siitä kiinni. Pitäisi kyllä vielä keksiä sekin, mihin lehtiin yritän ylipäätään lähettää tekstini, sillä matkajutut ovat niin paljolti siirtyneet nettiin, ettei äkkiseltään tule kovin montaa tahoa mieleen.

Gidon on ollut nyt viimepäivät vähemmän kärttyisä. Hän on jopa jutellut Kallelle aivan asiallisesti. Onneksi saimme silloin ”häätökeskustelun” jälkeen viikon varoaikaa niin olemme ehtineet punoa uusia juonia. Ensin yritin kysellä facebook-palstojen kautta olisiko täällä Algarvessa mitään talonvahtihommaa tai lyhyttä vapaaehtoistyöpestiä. Eräs suomalainen ehdotti hevosjärjestöä, mutta heillä oli tiukat vaatimukset, kuten kokemus hevosista ja kolmen kuukauden sitoutuminen. Lähettelimme trustedhousesitting-sivuston kautta kyselyitä, mutta kukaan ei aluksi vastannut. Jos Gidon olisi ilmoittanut mielenmuutoksestaan vähän aiemmin, olisimme mahdollisesti saaneet parikin keikkaa. No, nyt meille sitten viimein vastattiin Nazaresta eli Lissabonin yläpuolella sijaitsevasta jättiaaltokaupungista, että pääsemme sinne 1.3 hoitamaan kissoja. Loistavaa!

Meidän tilallemme palkattiin thaimaalainen puutarhuri, joka ei puhu sanaakaan englantia. Ensiksi Gidon kehui häntä ja hänen kansaansa: thaimaalaiset ovat halutuimpia työntekijöitä täällä, koska ovat ahkeria ja nöyriä. Sittemmin hän kuitenkin marmatti Kallelle, ”no, juoppohan se kyllä on, se on thaimaalaisilla täällä yleinen ongelma.” Mitenhän tämä puutarhuri on luotettavampi kuin me, sillä hän ei puhu Gidonin kanssa mitään yhteistä kieltä eli kuinka he voivat sopia asioista? Väärinymmärrysten ja sitä kautta väärin tekemisen mahdollisuus on kyllä suuri. Tietenkin hän on varmasti osaavampi kasvien kanssa kuin me. Itse ainakin olen maailman huonoin viherpeukalo, sainhan jopa sipulini Savossa tapettua.

Kaipaan vähän omaa rauhaa, joten lähden huomenna pyöräilemään pikkulenkin. Olen yhden yön Vila do Bispossa, joka on täältä 30 km etelään. Tunnelmien mukaan jatkan sieltä Lagosiin toiseksi yöksi, tai palaan Kallen luo Arrifanan rannalle yöpymään pakuun. Itse yövyn hotelleissa tuolla pyöräretkellä, mutta myöhemmin saatan pakuillakin, vaikkakin autossa on mielestäni edelleen hieman turhan viileä yölämmön ollessa noin 5 astetta. Kilometrejä pyöräreissulla ei varmasti kerry kovinkaan huikeaa urheilusuoritusta, koska pyöräni on vaatimaton 20 tuuman renkainen taittopyörä. Se on aivan mukava kaupunkipyörä, mutta matkapyöräilyssä onneton. Olettaisin kuitenkin että rantaa kohden on enemmän ala kuin ylämäkiä eli ainakin alkumatkani tulee olemaan helppo!

Ennen maaliskuun alkua autoilemme täällä eteläisessä Portugalissa. Suunnitelmat ovat jokseenkin epämääräiset, mutta ei tässä onneksi ylettömän paljon ole aikaa. Ehkä käymme Ouriquessa yhden yön moikkaamassa vanhoja brittiviljelijätuttujamme. Ehkä pysähdymme Carlosilla Lissabonissa. Aljezurin keskustassa olisi myös lähipäivinä mahdollisuus yöpyä parkkipaikalla, koska siellä on muitakin yöpyjiä ja pidän suuresti tämän pikkukylän keskustan ilmapiiristä. Sinänsä vähän harmi lähteä täältä, koska täällä on tosiaan kylillä ihanan leppoisa ja omintakeinen tunnelma – ihmisiä laidasta laitaan ja mukavaa iloista hyörinää. Kuitenkin nämä Gidonin tilukset ovat kyllä jo niin nähty ja koettu, ja koska meitä ei täällä suuremmin arvostettu, sinänsä on huojentavaa painaa kohta pihaportti perässään kiinni.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi