Tilannekatsaus Aljezurista

Lyhyt väliaikakatsaus, mitä kuuluu Aljezuriin:

Kanat ovat oppineet seuraamaan meitä, kun tarjoamme niille jyviä. Jos vien siemeniä niiden koppiin, kohta kotkottajat juoksevat pihan läpi peräkanaa. Kalle tekee joka aamu kalojen ruokintakierroksen ja samalla myös päästää kanat yökopistaan ulkoilemaan. Päivisin tirpat ovat todellisia vapaita kanoja ja kuopivat maata sieltä, mistä lystäävät, mutta yöt ne viettävät häkissä petojen vuoksi.

Kallen opiskelukaveri Jussi kävi luonamme kylässä. Ensimmäinen päivä oli yllättäen sadepäivä – mikä on täällä hyvin harvinaista – mutta ehtihän se aurinkokin paistella. Kävelimme Kallen ja Jussin kanssa Aljezurin kylään katsomaan linnaa, kiipeilemään historiallisen kaupunginosan jyrkillä rinnekujilla ja ruokakauppaan. Olin käynyt aiemmin usein pyörällä uimahallissa ja yllätyin, kun keskustaan oli kävellenkin aivan kohtuullinen matka. Kävellen pääsee oikoreittiä, jyrkkiä portaita ja mäkiä, mitä pyörällä tai autolla ei kykene kulkemaan. Yhtenä päivänä suunnistimme autolla kurkkaamaan molemmat lähirantamme Monte Clerigon ja Arrifanan. Näistä jälkimmäinen vaikutti näyttävämmältä – pitempi rantaviiva, enemmän surffikulttuuria ja huikeat kalliot. Tosin tänään kävimme Kallen kanssa Monte Clerigon toisessa päässä ja löysimme sieltä huikeat jokimaisemat ja upean luolan. Esittelimme Jussille tämän alueen kuuluisimman vaellusreitin Rota Vicentinan, joka lähtee Sagresista asti ja kulkee tällä alueella erinäisinä kukkulapolkuina. Kävimme pienen matkan vaeltamassa tuota reittiä ja maistelimme lännenmansikkaa sekä hypistelimme käsissämme eukalyptuspuunlehtiä, joista lähti turkkilaisen saunan aromit. Veimme Jussin Lagosiin bussiasemalle ja samalla kurkkasimme jälleen Lagosin torni ja -luolamaiset kalliomuodostelmat.

Mitäs muuta? Tänään puntaroimme, mitä kautta ajaisimme takaisin Suomeen. Olisimme lähdössä täältä noin 15.3. Gidon saattaa tulla jo aikaisemmin, koska hän yrittää myydä tätä kasviparatiisiään, mutta saamme silti hänen tulemisistaan tai menemisistään huolimatta asua täällä vapaasti. Itäisellä reitillä Suomea kohden olisi myönteistä: halvempi hintataso, uudet maat kuten Slovenia ja Kroatia ja maiden kiinnostavampi kulttuuri. Läntisillä reitillä taas Belgian ja Hollannin kautta hienoa olisi: nopeus eli paremmat tiet ajella ja kilometrejäkin noin 300 vähemmän ja kaupunkina Amsterdam kiinnostaisi. Kalle haluaisi matkalla tehdä vielä lyhyen talonvahtikeikan, mutta itse haluaisin suunnistaa aikalailla suoraan Suomeen. Tietenkin jos aivan suoraan ajaa, olemme siellä helposti liian aikaisin talven lopun kannalta eli jo maaliskuun viimeisinä päivinä. Toisaalta haluaisin kuitenkin olla viimeistään huhtikuun puolen välin aikaan. Haluaisin vähän vahtia, miten lumien sulamisvedet kulkee tontilla ja muutenkin kun keväinen kosteus lisääntyy, taloa olisi hyvä lämmittää. Tosin nyt on vissiin muutenkin ollut Savossa aika lauha talvi, vähän turhan lauha. Kunnon pakkaset olis murjuni kannalta parempi!

Tämä paikka on tosiaan melkoinen biologin paratiisi. Gidon on biologina panostanut paljon enemmän puutarhaan kuin rakennuksiin – mökit ovat hyvin tavallisia taloja – mutta puutarha on hyvin laaja ja monipuolinen. Parhaina päivinään piha on varmasti ollut suoranainen ilmestys. Se pursuaa hyvin monenlaisia kasveja, papyruksesta ja mulperipuusta lähtien. Nyt piha on reunamiltaan päässyt hieman rappiolle, kasvihuoneista on katot irti ja siellä täällä nousee erinäisiä romukasoja. Mutta keskiosiltaan pihapiiri on edelleen hoidetun näköinen ja kun kevät edistyy sieltä varmasti nousee monenmoista kukkaa ja hyötykasvia. Jo nyt olemme päässeet maistelemaan appelsiineja, satsumia, mulperipuun hedelmiä, persiljaa, rosmariiniä, lännemansikkaa yms. Jännityksellä odotan, ehtivätkö nisperopuun hedelmät kypsyä ennen kuin lähdemme! Siihen tulee keltainen puikula hedelmä ja jo nyt osa vihreistä hedelmistä kellertää aavistuksen.

Kokeilin tehdä savitöitä. Löysin luonnonsavea polulta vesilätäkön vierestä, puhdistin siitä heinät ja isommat kivet, sekoitin joukkoon hienoa hiekkaa ja vaivasin savea pitkään. Sittemmin tein pienen ruukun, annoin kuivua auringossa ja paistelin kamiinassamme uunivuoan alla. Vain astian pohja muuttui kunnolla keraamiseksi, mutta kyllä astia muutenkin sen verran kovettui, että se koossa pysyy. Laitoin siihen jonkin epämääräisen kiinakaupasta löytämäni sumutelakan päälle. Yritin värjätä astiaa ennen lakkausta hieman kurkumalla ja koristella hiilellä, mutta koristelut eivät oikein pysyneet.

Siskoni Alisa on tulossa kyläilemään muutaman päivän päästä. Saa nähdä, minkämoiset turistikierrokset hänen kanssaan vedetään! Tämä paikka on lähinnä luontomatkailun mekka, koska ympärillä on laaja natura alue ja Gidon on tehnyt tämän pihan kanssa parhaansa, että paikka muistuttaisi Eedenin puutarhaa. Mutta kyllä Aljezurin keskustassa on myös kulttuuria, useampikin museo, ja shoppailupaikkoina muutamia matkamuistomyymälöitä. Hauskaa kun suurin osa Algarven kaupungeista on eläkeläiskeskittymiä, mutta tämä Aljezur on ilmapiiriltään aivan toinen – nuorekkaan hippimäinen. Keskustassa on jopa luomukauppa, joogaa mainostetaan siellä ja täällä ja baari missä Jussin ja Kallen kanssa pyörähdettiin oli hyvin trendikäs ja letkeästi sisustettu.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi