Pönttöuunia ikävä

Nyt se tuli sitten viimeinen pisara täyteen, tai nimenomaan ettei pisaraakaan tule. Huoneeseemme ei enää tule vettä, – mikä hieman vaikeuttaa ruuanlaittoa tai suihkussa käyntiä – koska jokin putki oli poksahtanut yöpakkasella. Eivätkö he eristä putkiaan ollenkaan? Lämpö hädin tuskin käy miinuksella, korkeintaan parissa pakkasasteessa ja jo näissä lämmöissä tulee tuhoja.

Täällä on ollut monenmoisia koettelemuksia, mistä mikään ei yksin saisi sappeani kiehahtamaan, mutta yhdessä ne alkavat jo hieman painaa. Yksi yö oli sellainen hyttyspainajainen, että jouduin keskellä yötä luikkimaan autoon karkuun, raahaamaan vesisateessa patjani ja petivaatteeni sinne. Sitä ennen olin epätoivoisesti useamman tunnin ajan yrittänyt piiloutua hyttysiltä pyyhkeistä tehdyn majan sisään. Mitäs muuta? Keli on hyinen kuin Suomessa ikään, paitsi aivan keskipäivällä. Tämä tosin tiedettiin, kun ollaan aiemminkin täälläpäin talvea vietelty, mutta ei odotettu tälläisia yöpakkasia vielä aivan marras- joulukuussa, yleisesti kylmintä on vasta tammikuussa. Yllätyksenä tuli myös, ettei huoneessamme ole mitään lämmitystä. Edellinen asukki oli pitänyt patteria kaikki yöt läpeensä päällä ja sähkölaskua oli kertynyt noin 15 euroa yöltä, joten emäntämme oli päättänyt ottaa patterin pois. Nyt heillä on suunnitteilla laittaa tähän kammariin kamina, mutta projekti on vasta siinä vaiheessa, että kamiina jököttää hylättynä nurkassa ilman piippua tai hormia. Itse en kaipaisi patteria yöisin, eihän nyt täkkejen alla kylmä ole, mutta aamuin ja illoin se olisi parin tunnin ajan mukava.

Sähköt sammuvat joka päivä usean tunnin ajaksi. Nytkin on genaraattori päällä ja siksi ajaksi he katkaisevat kaiken virran. Tablestani on akku sen verran vähissä, kun Kalle oli pelannut legendaarista Arganoid peliä, että joudun kirjoittamaan vauhdilla. En tiedä yhtään milloin taas saan virtaa tähän! Puhelimen sain juuri iskettyä laturiin, kun sähköt katosivat. Tänään saimme sentään pyykkejä pestyä. Edellisinä päivinä olin pessyt käsin muutamia vaatteita, kun Jeanette ilmoitti, ettei heillä ole tarpeeksi virtaa pyykkikoneelle. Tänäaamuna virtaa kuitenkin yllättäen oli sen verran, että nyt pyykkejämme on naru täynnä kuivumassa. Onnistumisen kokemus! Heillä on nähtävästi aurinkopaneelit rikki ja siksi sähkö ei riitä mihinkään.

Täällä tilalla on siis monia vastuksia – jos ei ole meidän vieraiden elämä helppoa niin sitä vaikeampaa tietenkin on vakituisten asukkien. Väsymättömän positiivisesti he silti laajentavat vihannesviljelyään. Nyt on nousemassa jälleen uusi iso kasvihuone. Tällä kertaa rakennus on jopa aivan tehdastekoinen ja pakastavedetyn uusi. Tähän astihan monet viljelytilat ovat olleet eräänlaisia viritelmiä. Eräässä on kyllä vanhan kasvihuoneenrunko, mutta se on peitelty erinäisin harsoin. On myös useita muita pressukatoksia ym. Nämä tyypit ovat kyllä kierrätyksen mestareita! Purimme tomaattiviljelmien kehikoita, jossa kiinnitykseen oli käytetty vanhoja matonkuteita. Kaikki nämä matonkuteet, narut, rautalangat ja bambukepit otettiin varoivaisesti talteen uusia rakennelmia varten.

Jeanette lähestyy kuuttakymmentä vuotta ja Johny on yli 80-vuotias. Heidän aherrustaan seuratessa tulee mieleen: miksi he tahtovat laajentaa ja laajentaa tätä paikkaa? Omavaraisviljely on tietenkin aivan järkevää, mutta jonkinmoista bisnestäkin he yrittävät kehitellä. Viime vuonna he olivat onnistuneet myymään vihanneksiaan hienolle ravintolalle Algarveen. Kai heidän ikänsä jossain vaiheessa tulee vastaan, Johnin kohdalla ainakin. He kuulema etsivätkin itselleen jonkinmoista oppipoikaa, joka voisi joskus jatkaa tästä. He olivat jo puhuneet suunnitelmasta eräälle vanhemmalla helpexäläiselle, joka oli ollut täällä pari kuukautta heitä auttamassa, mutta seuraavana päivänä mies oli halunnut lähteä. Oli tainut vähän säikähtää suunnitelmia! Mies ei kuulema ollut yhtään uskonut tähän vihannesviljelyyn bisnes mielessä. Itse kun katselen paikkaa niin ajattelen: miksi ei? Nämä rakennukset ovat täysin heitteillä, mutta puutarha kukoistaa. Jotain mystistä taitoa Jeanettellä on saada vihannekset viihtymään tässä karussa ja kuivassa maaperässä! Sitä paitsi kaikesta huomaa, että kasvit ovat heidän intohimonsa, he todella panostavat tähän touhuun. Yrittäjäkurssilla opin, että kaikki lähtee nimenomaan tällaisesta vankkumattomasta tahdosta ja varmuudesta, puhtaasta halusta tehdä omaa juttuaan. Onhan nämä tietty hieman kilseitä. Kaikki yritysideat eivät toimi, vaikka tahtoa olisi kuinka! Sillä päästään kuitenkin jo hyvin pitkälle. Sitä paitsi kuten jo sanoin; on heillä taitoa ja näkemystäkin. Kunhan vain jaksaisivat keskityyä myös näihin elämän perusedellytyksiin eli mukavuuksiin, edes jossain määrin. Ilman toimivaa sähköä tai vettä, he eivät helposti saa tänne ilmaista työvoimaa! Näillä näkymin näyttää siltä, että he tulevat tarvitsemaan vielä pitkään meitä helpex- apukäsiä tai projektit eivät etene. Eivät ihmiset tere ilmaista työtä elleivät tunne todella saavansa myös vastineeksi jotain.

Itse en ole nyt käsikipujeni vuoksi juuri töitä tehnyt, mitä nyt hieman hiekkaa tasoitellut haravalla tai kärrännyt kottikärryillä, joten sinäänsä en tunne itseäni petetyksi, vaikka olot täällä ovat olleet jokseenkin ankeat. Olen sentään saanut yöpyä ilmaiseksi. Ruoka ollaan paljolti ostettu itse. Muutamia tomaatteja ja salaatinlehtiä ollaan haettu puutarhasta. Mutta joku muu saattaisi olla hyvinkin tuhautunut ja kadota liukkaasti. Jeanette onkin tarinoinut paljon näistä heidän muista apureistaan, joita heillä on ollut kahden vuoden aikana. Me oltiin toiseksi ensimmäiset ja sen jälkeen heillä on porukkaa mennyt ja tullut vilkkaasti. Jotkut olivat tulleet vain lomailemaan ja olivat kieltäytyneet kaikesta työstä, jotkut olivat yrittäneet ruinata työstä rahaa ja toisille ei ollut kelvannut mikään ruoka vaan he olivat vaatineet koko ajan erityisherkkuja. Kaikissa työläisissä tuntuu olleen omat omituisuutensa. Joku taiwanilainen tyttö oli ollut hyvin mukava, mutta nähtävästi hän on ollut lähes ainoita, joiden kanssa asiat ovat menneet aivan putkeen. Lissabonissa ja Portossa on kuulema airbnb:n ansiosta nouseet asuntojen hinnat niin, ettei opiskelijoilla ole niihin varaa, etenkään kesäisin, joten opiskelijat joutuvat usein hakemaan viimeisenä keinona näitä helpex-paikkoja, että saavat katon päänsä päälle. Näistä opiskelijoista, Jeanettellä oli jotain hyvääkin sanottavaa, mutta samassa lauseessa he teilasi airbnb systeemin maanrakoon. Itsekin joudun kyllä tosissani miettimään lähtisinkö savossa airbnb:n kautta yrittämään majoitusta vaan keksisinkö jonkun muun keinon, koska tuo palvelu on kallistunut ja siihen on tosiaan kehittynyt näitä ikäviä lieveilmiöitä.

Valo täällä on kyllä mahtava! Voi lohduttautua, että ainakaan täällä ei ole pimeää, kuten Suomessa. Joka päivä paistaa aurinko ja taivas on heleän sininen. Keskipäivällä kello 13-16 välillä lämpö saattaa käväistä 15 asteessa ja jos ei tuule, voi hetkittäin lakata hytisemästä, mutta muuten keho on jatkuvan tutinan kourissa. Usein saan paeta autoon jos haluan hetken lämmitellä, kasvihuoneista voi myös hakea normaalia huonelämpöä. Meidän kammarissamme lämpö ei nouse edes päivällä yli 10 asteen. Onneksi Algarve on lämpimämpi! Jos pakumme tulee kuntoon – se on juuri nyt korjaamolla – suuntaamme huomenna rannikolle. Siellä päivälämpö saattaa kiivetä jopa 18 asteeseen ja yöksikään ei yleensä laske alle kymmeneen. Etsinnässä olisi hostellihuone, jossa olisi lämmitys. Suomi 100 juhlien vuoksi tahdon hemmotella itseäni lämmityksellä ja ehkä jopa muillakin mukavuuksilla. Sisäuima-allas tai sauna olisi mahtava! Kalle haluaisi wifin huoneeseen, sillä kaiken muun lisäksi nykyisessä majapaikassamme nettikään ei toimi kuin satunnaisesti kuistilla tai tienvarrella. Jos kiipeää piha-aidalle ja huitoo puhelimella, saattaa taivoittaa verkon. Niin aion yrittää saada tämän tekstini lähetettyä.

Toivon mukaan vapaudumme täältä kylmyydestä, netittömyydestä, sähköttömyydestä, vedettömyydestä ja kaiken kattavasta tylsyydestä (suurinta huvia on ollut ainoastaan eläinten seuraaminen; kilit, lampaat, lehmät, ankat, koirat) huomenna! Tahtoisin juhlia Suomen itsenäisyyttä Portimaossa, koska sieltä voisi löytyä muitakin suomalaisia. Tosin luin Suomi-seuran sivuilta, että he karkaavat Lissaboniin juhlimaan, mutta eivätköhän jotkut vähemmän sosiaaliset tai itsepäisen jäärät, jotka eivät retkistä välitä, jää myös La Rockaan.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi