Hirveä hostelli

Evora

 

Nyt oli pieni virhelyönti tämä hostellin valinta. Paikkaa oli kehuttu hostelbookingissa ja vielä viimevuonna se oli saanut arvosanaksi huikeat 9,1 ja viimeisetkin arvostelut olivat yli kahdeksan. Kuvat Old Evora hostellista  näyttivät lupaavalta, joten ajattelimme tekevämme hyvänkin valinnan. Paikanpäällä meidät kuitenkin ohjattiin vanhalle puolelle, tietenkin aivan eri rakennukseen, mistä mainosvalokuvat oli otettu. Perussiistiä oli tässäkin rakennuksessa, mutta ei mitenkään kodikasta, eikä viihtyisää. Keittiö oli nuhjuinen ja ahdettu vain pienelle porrastasanteelle. No, meillä on kyllä lupa käyttää uudenkin puolen keittiötä, mikä on iso, valoisa ja varusteiltaan ylellinen. Siellä vain on usein kokkailujonot. Näissä tiloissa on myös kirjahylly, löhöilysohvat ja hostellimaista koristelua, kuten seinäkartta. Näistä tiloista siis pisteet kotiin, mutta muuten antaisin paikalle kyllä kouluarvosanana erittäin heikko. En ole edes kovin vaativa näissä arvosteluissani, sillä usein ihmisille riittää huonon palautteen antoon pelkästään vaikkapa wifin tökkiminen. Tässä paikassa wifikin toimii huoneessamme vain yhdellä pykälällä, mutta siinä ei suinkaan ole kaikki paheellisuus. Täällä mönkii luteita seinillä! Ei kovin runsaslukuisesti, mutta pari olen tappanut, jättänyt seinään varoitusmerkiksi punaisen täplän. Kallea on myös puraistu muutaman kerran, tosin onneksi kyse ei ole petipunkeista, joten patit ovat jo lähes kadonneet. Nämä silminnähtävät luteet eivät ole yhtään niin pelottavia kuin näkymättömän pienet petipunkit, mutta ikäviä yökavereita kuitenkin. Intia kokemustemme mukaan nämä luteet eivät yleensä lähde laukkuun mukaan. Mutta ei paikan ikävyydet vielä tähän lopu. Äsken huomattiin, että meiltä on kadonnut kaiutin ja virtapankki. Pitkäkyntisiä on siis liikkeellä! Perinteinen syyllinen olisi tietenkin siivooja, mutta voi olla joku hostellivieraskin. Mahdoton enää sanoa, kun emme ole edes varmoja, missä välissä tavarat katosivat. Sinäänsä erikoista, ettei koskaan meidän reissaajauramme aikana kukaan ole varastanut meiltä mitään! Kalle usein pitää vainoharhaisen tarkasti arvokkaat asiat lukossa tai kantaa mukanaan, mutta nyt olimme jättäneet nuo laitteet huoneeseen lataukseen. Tämä on kaiken lisäksi ainoastaan neljän hengen dormi ja viimeyömme toverimme ovat jo lähteneet ja nyt täällä on vain yksi meidän lisäksemme. Ymmärtäisi jos täällä pyörisi enemmänkin porukkaa nurkissa.

Sinäänsä ristiriitaista, että halusimme dormiin seuran vuoksi. Ja tällaista seuraa tämä nyt sitten on! Eilen olisimme kaivanneet viininmaisteluseuraa, mutta täällä oli toisessa rakennuksessa vain teini-ikäisiä – ehkä leirikoululaisia – ja meidän huoneessamme pari tyyppiä pisti aikaisin nukkumaan. Kaikki sitä paitsi puhuivat vain portugalia, englantia ei kuulunut missään. Lähdimme katselemaan löytyisikö viihtyisää baaria ja lopulta löysimme kyllä mahtavan paikan. Se paikka pelasti illan! Baarin isännällä oli synttärit ja hän oli sen kunniaksi aikaimoisessa tuiskeessa. Hän tempaisi minut tanssilattialle melkeinpä samantien, kun oltiin astuttu baariin. Yksi vanhempi setä oli mosambikistä ja hän soitteli hienosti kitaraa. Baari oli ihanan boheemisti sisustettu, värikkäitä maalauksia kaikkialla. Meidän lisäksemme asiakkaita oli vain pari muuta ja saatiin pystyyn jonkinmoiset yksityispirskeet, jossa ilmaista juomaa tuli pöytään ja Kallelle tarjottiin jopa nata-leivos. Minä popsin oliiveja ja samalla minulle yritettiin opettaa pienen rummun hakkaamista. Jossain vaiheessa Kallekin painostettiin tanssimaan, mutta hän vetäytyi sieltä pian, minä sen sijaan tanssahtelin mielissäni. Välillä minua pyöritti historian proffaksi esittäytynyt tyyppi, jonka askekuvioissa juuri ja juuri pysyin mukana.

Evora on ollut Espanjan historiallisten kaupunkien jälkeen hyvin vaatimaton. Tätä mainostetaan Portugalin romanttisimpana kaupunkina, eräänlaisena rauniokaupunkina. Täällä on muutama roomanaikainen pylväs pystyssä, pitkä muuri ja akvedukti ja muutama vanha kirkko, mutta siinäpähän se. Ei kaupunki kovin vahvasti historiaa hehku! Paikalla on kyllä pitkä historia, mutta suurin osa siitä on hävinnyt. Luukappeli, joita on myös muualla Portugalissa, on ehkäpä kaupungin hienoin nähtävyys. Sen läheinen puistokin oli kyllä viehättävä, mutta sellainen mitä nyt on Espanjassa pienemmilläkin kylillä. Jos haluaa nähdä vaikuttavan historiallisen kaupungin, suosittelen Espanjan Salamancaa!

Yövyimme myös paikassa nimeltään Castello de Vide, missä oli viehättävä pieni linna. Raunioissa sai vapaasti kiipeillä ja vanhojen pienten muurien välissä meni ikään kuin labyrinttimaisia reittejä. Paikka oli Portugalin puolella ja tuolla alueella näytti olevan muitakin nättejä ja matkailullisesti vähemmän tunnettuja kyliä. Espanjan ja Portugalin rajaseutu oli luonnoltaan huikeaa: kuivaa, kukkulaista, avaruudellista. Espanja Extramaduran alueesta jäi maku; tätä vielä lisää! Hiljaiset ja uskomattoman hyväkuntoiset tiet ajaa, rauhallinen asumaton luonto ympärillä ja kuivuudestaan huolimatta välillä villiä puustokin, ja ennen kaikkea jylhiä näyttäviä kallioita. Castello de Videssä meille sattui pieni kommellus. Ajoimme autolla kohden linnaa. Yhtäkkiä tajusimme, että keskiaikainen mukulakivikatu kapenee kapenemistaan. Missään ei varoitettu kadun kapeudesta! Ymmärsimme, että automme ei mahdu enää eteenpäin! Taaksekaan ei näyttänyt pääsevät, sillä toinen auto oli takanamme. Ei siinä kuitenkaan auttanut kuin peruutella sen verran, että toinen auto pääsi ravintolasyvennyksen kohdalla ohi ja Kalle sai peruuttaa Funkkiksen varmaan 100 metriä takaisin leveämmälle tielle. Myöhemmin yöparkin etsimisessä olimme tarkkoja, ettemme ajaneet liian kapeille teille, kävimme ensin kävellen tarkistamassa reitin. Tuolla oli kyllä hyvä nukkua pakussa! Ei ollut enää yhtään kylmää. Autolla ajaessa oli itse asiassa ensimmäisen kerran kuuma saavuttaessa Espanjan extramaduran seuduille ja sen jälkeen Portugalin puolella.

Olemme päässeet Portugaliin asti maksamatta yhtään ainoaa tiemaksua! Tätä haluan suitsuttaa, sillä moni ei uskoisi sen olevan mahdollista. Tsekeissä tai Itävallassakaan ei tarvitse ostaa vinjettejä jos välttää maksullisia teitä! Ehkä kirjoitan vielä jossain välissä oman ”autolla Euroopassa” postauksen, jossa kerron huomioitani. Huomenna todennäköisesti saamme maksaa Lissabonin sillasta. Nyt käsi kramppaa – ranne ei vieläkään kunnossa – joten luteetonta yötä!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi