Askartelua

Viimepäivät ovat olleet syksyisen sateisia ja viileitä. Tekemisen puutteessa innostuin askartelemaan. Johnilla on verstashuone, joka on jokaisen nikkaroitsijan unelma. Työkaluja ja muita tarvikkeita löytyy laidasta laitaan. Huone on tyypillinen askartelutila sinäänsä, että se on kuin räjähdyksen jäljiltä. Työtasoja on paljon, mutta jokaisen päällä on korkea tavaravuori ja keskellä lattiaakin saa hyppiä roinan ylitse. Aiemmin olisin ehkä ihmetellyt, miten joku saa verstaansa tuohon kuntoon ja eikö työkaluja olisi järkevämpi säilyttää hyvässä järjestyksessä, mutta nyt itse remontoitsijana tiedän, kuinka äkkiä tuollainen sotku syntyy. Tila näyttää siltä kuin sitä ei olisi koskaan siivottu, mutta toisaalta itsekin sain aina muutaman päivän aikajanalla tuollaiset epämääräiset kasat aikaiseksi, vaikka olisin siivoillut toistuvasti.

Oli mukavaa käyttää hyvää porakonetta, porailla tammenterhoihin reikiä ja tehdä niistä koruja. Mutta vähemmän mukavaa oli rannevammani äkkinäinen paheneminen. Kesän remonttien jälkeen, ranteeni oli jatkuvasti puutunut, koko kättä pisteli ja välillä särki. Nyt täällä reissussa tilanne on yleisesti ollut parempi, vain joskus yöllä olen heräillyt puutumisiin, mutta tuo työkalujen käyttäminen sai vamman heti aktivoitumaan. Olen diagnosoinut itselläni rannekanavan ahtauman. Siihen altistaa jos ranteesta on joskus ollut luu poikki ja myös kilpirauhasen vajaatoiminta on jostain syystä riskitekijä. Joskus lepo saa vaivan parantumaan itsestään ja näin minäkin vielä savosta lähtiessäni ajattelin. En jaksanut mennä lääkäriin, kun ajattelin vaivan korjautuvan jäädessäni pitkälle lomalle remppahommista. Nyt se on kuitenkin niin pitkittynyt vaiva, että hermo ranteessa taitaa olla kunnolla jumissa. Toivon kuitenkin vielä, että sormien venyttely, ranteen varovainen jumppaaminen ja tiettyjen liikkeiden välttäminen parantaisivat ongelman, tai ainakin pitäisivät pahemman säryn poissa. Rannekanavan ahtauma voidaan käsittääkseni hoitaa yksinkertaisella leikkauksella, mutta en tietenkään halua palata Suomeen vain sitä varten. Sitä paitsi, kuinka kauan menisi, että edes pääsisin lääkäriin saati leikkausjonoon? Minulla on kyllä viimevuosina ollut tapana parantaa vaivani itsenäisesti. Portugalissakin sain lopulta mahakivut kuntoon; löysin tiukan ruokadietin mitä maha kesti. Kilpirauhasoireetkin olen saanut kuriin luonnonyrteillä ja ruokavaliolla.

Olen siis askarrellut koruja – tammenterhoista mitä täällä kasvaa joka puolella – ja autoon erinäisiä roikkuvia koristeita. Muuten päivät ovat jatkuneet samaan malliin kuin jo viimeksi kirjoitin. Koiran kanssa ollaan lenkkeilty ja kissaa ruokittu – katti on varsinainen suursyömäri, koko ajan naukumassa lisää evästä kippoon. Viime sunnuntaina käytiin Limogesissä nähtävyyskierros. Sunnuntaina on mukava olla liikenteessä, kun joka paikassa on niin käsittämättömän hiljaista ja parkkipaikat ovat ilmaisia. Ihmiset kai kyläilevät toistensa luona tai vain kotoilevat sunnuntaisin, koska kaduilla ei useinkaan näy ristinsielua. Tripadvisorissa jotkut matkailijat väittivät Limogesin rautatieasemaa Euroopan kauneimmaksi, kai se oli joskus jossain kilpailussakin tämän tittelin saanut. Oli se ulkoapäin aivan näyttävä kupolikattoineen, mutta sisältä jokseenkin tylsä. Kallea ilahdutti asemalla piano, jota ohikulkijat saivat vapaasti soitella. Hänkin kävi muutaman soinnun vetäisemässä. Lähikylällä eli La Souterrainessa olemme käyneet muutaman kerran kaupassa, mutta muuten olemme viihtyneet täällä talolla. Ympäröivällä maaseudulla on hyviä kävelyreittejä patikoida koiran kanssa. Alueella on paljon lehmien laidunmaata ja muita peltoja, mutta jonkun verran myös vehmasta puustoa. Vanhoja puita, joiden ympärillä kasvaa vehreää köynnöstä ja tiheäkasvuisia jättisaniaisia.

Kalle laittoi tänään pitkästä aikaa kokeeksi sohvasurffausviestejä. Yllättäen eräs tyyppi vastasi. Couchsurfing järjestö on kasvanut niin isoksi, että se on osittain menettänyt alkuperäistä viehätystään ja monet pitemmän aikavälin majoittajat ovat jo ehtineet kyllästyä touhuun. Voi olla, että myös airbnb on vallannut sohvasurffaukselta alaa, vaikka kyse onkin pohjimmiltaan aivan eri jutusta. Airbnb:ssäkin on ideana saada paikalliskontakti – tai ainakin alunperin oli, nykyään suuret hotellitkin ovat tässä bisneksessä – mutta sohvasurffauksessa voidaan puhua aivan aidosta ihmisten välisestä tutustumisesta, koska raha ei ole välissä. No, joka tapauksessa mekin olemme välillä kyllästyneet sohvasurffaukseen, mutta nyt oli kyllä aivan virkistävää saada vastaus. Olemme myös aika erakoituneet viime aikoina, emme ole tavanneet yhtään ketään yli pariin viikkoon, joten ehkä olisi hyväkin tavata ihmisiä. Tyyppi asuu Vitoria-Gasteiz nimisessä kaupungissa, mistä en ole koskaan kuullutkaan, mutta vissiin aivan iso paikka kyseessä. Kaupunki on voittanut Euroopan vihreän kaupungin palkinnon ja on valittu viidenneksi parhaaksi paikaksi elää Espanjassa. Kyllähän näillä spekseillä paikka kannattaa jo nähdäkin! Kaveri lausahti viestissään ”Jos tekin olette opiskelleet historiaa, se on riittävä peruste, majoitan teidät ehdottomasti.” Hänkin oli siis historiaihmisiä.

John ja Sally palaavat kotiin myöhään sunnuntai iltana. Lähdemme siis maanantaina aamusta ajelemaan kohden Etelä-Ranskaa. Tarkoitus olisi painaa kaasua ja ajella mahdollisimman nopeasti aurinkovyöhykkeelle. Syksy sai meidät täällä kiinni, sillä lämpöä on ollut viimeaikoina vain 5-10 astetta. Viimeistään keskisessä Espanjassa saadaan taas kesä kiinni. Maanantaina ehditään varmaan jonnekin Ranskan ja Espanjan rajan tuntumaan ja jäädään Ranskan puolelle pakuun yöpymään. Tuolla pitäisi olla laaja kansallispuisto, jossa voisi ehkä yöpyä. Seuraava yö sitten sohvasurffaajaisännällä, sitä seuraavista öistä tai kaupungeista ei hajuakaan, ja Lissaboniin ehtiessämme majoitumme vanhan tutumme Charlosin luokse. Tarkoitus olisi myös tavata hyvä kaverimme Johanna, joka on lomailemassa Lissabonissa ja istua hänen kanssaan iltaa. Monenmoisia suunnitelmia siis on, mutta nyt vietämme hiljaiseloa vielä parisen päivää täällä maaseudulla.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi täyttää tärkeän lomakkeen. Minulla on lomakekammo! Tuo homma on roikkunut pitkään, kun en ole vain uskaltanut tarttua asiaan. En olisi nytkään selvinnyt ilman Kallen henkistä ja konkreettista tukea. Yhdessä täyttelimme Ely-keskukselle vanhan talon kunnostustukea koskevan lomakkeen. Ei siitä kovin hyvä hakupaperitullut, sillä en vain tiennyt rakennushistoriasta ym tarpeeksi, mutta tulipahan tehtyä. Yritin parhaani ja nyt vain voin jännityksellä odottaa keväistä päätöstä, saanko tukea talonpelastushankkeeseeni. Kuten pelkäsinkin, ei lomakeprosessi mennyt kuin Srömsössä, sillä juuri ennen lähettämistä koko sivu jumittui ja ilmestyi palkki ”totaalinen virhe.” Jouduttiin täyttämään melkein kaikki uudestaan. Lähetyksen jälkeen tuli vain teksti ”kiitos asioinnista.” Siis mitä mitä!?  Minua olisi rauhoittanut tieto ”olemme vastaanottaneet lomakkeen tms” Kuinka asiakas voi tietää paperin menneen perille jos vain huolettomasti kiitellään asioinnista? No, meni se, koska sähköpostiin tuli tieto, mutta muuten kyllä sivusto vaatisi kehitystä. Suurista rahoistahan näissä ei ole kyse, mutta apu se on pienikin. Polttelis kyllä jo päästä jatkamaan remontteja! Vielä on kuitenkin kevääseen aikaa ja saa nähdä toipuuko käteni ilman leikkausta. Pitää sitten vain opetella tekemään kaikki vasemmalla kädellä! Kun lähdimme reissuun, olin saanut aivan tarpeeksi remontista. Voin suorastaan pahoin kaupoissa jos eksyin raksapuolelle ja näin poranteriä. Kuukauden hermoloma oli paikallaan, mutta onhan tämä lopulta turhankin pitkä aika olla pois. Ikävä, että Suomen talvi on niin pitkä! Haluan kuitenkin palata heti, kun kevät aurinko alkaa lämmitteleen. Uskoisin, että pääsemme palailemaan viimeistään huhtikuun puolessa välin.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi