Myöhästynyt aloitus – Puolassa jo

Koskaan ennen ei ole käynyt näin. Yleensä olen avannut uuden reissun blogin jo kotimaassa. Nyt kuitenkin Savossa oli niin paljon pakkauskiireitä – silti viimeinen roskapussi jäi pihavajaan ja saunanovi auki ym – , Haapavedellä ja Oulussa ihmistentapailukiireitä ja sittemmin iski kaikki mehut vienyt flunssa, että tässä sitä nyt ollaan; kolmatta päivää tienpäällä ja nyt vasta kirjoittelen. Lasken matkan alkaneen Oulusta tiistaina, sillä savosta lähtöä ei oikein voi laskea, koska ajoimme ensin matkamme kannalta väärään suuntaan eli pohjoiseen. Köröteltiin Oulusta pakulla suorilta Helsinkiin ja yövyttiin Kallen opiskelukaverin Jussin luona, kuten niin usein ennenkin pääkaupungin maisemissa.

Olimme iloisesti yllättyneitä, kuinka halvalla saimme laivalipun pakettiautollemme ja kahdelle hengelle Tallinnaan: vain reilu 50 e. Tämä tarjous löytyi Vikinglineltä, muilla oli kalliimpaa ja Vikingilläkin jotkin muut ajat olivat hintavampia.

Olin ottanut perheeni kirjahyllystä kaiken varalta Euroopan tiekartasto kirjan mukaan. Ajattelin, että hätätapauksia varten olisi hyvä olla olemassa karttoja myös paperiversiona, jos joskus sattuisi niin epätodennäköisesti, ettei netti toimisikaan. No, tuo ns. ”hätätapaushan” iski heti Tallinnassa. Puhelimeni ei löytänyt nettiverkkoa! Tämä on tietenkin minun sukupolvelleni, joka on tottunut suunnistamaan navigoinnin avulla – Savossakin menen kaikkialle mapsilla – iso ongelma. Tosin vielä hieman nuoremmille se olisi ehkä vielä pahempi, olemmehan Kallen kanssa aivan ensimmäiset ulkomaan reissut ja jopa Italian pyöräilyt tehneet pelkkien paperikarttojen varassa. Kallehan on sitä paitsi hyvä lukemaan karttaa, mutta itse olen aivan surkea ja juuri tuolloin Tallinassa istuin kartturin paikalla. Onneksi pääsin lopulta uskomattoman helpolla! Tiet olivat merkitty hyvin ja pelkästään Pärnuun päin suuntaamalla osasimme lähteä oikealle tielle. Tuosta alkoi hyvin suoraviivainen Via Baltica. Eilen kartanlukijalla ei juurikaan ollut töitä. Tänään lähtiessämme Latvian Saulkrastista – jossa olimme Gales hostellissa yötä – oli sen verran mutkia matkassa ja tietöitä, että karttaa sai vilkuilla. Tosin tähän mennessä olimme saaneet puhelin navigoinninkin toimimaan. Puhelimeni asetuksista piti ymmärtää hyväksyä roaming hinnat.

Liikenne ei ole erityisemmän hurjaa Intiaan verrattuna, mutta Suomen liikennekulttuuriin verrattuna kuitenkin hieman uhkarohkeaa. Useat autot ottavat aivan turhia riskejä ohittaessaan ilman ohituskaistaa tai muuta tilaa kuin reunimmaisten autojen oletettu väistäminen valkoisenviivan yli piennarta kohden. Rekkoja on uskomaton määrä. Mutta useimmiten juuri ne ajavat aivan kiltisti, henkilöautojen tehdessä kärsimättömiä ohituksia, väistöjä ja puikkelehtimisia. Me tietenkin ajetaan olosuhteiden pakostakin nätisti, sillä autostamme on turbo rikki. Pirssimme kiihtyy hyvin hitaasti ja kulkee korkeintaan 120 km/h. Ylämäessä kaverimme tahtoo hidastua tuntuvasti, mutta tasaisella se kyllä porskuttaa.

Annoin blogilleni nimen Arktinen paku suuntaa lämpimään, sillä pakettiautomme väri – maaliliikkeen värikartaston mukaan – on arktinen valkoinen ja arktisen kylmästä Suomestahan se tuleekin. Suuntana sillä ja meillä on etelän lämpö ja ennen kaikkea valo. Menemme ensin talonvahdiksi Etelä-Saksaan, sitten Ranskaan ja lopuksi Portugaliin. Tämän reissun tarkoituksena on kokeilla house sittingiä eli talojen vahtimista. Tätä käsitettä ja duunia avaan vielä myöhemmin lisää mutta lyhyesti; kyse on taloista ja lemmikeistä huolehtimisesta, sillä aikaa kun niiden omistajat ovat reissussa. Raha ei hommassa liiku puoleen eikä toiseen, mutta rahanarvoiset edut kyllä liikkuvat.

Tarkoitus on yöpyä pakussa mahdollisimman paljon aina talonvahtikeikkojen välissä ja liikkeellä ollessamme. Olemme sisustaneet autoa ja rakentaneet sinne pari sänkyä. Nyt minulla on kuitenkin niin kiukkuinen flunssa ja ulkona sataa, että olemme jo toista yötä hostellissa. Ei niinkään kylmyys mutta juurikin kosteus on ongelma pakussa nukkumisessa näin keuhkotautisena. Kyllä vielä ehditään nukkua pakussakin! Toivottavasti kaveri kuljettaa meitä yhtä kiltisti eteenpäin kuin tähän astikin. Yli 1000 km on ajettu tätä Baltiaa ilman mitään ongelmia, mutta Puolan rajalla juuri ennen majapaikkaamme alkoi kuulua outoa kitinää apukuskin puolelta. Kun vielä hostellin pihassa kuunneltiin ääntä, hostellin omistaja setä oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen. Se on ehkä ”vain” laturinhihna. Katsellaan nyt sitten huomenna pitäisikö se korjata. Luultavasti autolla pystyy hyvin ajamaan ilman korjaustakin. Mielestäni ollaan päästy hyvinkin pitkälle ennen kuin paku sanoi poikkitelaista sanaa!

Kelit ovat olleet aika hirveät – vuoroin sadetta ja aurinkoa – ja tänä aamuna Via Baltica oli Liettuan puolella jatkuvan tietyön kourissa, joka hidasti ajoa, mutta muuten on mennyt mukavasti. Hostellit ovat olleet loistavia, etenkin tämä Suwalkissa sijaitseva Jasionowy Gaj. Eilisessä Galesissa ei toiminut kuuma suihku ja huone oli saapuessamme jääkylmä, mutta muuten rakennus oli aivan tosi siisti, uusi ja tyylikäs. Nyt tässä nykyisessä paikassa toimii kaikki mahdollinen eli tämä ei suotta ole saanut Bookingissa keskiarvoksi 9,2.

Näitä maita ei juuri ole ehtinyt katsella, sen verran tiukka aikataulu meillä kuitenkin on. Emme siis juuri ole poikenneet kyliä kiertelemään tai nähtävyyksiä bongailemaan. Tänään randomisti suuntasimme lounastamaan Liettualaiseen Ramygalan pikkukylään. Siellä oli jokseenkin hämärä tunnelma: hyvin kylähullun näköistä sakkia; vähän erikoisesti pukeutuneita ja kylän nimen veroisesti hyvin rämäpäisiä. Pyörän päällä tasapainoiltiin niin että se juuri ja juuri pysyi pystyssä ja autolla peruteltiin vauhdikkaasti. Erään talon seinä oli koristeltu napein. Lounaanlaitto trangialla tuulisessa puistossa oli sen verran kylmää puuhaa, että saatanpa huomenna tyytyä ruokakauppojen pikkupurtavaan. Huomenna taas syöttämään pakulle Puolan maan asvalttia!

IMG_20171005_134838

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi