Vielä Riikasta

Etsimme Lidliä ja päädyimme Kansalliskirjastoon. Lidlistä olisi aina mukava tarkistaa maan hintataso, mutta Riigassa tuo kyseinen kauppa oli hyvin piilossa, mahdollisesti jopa muuttunut näkymättömäksi. Se ei ollut siellä, mihin googlekartta sen heitti. Joen toiselle puolelle kävely ja noin kolmen kilometrin tarpominen ei silti ollut turhaa, sillä näimme vaikuttavan kirjastorakennuksen. Se oli ylvään veistosmainen ja sisällä huonekerrokset kohosivat keskiaulan ylle kuin ostoskeskuksessa ja valtavia kirjatorneja näkyi lasien lävitse.

Kiertelimme vanhan kaupungin matkamuistomyymälöitä, mutta kaikki oli naurettavissa hinnoissa. Torilla hinnat olivat aavistuksen huokeammat, mutta toisaalta taas valikoima oli kehnompi, kaikki oli krääsää, ei mitään oikeasti hienoa tai erikoista. Meripihka näytti olevan perinteinen Riikan tuliainen. Siitä oli valmistettu niin koruja, avaimenperiä kuin koriste-esineitä. Torialueen outous oli, kuinka vaatteet ja tekstiilit olivat ulkona jopa kalliimpia kuin sisällä rakennuksessa. Kuka haluaisi maksaa ulkotorin kojusta ostutusta tusinamekosta 50 euroa? Tällaisiakin käsittämättömiä hintoja näkyi! Hedelmät, vihannekset ja marjat olivat edelleen edullisia, tosin niissäkin oli hajontaa. Mansikoita oli halvimmillaan 1,40 kilo, mutta laatu oli niin hirveää että päädyin ostamaan kojusta, jossa hinta oli 2,50 kilo. Järkevästi hinta ja laatu näytti kerrankin kulkevan käsikädessä. Tosin avokadot olivat mitä parhaita, juuri täydellisen kypsiä ja silkkisen pehmeitä ja silti niiden hinta oli kaikkien reissuaikojemme alhaisin eli vain 0,30 eurosenttiä kappaleelta. Kuinka pystyn elämään Suomessa ilman avokadoja, tuota hedelmien aatelia?

Löysimme tosi idyllisen kahvilan jokivarresta. Rakennuksen reunustaa kiersivät löhöpatjat ja siellä oli mahtavaa palautua ostoskierroksesta. Puistot olivat muutenkin kaupungin suola! Vähän turhan vilkas kaupunki, mutta puistoissa sielu lepäsi.

Olipa mukava käydä puhtaassa vessassa! Ensimmäisen kerran siivooja kävi heiluttamassa luuttua täällä, vaikka olemme olleet paikassa – Riika centrum hostel – kaksi vuorokautta. Usein hostelleissa siivotaan päivittäin, parhaimmissa vähän väliä. Täällä on ollut selkeästi likaisempaa, mutta ei nyt häiritsevyyteen asti ja toisaalta hostellin uutuus pehmentää vaikutelmaa. Kun lattiapinnat ovat uudet ja monisävyistä laminaattia, roskaa ei pistä merkille. Tämä on taas hyvin ihmeellinen hostelli! Porukkaa lappaa käytävillä ja keittiössä vastaan, mutta silti olemme omineen yhdeksän hengen dormissamme. Käsittämätöntä, että saimme nukkua kahdestaan, vaikka huone on täynnä sänkyjä ja muut huoneet ovat vilkkaastiasutettuja! Päiväsaikaan meillä oli täällä jopa ilmastointilaite eli ylellisyyksiäkin on ollut tarjolla. Mystisesti tähän 7 euron sänkypaikkaan kuului myös aamupala! Tosin se annettiin respan tiskin ylitse jos muisti kysyä ja se käsitti vain jugurttia, hedelmiä ja monta keksipakettia. Opiskelijan näköiset tyypit ja muutama kiertolainen asuu täällä kohtalaisen pysyvästi. Henkilökuntakin majailee jossain nurkissa, ainakin siitä päätellen, kuinka täällä on jatkuvasti sama tatuoitu ja bodarin näköinen kaveri respassa. Kyseessä ei ulkoisesti ole mikään asiakaspalvelijan prototyyppi – rehellisesti sanoen en kyllä itse palkkaisi noin pelottavan näköistä asiakkaankarkotinta – mutta itseasiassa hän on hyvin ystävällinen ja avulias. Ehkä on kätevää, kuinka hän käy samalla hostellinvartijasta.

Nyt pitää rientää kohti bussiasemaa.

20160602_192814

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi