Riika

(Artikkelikuva: Riikassa on paljon katusoittajia, jotka luovat muuten niin tavalliseen – samanlaiseen kuin niin moni historiallinen keskusta Euroopassa –  vanhaan kaupunkiin omanlaista ja rempseää tunnelmaa)

Huumekoira kävi nuuskimassa bussimatkustajien kaikki tavarat. Rajavartijat kulkivat koiran kanssa jopa bussin keskikäytävän läpi ja koira huiski häntäänsä vimmatusti tavoitellen kuonollaan kiellettyjä hajuja. Toinen vartija katsoi matkustajien passit, tosin vain nopeasti vilkuilemalla, ottamatta passeja edes käteensä.

Kaikki muut rajat olemme vain ohittaneet pysähtymättä. Usein en ole ollut tietoinen, missä ylitimme valtioiden rajat. Puolasta Liettuaan tullessa, huomasin vasta huoltoaseman kylteistä rahan vaihtuneen euroiksi ja näin tiesin myös maan vaihtuneen. Miksi siis juuri Liettuan ja Latvian rajalla täytyi pysähtyä? Loogisempi vaihtoehto rajatarkastuksille olisi ollut esimerkiksi Itavallan ja Slovakian raja. Tuolloin kuskimme totesi, kuinka joskus toiseen suuntaan kulkevia autoja pysäytellään.

Sesse oli perinteinen poliisikoira – susikoira – ja ei siten erityisen suloinen. Minulla vain sattuu olemaan tällä hetkellä aivan rajaton koirakuume! Mikä tahaansa karvakuono herättää ihastusta. Oli siis hieman hankalaa vastustaa kiusausta pysäyttää käytävällä kulkeva piski ja alkaa leperrellä sille. Juuri ja juuri sain pidäteltyä itseäni sen verran, että vain hipaisin haukun turkkia sen viuhtoessa ohitseni.

Tuo rajatarkastus oli hieman yllättävä sattumus matkalla Vilnasta Riigaan, mutta mitään muuta ei ilmaantunut puun takaa. Bussi oli sitä mitä odotimmekin. Tosin tällä kertaa kyseessä oli Simple express, joka on käsittääkseni sama yhtiö kuin Lux express, mutta nuo Simple bussit ovat nimensä mukaisesti vähän yksinkertaisempia. Erona oli oikeastaan vain se, ettei Simlestä saanut vesipulloja käteen ja siellä ei ollut kuumien juomienautomaattia. Myös tuossa bussissa oli kuitenkin viihdekeskukset ja katsoimme taas innokkaina elokuvia. Emme ole yli puoleen vuoteen juuri elokuvia katselleet, vain youtubesta dokumenttejä ja asiaohjelmia, joten nämä bussin tarjoamat elokuvat ovat jaksaneet ihastuttaa. Englanninkielellä en jaksa katsoa kuin animaatioita, joten katsoin Big hero, Paavopesusieni kuivalla maalla ja Lorax yms.

Kiinnostaako ihmisiä halpabussien hinnat Euroopassa? Nehän löytää niin helposti netistä, etten nyt kaikkia matkojamme luettele. Muutamana esimerkkini kuitenkin: Vilna-Riiga 8 euroa Lux express, Varsova-Vilna 16 e Simple express ja Riiga-Barnu 3 e Super bus. Huomenna olisi siis luvassa tuo Eestinmaan oma yhtiö eli Superbuss, joka liikennöi pääosin vain siellä suunnilla.

Vilna oli niin idyllisen rauhallinen että tämä Riiga on tuntunut hyvin hektiselle. Tässä Riigassa on jotain hyvin venäläistä, jotenkin paljon itäisempi tunnelma kuin Vilnassa. Onkohan Latvia mentaliteetiltään muutenkin enemmän itään kuin Liettua? Kaduntallaajat ovat hyvin värikästä porukkaa: joka kolmas on humalassa, joka viides meidän tapaan kulkurimaisesti pukeutuneita, ihmisiä nukkuu penkeillä, monet kiskovat kaljaa virvoitusjuomamaisesti ja kaikenmoista huutelijaa ja hoippujaa tulee vastaan. Vanha kaupunki on hyvin turisoitunutta ja siistittyä seutua, mutta heti sen ulkopuolella, etenkin bussiaseman ympäristöllä ja torin tienoilla on kyllä kulkijaa joka lähtöön. Vilnassa ihmiset olivat hyvin keskiluokkaisesti pukeutuneita, tavallisen oloisia – jos niin voi sanoa – mutta täällä on kyllä persoonaa. Ei se välttämättä ole huono asia, mutta siirrän silti aina väentungoksessa vyölaukkuni mahanipuolelle. Taskuvarkaistahan täällä varoitellaan.

Netti tiesi kertoa kaikessa viisaudessaan, että Riiga on kohtalaisen viileä kaupunki ympäri vuoden. Heinäkuun keskilämpötila jää usein 17 asteeseen. Tällä hetkellä nämä ilmastofaktat voi unohtaa, sillä ulkona oli eilen ja on vielä tänäänkin noin 27 astetta. Tämä helleputki on jatkunut jo Marseilesista asti, juurikaan katkeamatta, joten odotan jo ylihuomista viilenemistä. Huono ajoitus tosin, sillä juuri seuraava kohteemme olisi rannalla. Pölyisissä kaupungeissa ei kyllä tarttisi olla näin hikistä! Huoneessamme on sentään ilmastointi. Nyt olemme säätäneet sen 17 asteeseen ja nautimme jääkaappitunnelmasta.

Riiga? Vanha kaupunki on huolella entisöity, vähän turhan turisoitunut, mutta arkkitehtuuriltaan kaunis. Ylväät ja kapeat kirkontornit rytmittävät katukuvaa. Stalinin hammas – kakkumainen korkea kivirakennus – muistuttaa Neuvostoajoista, mutta juuri mikään muu ei muistutakaan. Muutama voitontahtoa uhkuva sosialistinen patsas ja vanhat mustuneet puutalot, siinä on neuvostoajan perinnettä. Muuten nykyaika jyllää lukuisine terassikahviloineen ja matkamuistomyymälöineen. Vilna ihastutti meitä varauksettomasti, mutta tämä Riiga on sekä että. Miellyttävä kaupunki kävellä, mutta lopulta vähän sieluton ja särmätön. Nyt lähdemme kuitenkin vielä vanhaan kaupunkiin pyörimään ja turistimaisesti katselemaan tuliaisia – jotain hyvin pieniä, laukkuuni ei mahdu juuri mitään.

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi