Eestin kielestä ja Parnusta

(Artikkelikuva: Eestin kieli ei suosi pitkiä vokaaleja tai kaksoiskonsonantteja, se on lyhyen ytimekkäämpää kuin suomi)

Riiga oli ikuisten kesäfestareiden kaupunki, kuin Suomen Turku Ruisrockin aikaan tai Oulu koulujen päättymisviikonloppuna. Parnu on huomattavasti rauhallisempi, vaikka tämä on leimallisesti lomakohde, mikä tarkoittaa useimmille juhlimista.

Suomi on kunnon talousimperialisti täällä Eestin maalla. Siitä ei koskaan oikein puhuta, kuinka voimakkaasti suomalaiset yritykset ovat levinneet tänne ja vallanneet markkinoita. Joku voi nähdä sen hienona taloudellisena menestystarinana, mutta itse olen hieman kauhistunut. Parnu ja sen ympäristö on täynnä suomalaisia yrityksiä: Yliopiston apteekki, K-rauta, Hesburger, Prisma jne. Jääkö Viron omille yrityksillä tarpeeksi toimintakenttää? Miten alkujaan olemme päässeet näin voimakkasti valtaamaan tätä maata taloudellisesti? Tulivatko yritykset tänne Neuvostoliiton romahduttua ja Viron uudelleen itsenäistyttyä? Jos näin on, sen on täytynyt olla aika helppoa, sillä varmasti täällä on ollut varsinainen ”yritystyhjiö.”

Olemme Vintsi nimisessä hostellissa. Talo on parisataa vuotias hirsivanhus, joka on hyvin tunnelmallinen. Se sijaisee kävelymatkan päässä keskustasta. Inhoan tätä kävelymatka termiä, jota niin viljellään kaikissa matkaoppaissa! Mikä on kävelymatka? Minkätahaansa matkan voi taittaa kävellen jos on aikaa tarpeeksi ja kova kunto. Itsellä taas on olematon kävelykunto – tai lähinnä kärsivällisyyteni ei riitä hitauteen – ja minulle enimmäiskävelymatka on nelisen kilometriä. Mieluiten astelen vain noin kilometrin matkoja ja sen verran ”kävelymatka” keskustaan on tällä kertaa ollutkin. Rannalle on parisen kilometriä eli sinne edes takaisin täyttyy jo maksimitavoitteeni. Eilen käveltiin pariin kertaan rannalle ja takaision eli matkoja kertyi yhteensä hyvinkin kahdeksan kilometriä, joka sai jalkani jo väsymään.

Ensin kävimme rannalla uimassa, sittemmin lepäilimme ja laitoimme ruokaa ja illalla palasimme rantaan pippaloihin. Ei ne mitkään isot beachpartyt olleet, mutta eräällä rantaterassilla oli elävää musiikkia: oikein tunnelmallinen kokeilevan musiikin bändi. Parnun ranta on hyvin tavallinen hiekkaranta, mutta hiekkaa on laajasti ja meren ja hiekan välissä kasvaa kauniisti aaltoilevaa heinää, jonka yllä kulkee kävelysiltoja tai eräänlaisia vaelluspolkuja. Vanhassa kaupungissa samoin kuin rannalla joka toinen matkailijajoukkio sönköttää selvää suomen kieltä – tai selvää ja selvää, riippuu humalan tasosta. Nuoriso tulee tänne nähtävästi juopottelemaan, vanhemmat shoppailemaan ja perheet kylpylään tai rantalomalle. Shoppailemaan kannattaisi kyllä suunnata Puolaan asti, vasta siellä alkaisi olla oikeasti halvempaa vaatetta tai käyttöesinettä, viina taas on tietenkin aavistuksen halvempaa täällä kuin Suomessa, mutta jo seuraavaan maahan siirtyessä sen hinta tippuisi vielä puoleen. Sanotaanko, että alkoholi on Latviassa puolet halvempaa kuin Virossa ja Liettuassa vielä melkein puolet edullisempaa kuin Latviassa. Miksi siis suomalaiset jäävät juuri tänne? Äkkiähän sitä autolla hurauttaisi vielä vähän idemmäksi ja etelämmäksi. No, ehkä heistä on kotoisaa, kun on kaikki tutut suomifirmat ympärillä, kaupoista saa tuttuja tuotemerkkejä ja omalla kielläkin melkein pärjää.

Meillä oli eilen hauskaa hostelli-isäntämme seurassa, kun vertailimme suomensukuisia kieliä keskenään. Yritin udella, onko eestiläisistä suomenkieli yhtä hauskan kuuloista kuin meistä viro. Vastaus oli kuitenkin ”se kuulostaa vain erilaiselta. meillä ei juuri ole kaksoiskonsonaatteja.” Nähtävästi koomisuus on vain toisin päin, virolaisraukat jäävät paljosta paitsi. Unkarin kielikään ei kuulosta meistä suomalaisista kuin oudolta, ei mitenkään tutun hauskalta. Nähtävästi virolaisten korvaan suomi on samalla tapaa vain erilaista kuin meistä unkari. Isäntä kaivoi esiin tulostamansa sanakirjan viron ja unkarin sanoista ja vertailtailimme niitä keskenään. Muutamia jopa suomelta kalskahtavia sanoja löydettiin, esimerkiksi käsi kuulosti kaikilla kielillä meilkein samalta. Sellaiset hyvin perustavanlaatuiset sanat, jotka liittyvät ihmiseen itseensä, tai tärkeimpiin adjektiiveihin, kuten kylmä ja kuuma, ovat usein lähellä toisiaan tai jopa täysin samoja. Tästä voi päätellä, kuinka etymologisesti vanhimmat sanat muistuttavat toisiaan.

Hauskoja mielleyhtymiä kyllä monista sanoista syntyy. Säilyttäminen on hoivata eli tulee mieleen kuin elintarviketuotetta pitäisi jotenkin hoivata – pitää nätisti sylissä ja hoivata kuin lasta. Jälleennägemiseni lukee kaupoissa tarkoittaen tervetuloa uudestaan, mikä on aivan looginen, mutta yhtäkkiä esimerkiksi hallitus tarkoittaakin eestiksi hometta. Suomen hallituksen kohdalla tämäkin mielikuva tosin on osuva, hallitushan on kuin homejuusto.

Olen allerginen tälle hostellille. Niin kaunis rakennus, mutta remontointi on jätetty puolitiehen. Alakerrassa lattiasta on tehty helposti siivottava ja seinähirsienkin päälle on vedetty jokin pinnoitus, mutta ylhäällä, missä meidän huoneemme on, kaikki on alkuperäistä hirttä. Nättiä – kuin vanhan ajan pirtti räsymattoineen – mutta hyvin pölyistä. Hirsien välistä pilkistää sammalta ja lattia on siitä kiitollinen, ettei siinä näy lika, mutta pöly nousee astellessa. Jonkinlaisen lakan hirsipinta varmasti vaatisi tai suursiivouksen. Yleensä hirsitalot juuri ovat allergiaystävällisiä, koska ovat hengittäviä, mutta tänne on kertynyt liikaa huonepölyä. Voi olla myös, että syynä on nurkkaamme lakastunut kasvi. Jonkinlainen köynnös on kasvanut sisäpuolella taloa, mutta nyt se on kuihtunut heinämäiseksi kasaksi.

Miksi hyvien hostellien kehitteleminen usein jätetään puolitiehen? Ärsyttää! Täältäkään ei puutu mitään muuta kuin kunnon siivous ja oleskelutila. Mutta niiden puute vähentää paikan viehätystä, jättää sen valjuksi. Kyselin eilen, oliko hostelli helppo perustaa. Kuulema oli ollut hyvin helppoa: taloja oli ollut paljon tyhjillään, rakennuksessa oli ennestäänkin ollut bisneksiä – kodinkonemyymälä – ja hän oli pikku hiljaa ostellut tänne tarvittavia asioita. Hyvin yllättävä vastaus yrittäjältä! Siis, että kaikki on ollut sujuvaa. Jos Suomessa kysyisi saman kysymyksen, seuraisi valitustenletka, mitkä kaikki tekijät ovat vastustaneet. Onko se Suomessa oikeasti niin vaikeaa vai onko meillä asenneongelma? Uskaltaisinko tai pystyisinkö itse joskus kokeilemaan?

Onhan siinä Euroopassakin vaeltamista, jopa busseilla! Nyt olemme taas saaneet hyvän kuvan tämän maanosan koosta. Joku kysyi kuulessaan, että menemme Marseillesista 22 tunnin bussin pohjoista kohden, että pääsemmekö sillä Venäjälle asti. Siis kuinka pieneksi hän kuvitteli etäisyyksiä! Olemme tuon jälkeen istuneet vielä lukuisia tunteja busseissa ja nyt vasta alamme olemaan Pohjois-Euroopan tuntumassa. Ihanasti edellinen bussimatka oli vain kolmisen tuntia Riigasta Parnuun ja seuraava Tallinnaan on parisen tuntia eli koko ajan ovat matkat lyhyntyneet. Sitten on tietty vielä viimeinen kunnon rykäisy Helsingistä Ouluun ennen kuin olemme kotikulmilla. Ihan hyvien tuntemusten kera matkaan Suomea kohden! Onhan sitä taas oltu imigrantteina aivan tarpeeksi pitkään ja mukava taas hieman asettua, vaikka kesä tuleekin olemaan matkalaukkuelämää sahaten mökin ja festereiden väliä.

Hostellimme Parnussa. Kaunis, mutta hirsipölyinen rakennus

Hostellimme Parnussa. Kaunis, mutta hirsipölyinen rakennus

Bändi elävöitti tunnelmaa Parnun rannalla

Bändi elävöitti tunnelmaa Parnun rannalla

Rantapippaloissa keli oli jo viilennyt, joten nuotio lämmitti mukavasti. Olimme sentään ehtineet nauttia viimeisestä kesäpäivästä - säätietojen puitteissa viimeinen vähään aikaan.

Rantapippaloissa keli oli jo viilennyt, joten nuotio lämmitti mukavasti. Olimme sentään ehtineet nauttia viimeisestä kesäpäivästä – säätietojen puitteissa viimeinen vähään aikaan.

20160604_210408 20160605_163652 20160605_163502

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi