Wien – kaunista uusklassismia mutta eloton tunnelma

Jos pitää klassismista rakennustaiteessa ja musiikissa, muotivaatteiden shoppailusta ja museoiden korkeat hinnat eivät häiritse, Wien on oikea osoite. Muussa tapauksessa kannattaa harkita kaupunkikohteen valintaa vielä toiseen kertaan jos on tullut miettineeksi, olisiko Wien niin kaunis kaupunki kuin matka-artikkeleissa hehkutetaan.

Onhan se kaunis vaaleasävytteisessään ja tasapainoisessa estetiikassaan. Yhtä valkoista rakennusta pylväineen, kaarineen ja harmoonisine muotokielineen kadunvarret täynnä. Vähän kuivakka ja tylsä jälkimaku kaupungista kuitenkin jäi! Ei missään tapauksessa samalla tavoin koko kansan kaupunki kuin vaikkapa Marseille, tai vielä parempina esimerkkejä löytyy Espanjan puolelta, kuten esimerkiksi Granada. Jos kaupunki on rakennettu ihmisten viihtymistä varten, katujen varsilla on penkkejä ja siellä täällä pieniä puistoja. On oleskelualueita, tilataideteoksia, julkisia vessoja ja mahdollista pientä ilmaista aktiviteettiä. Kaikki tällainen puuttui täysin niiltä Wienin seuduilta, joissa eilen talssimme. Kiertelimme laajasti, sillä kävelimme hostelliltamme vanhaan keskustaan noin 5 kilometriä ja sieltä takaisin. Tietenkin näimme vain murto-osan kaupungista, sillä se levittyy hyvin laajalle. Wien on varmasti alueellisesti suurimpia kaupunkeja, joita olen nähnyt! Ainahan asuinalueet ja lähiöt venyttävät kaupunkeja, mutta Wienissä varsinainen keskustakin on uskomattoman laaja.

Portugalissa ja Espanjassa totuimme siihen, että kaupungit on rakennettu ihmisten ulkonaoleskelua varten. Kaupallisesti vapaata tilaa löytyy aina kirkkoaukioilta, rantabulevardeilta ja ilmaisilta pieniltä urheilukentiltä. Totta kai Wienissäkin on puistoja, mutta ne ovat sitten isoja ja näyttäviä, ja niitä ei löydy tasapuolisesti kaikkialta kaupungista. Eilen ostimme Liddlistä evästä ja eväidensyöntipaikkaa oli lähes mahdoton löytää. Ei kertakaikkiaan minkäänlaisia istumapaikkoja katujenvarsilla! Mihin ihmeeseen vanhukset tulevat ulkoilemaan kodeistaan? Onko taloilla sisäpihoja, joissa on penkkejä? Jopa pienet kaupat oli rakennettu niin, ettei niissä ollut ulkoportaita, joihin istahtaa. Lopulta asetuimme erään suljetun terassin lattiatasanteelle.

Aamulla meillä oli ollut parempi tuuri, sillä olimme löytäneet Kaarlen kirkon ympäriltä penkkejä. ”Virallisilla” ulkoilualueilla niitä saattaa olla, mutta ei kotoisasti ripoteltuna ympärikaupunkia, kuten kuuluisi olla. Wienissä ei suvaita hengailijoita, ihmisten täytyy olla saksalaisen tehokkaita, aina matkalla jonnekin! Tietty tehokkuusajattelu ja täsmällisyys täällä kyllä paistaa kaikesta läpi. Hyvänä esimerkkinä hostellimme toiminta: täällä siivotaan aivan jatkuvasti – huoneet samantien asiakkaiden puistuessa, keittiö välittömästi aamupalan jälkeen – ja sisään ja uloskirjautuminen tapahtuu juuri täsmällisesti sovitulla kellonlyömällä. Jotkut olivat myöhästyneet uloskirjautumisesta viisi minuuttia ja olivat joutuneet maksamaan 7 euron sakkomaksun. Itse taas jouduimme hostelliin tullessa odottamaan yli kaksi tuntia, koska sisäänkirjaus oli tasan kahdelta. He eivät joustaneet yhtään, vaikka huone oli jo aamusta siivottu ja valmiina! Kämppiksemmekin olivat joutuneet odottamaan useamman tunnin, nuokkumaan hostellin respan aulassa.

Kaarlen kirkon edessä oli vesiraana. Nyt seuraa myönteinen huomio tästä kaupungista, ehkä mahdollisesti sen kaikkein paras piirre: vesijohtovesi on uskomattoman raikasta. Siihen nähden vesipisteitä voisi olla keskustassa enemmänkin, mutta onneksi sattui kohdalle edes tuossa kirkon edessä. Saimme pestä 1,5 eurolla ostamamme ison tummien rypäleiden rasian ja napostella niitä kirkon arkkitehtuuristenpiirteiden ihastelun lomassa. Jos Wienin arkkitehtuuri on yleisesti ponnetonta, väritöntä ja yllätyksetöntä, Kaarlen kirkko oli virkistävä poikkeus. Siinä oli uhmakkaasti ja idearikkaasti yhdistelty eri aikakausien rakennuspiirteitä: barokkia, klassismia ehkä jopa ripaus rokokoota. Tuloksena oli hauska ja virkistävästi hätkähdyttävä näky. Muuten Wienin arkkitehtuuri ei juuri saanut hätkähtämään. Asuinalueiltaan se muistutti kuin Helsinkiä eli talot olivat riisutun yksinkertaisia kivitaloja, keskustaltaan se pyrki vakuuttamaan mahtipontisen suurilla patsas- ja veistoskoristeisilla taloillaan. Jos ei ole koskaan nähnyt suuruuspäissään suurella rahalla rakennettuja palatseja, voihan se ihastuttaa. Rakennuksissa ei kuitenkaan ollut mitään omaleimaista. Kaikki kuninkaalliset tai aateliset rakennukset tuolta ajalta eli 1600-1800 luvuilta ovat suurinpiirtein samannäköisiä.

Kun tulimme hostelliimme ja tiedustelimme vesijohtoveden puhtautta, vastaus oli vaatimaton ”kyllä, se on kaikkein parasta vettä maailmassa.” Kansallisylpeyttä vai aivan faktaan pohjaavaa tietoa? Oma pikku nationalistini nosti päätään ja minun oli pakko todeta ”Luulen kyllä, että Suomessa on kaikkein raikkain raanavesi.” Pakko kyllä myöntää, että Suomessa vedenlaatu vaihtelee tosi paljon kaupungeittain. Oulussa vesi on kaikkea muuta kuin raikasta, mutta vaikkapa Haapaveden pohjavesi yltää reippaasti samalle tasolle kuin Wienin vesi. Joka tapauksessa vedestä on kyllä tullut nautittua täällä. Kaikenlisäksi se virtaa raanasta jääkylmänä ja jos siihen sekoittaa vähän sitruunaa – löydettiin torilta neljä eurolla – se on uskomattoman virkistävää. Torihedelmien ja vihannesten hinta antaa osviittaa siitä, että kaupungissa voisi elää myös edullisesti. Jos tiedät mitä ostat ja mistä, tämä ei välttämättä ole maineensa veroinen kallis kaupunki. Tavalliset ruokakaupat ovat suurinpiirtein Ranskan hinnoissa ja Liddli vaikuttaa edelleen olevan edullisin. Jos keskustan pikkukaupoista Marseilesissa tai täällä haki kympillä ruokaa, sai vain puoli kassillista, Liddlistä poistuessa taas iso kangaskassimme pursuilee evästä.

Muotivaatteet ovat kalliita, mutta aasialaisten kansoittamilta asuinalueilta löytyy vähemmän tunnettuja ”vaatemerkkejä”, paitaa ja housua 5-10 euron hintaan. Toissapäivän oli hyvin kuuma, noin 26 astetta ja ostin 10 eurolla aivan laadukkaan oloisen hellemekon. Eilen sitten oli niin viileää, etten voinut pitää sitä, mutta heräteostoksena kaduilla vaeltaessa tuli ostettua myös värikkään hippimäinen paita viidellä eurolla.

Erään palatsimaisen rakennuksen edessä, olisikohan ollut jokin musiikkitalo, minulle tultiin kauppaamaan klassistakonserttia. Sanoin heittona ”pidän vain rockmusiikista”. Vastaus oli ”sitten olet aivan väärässä kaupungissa.” Niin, vähän sellainen tunnehan täällä tuli, aivan kuin olisi pukenut itselle vääränlaiset vaatteet ylleen. (Nyt täällä hostellissa taas imuroidaan, kolmannen kerran tänä aamuna. Itsekin pidän siisteydestä, mutta rajansa kaikella. Panostaisivat välillä muuhun asiakasviihtyisyyteen!) Kallelle hylkimisreaktio tuli nähtävästi vielä vahvemmin kuin minulle. Itse aivan mielelläni kävelin vanhassa keskustassa, kävin huvittumassa museoiden hinnoista, ja söin mahtavan ja yllättävän edullisen sorbetin terassilla. Nautin siitä, että kaupungissa oli hyvät kävelykadut! Marseilesin jälkeen kaupungin tila, teki vaikutuksen. Mutta tosiaan, jokatapauksessa, ehkä meille elämäntapa hipeille vähän väärä ympäristö. Ehkä Slovakian Beratislava tuntuu kotoisammalta?

En tiedä tarttuiko joku lukija siihen, kun nimitin Wieniä viimeksi aneemiseksi. Onhan täällä hyörinää, paikalliset ja turistit säntäilevät sinne tänne. Mutta silti jotain puuttuu, sellainen aito elämän rosoisuus ja todellinen paikallisväri jää uupumaan. Jännä, että Wien oli pääsääntöisesti voittaneen presidentin kannatusaluetta. Voisin kuvitella täällä useiden äänestäneen myös vastapuolta eli oikeiston ehdokasta, sillä sellainen oikeistolaisuus ja porvarillisuus kaupungista huokuu. Jopa Edward Snowdenin patsaan he olivat menneet poistamaan. Kun se oli Kallen karttaan merkitty, vartavasten vaelsimme paikalle ja eihän patsas tietenkään enää ollut siellä. Eivät porvarit uskalla puoltaa niin kiistanalaista henkilöä, pitää edes hänen patsastaan asillä! Kai maalla kuitenkin on toivoa, sillä Aleksander van del Bellen vaikuttaa lupaavalta presidentiltä: vihreä ja professorismies.

Itävalta oli meille täysin uusi maa. Harmi, että tuttavuutemme rajoittui vain sen pääkaupunkiin. Bussinikkunasta näin varsin kauniita maalaiskyliä. Tänään siirymme blabla-kyydillä Slovakian pääkaupunkiin. Bratislava ja Wien ovat Euroopan toisiaan lähimmät pääkaupungit! Matkaa pitäisi olla vain 60 km ja sopimamme kyyti kustantaa yhdeltä kolmisen euroa. Bussit olisivat olleet huomattavasti kalliimpia, joten oli loistavaa, että saimme viimein sovittua blabla-kyydin. Monet kuskit eivät vastanneet Kallen viesteihin ja Kalle sai lähettää useamman pyynnön ennen kuin tärppäsi. Kuskilla oli monia ylistäviä palautteita, joten eiköhän hänen kyytiinsä uskalla lähteä. Huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa tämä blabla kuin perinteinen liftaus! Paitsi tietenkin idea on edelleen hieman eri, sillä liftaus olisi kokonaan ilmaista ja siinä oleellista olisi ihmisten suora kohtaaminen ja toisen osapuolen auttamishalu. Liftaamistakin olisi vielä hauska kokeilla, mutta saa nähdä onko meillä niin paljon seikkailunhalua, kun idässä bussit ovat halpoja. Sitä paitsi Kallen kitara ei välttämättä mahtuisi aivan jokaiseen pirssiin.

Nyt ei ole muuta mielenpäällä. Meidät on jo heitetty täältä hostellista ulos, sillä täällä oli aikainen uloskirjaus, mutta tapamme aikaa tässä aulassa, sillä kyytimme lähtee vasta kolmelta. Seuraavassa hostellissa on onneksi oikea kunnon keittiö. Täällä saimme käyttää henkilökunnan keittiön mikroa, mutta he olivat aina vähän vaivautuneita, kun kysyimme sitä. He seisoivat koko ajan vieressä odottamassa, kun kokkailimme, sillä ketään ei ollut luvallista jättää yksin keittiöön. Pelkäsivätköhän he että varastamme suolat kaapista? Vähän naurettavan tarkkaa touhua täällä, jospa seuraavassa osoitteessa olisi kotoisampaa, vähemmän hotellimaista! (tämän hotellin nimi oli A @ T hostel jos jotakuta kiinnostaa siisti ja halpa, 15 e sänky, hostelli Winissä)

Piristävä väriläikkä tuo keltainen talo kaiken kermakakkumaisuuden keskellä

Piristävä väriläikkä tuo keltainen talo kaiken kermakakkumaisuuden keskellä

20160524_135047 20160524_134025 20160524_124816

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

3 kommenttia

  1. Mekin poikkesimme Wieniin pariksi päiväksi alkukesästä 2012, kun teimme parin viikon Tonava-kierroksen julkisilla kulkuneuvoilla. Blogiasi lukiessa muistui mieleen samat fiilikset; liian fiini kaupunki minun makuuni. Heti, kun siirryimme Bratislavaan, tuli kotoisempi olo. Sitä ei suinkaan haitannut halvempi hintataso, parempi olut ja aurinkoisempi sää.
    https://matkakuumeinen.wordpress.com/2015/06/10/tonava-kaunoinen-2012/

    Hienosti on reissunne edennyt. Turvallista kotimatkaa!

    • Kiitti vierailusta blogissani! :) Harmillisesti en useinkaan heti huomaa kommentteja, kun blogi ei ilmoita niitä. Wien oli tosiaan hyvin tasapaksu kaupunki, hauskaa, että tekin piditte enemmän naapurimaan pääkaupungista.Mahtavaa, että olet jaksanut seurailla tarinoitani! :) Huomasin, että olit joskus pallontallaajilla vinkannut blogistani, kiitti siitä!

  2. Jukka Reply

    Viime vuoden puolella kävin Wienissä pariinkin otteeseen. Aika pitkälti samat fiilikset. Vaikka kävinkin työmatkojen merkeissä, eivät myöskään ne kolme-neljä vapaapäivää oikein vakuuttaneet; aristokraattinen on paras sana, mikä tulee mieleen.

    Kun meni metrolla aivan viimeiselle pysäkeille saakka, sama arkkitehtuuri ja kaupunkikuva vain jatkui. Eli nk. gastarbeiter:itkin asuivat sinällään hienossa taloissa ulkoapäin kurkistaeltaessa.

    Eli saahan tuosta kaupungista kuitenkin sävärit sen suhteen, että mitä kaikkea sitä pätäkällä saadaan aikaan. Pari vuosisataa eteenpäin ja vertauskohta olisi kaiketi joku Abu Dhabi tai Dubai.

    Ja tietysti kalja oli kerrassaan erinomaista!

Kommentoi