Ensimmäinen rengasrikko

Tarbes

Olemmeko siirtyneet aikakoneella vuorokauden taaksepäin? Huoneemme näyttää tästämälleen samalta kuin eilen, vaikka tietääkseni olen tänään polkenut 45 kilometria ja vaihtanut kaupungin toiseen.

Paun ja Tarbesin F1-ketjuhotellit ovat kuin kaksi marjaa. Jos ytitän suorittaa lasten kuvakirjatehtävää ”etsi näistä kuvista eroavaisuuksia,” löydän niitä hyvin vähän siitä kuvasta, joka verkkokalvolleni juuri nyt piirtyy verrattuna eilisillan muistikuviin. Huoneessamme on juuri samat värisävyt, voittopuolisesti valkoista ja hieman sinistä, samanlainen sängynpeitto, kulmapöytä ja lavuaari, jopa sähköpistokkeet ovat samoissa kohden. Ainoat erot, jotka näistä hotelleista keksin on, kuinka suihkuissa oli eilen mahtavan karhea luonnonkivilattia ja nyt vain muovia ja, kuinka eilen aulan kahviautomaatti oli rikki, kun täällä se taas toimii. Huoneissa jopa haisee samalla tavoin miedosti tupakalle, eli joku näissä aina joskus polttaa, vaikka ovissa on kiellot.

Tarbes oli oikein tyylikkään näköinen kaupunki, ei kovin paljon vanhaa – paitsi ylväs kaupungintalo – mutta vilkasta, eläväistä ja suunniteltua. Tarbesin kaupungin läpi kulkeva tie oli aivan hirveässä kunnossa, mutta muuten tie oli taas tänään aivan siedettävää. Ranskan tiet vaikuttavat olevan Portugalin tasoa, eli sekaisin huonoa ja hyvää asvalttilaatua, ja parhaat tiet keskustojen ulkopuolella. Espanjan silkin siloista asvalttia on vaikea päihittää. Totta kai sielläkin oli satunnaisia kuoppia, mutta huomasi kyllä EU-rahoja laitetun teidenhuoltoon. Espanja osaa nähtävästi muutenkin käyttää EU-rahoja mallikkaasti, koska niitä oli saatu albergueidenkin järjestämiseen. He osaavat hakea rahoitusta ja ei kai siinä mitään pahaa. Suomen pitäisi ottaa mallia, sillä olen käsittänyt, kuinka Suomessa niitä jää paljon käyttämättä, kun kehitysrahoja ei vain osata anoa erilaisille projekteille.

F1 hotellimme sijaitsee hieman ohi Tarbesin keskustan ja emme enää illalla lähteneet kaupunkia katselemaan. Näimme siitä tarpeeksi vilauksia pyörräillessämme sen läpi. Tänään pyöräily alkoi hieman masentavasti. Aluksi Kalle päätti kääntyä takaisin hotellin tienpäästä, koska hänen piti vielä tarkistaa netistä asioita. Emme ole nyt hankkineet omaa nettiä, joten olemme wifi-verkkojen armoilla. Sittemmin minä huomasin etukumini puhjenneen. Olin ajanut pyörällä pitkästi yli pari tuhatta kilometriä ilman ainuttakaan rengasrikkoa! Kai se siis oli jo aikakin kokea renkaanpaikkailutuokio. Palasimme hotellin pihaan nettiin ja paikkailemaan renkaan. Tunnelmaa latisti entisestään tihkusade. Onneksi syy puhkeamiseen paikantui helposti renkaasta törröttävään piikkikasviin. Ei tarvinnut liotella rengasta saippuavedessä ja etsiä reikää, eikä sisäkumia tarvinnut vetää kokonaan ulos ulkokumin sisältä. Lopulta renkaan paikkailu onnistui sujuvasti – kotimaasta asti raahatut paikkausliimat eivät yllättäen olleet kuivuneet tuupeihin – ja session lopussa aurinkokin pilkahteli. Hyvin pilvinen päivä oli kyllä jälleen kaiken kaikkiaan! Mustat pilvet vain roikkuivat Pyreneiden yllä, vaikka eivät jaksaneet sataa muutamaa pisaraa enempää. Viimeksi mainitsin sivuuttaneemme Pyreneet, mutta tuossahan ne kyllä kulkevat edelleen vierellämme. Kunhan eivät vain hyökkää eteen polullemme! Kartasta näyttäisi, että huomenna on taas hieman nousua. Johan tätä pohjanmaata onkin riittänyt! Tänään oli yhtä tasaista suoraa, lukuunottamatta paria kiipeämistä. Jospa emme joutuisi enää kovin rankasti nousemaan, Asrturias-kukkulat olivat aivan tarpeeksi. Vielä olisi 550 km Marseilesiin, toivottavasti Kallen pyllylihakset kestää, kun penkki on taas pieksänyt häntä!

Huomiseksi on luvattu aurinkoisempaa, mikä on loistavaa tiedossa olevaa telttayötä ajatellen. Viimeksi nukuimme teltassa niin mukavasti, ettei ajatus telttailusta tunnu yhtään vastenmieliselle, päin vastoin houkuttelevalle. Piilossa oleva, tasainen ja pyörillätavoitettava paikka vain saisi irrota helpommin kuin viimeksi! Pilvisyydestä huolimatta, mukavan lämmintä on ollut, noin 20 astetta koko ajan. Päivävauhtimme näyttää asettuvan noin 50 kilometrin paikkeelle. Eihän se kovin paljon ole, mutta näillä pienirenkaisilla pyörillä ja tämän tavaramäärän kanssa, aivan sopivasti. Noissa kilometreissä menee ruokataukoineen useinmiten noin 5-6 tuntia, joten puolipäivää jää aikaa muuhunkin puuhasteluun, ihmettelyyn ja tutkiskeluun kuin vain satulassa istumiseen.

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi