Asturiaksesta Cantabriaan

Ei ole mitään nukuttavampaa kuin useiden kielten yhtenäinen sorina, josta ei ymmärrä kunnolla yhtään kieltä. Alberguen infotilaisuudessa kysyttiin: kuka puhuu ranskaa, kuka espanjaa, kuka saksaa ja viimeiseksi muistettiin englantikin. Varsinainen esiintyjä käytti vain espanjaa ja laajaa huitomakieltä ja sen jälkeen puhe käännettiin ranskaksi, jota vielä pari naista yritti tulkata eteenpäin muille kielille. En ymmärtänyt muuta kuin, että tämä paikka ei ole pelkästään albergue, vaan kyse on paljon suuremmasta. Koko luento käsitteli paikan perustajan Erneston vaiherikasta elämää ja vaikutti kuin tuo mies olisi noussut jonkinlaiseen gurun asemaan. Tämä Guemesin pyhiinvaeltajien majatalo on siis samalla myös henkinenkeskus. Täällä on hyvin laajat tilukset, mekin saimme oman huoneen, vaikka muitakin vaeltajia on arviolta ainakin parisen kymmentä.

Pyhiinvaelluksesta on tullut hyvin iso juttu Pohjois-Espanjassa! On suosittuja ja vähemmin suosittuja reittejä, mutta eniten käytetyillä ihmisiä vaeltaa lähes jonossa aamutuimaan. Tänään pyöräilimme Penduelesin seuduilla ja saimme toivottaa vastaantulijoille ”good camino” kymmeniä kertoja. Suurin osa vastasi hilpeästi, mutta osa vain ehti vilkaista kummeksuen. Menemme caminoa väärään suuntaan ja vielä pyörillä, joten kaikki eivät tunnista meitä hengenheimolaisikseen. Pyöräilijä-caminolaisiin tosin olemme muutamaan muuhunkin törmänneet, mutta emme vielä keneenkään toiseen, joka vetäisi tätä poispäin Santiagosta. Teemme kaiken aina hieman eri tavoin, olemme siten kieroutuneita, aivan kieroonkasvaneita!

Aluksi pyöräilimme noin 20 km ja nousimme junan kyytiin hyvin pieneltä San vicente de la barquear:n asemalta. Junailimme Santanderiin, vilkuilimme siellä kaupungin vapputohinoita – muutamilla oli vappumarssilippuja käsissään – ja kokkailimme ruokaa. Selvisimme sunnuntaista ihmeen kätevästi, sillä olimme ymmärtäneet eilen ostaa ruokaa varastoon. Ongelma on, ettemme voi kuljettaa paljon ruokaa tilanpuutteen vuoksi, mutta juuri pari pottua, porkkanaa, paprikaa, pakastevihanneksia ja juusto oli mahtunut reppuun. Santanderista junailimme jälleen parisen kymmentä kilometriä, jonka jälkeen polkaisimme vielä noin 12 km. Aamulla polkaisut sujuivat kuin siivillä, mutta iltapäivän kilometrit etenivät nihkeämmin. Lihakset olivat nukahtaneet junamatkan aikana. Sujuihan tuo kuitenkin ja tuli todettua, kuinka Cantabrian maisemat ovat edelleen yhtä huikeita kuin Asturiaksen: kirkkaita jokia, lumihuippuisia vuoria, vehreitä kukkuloita, lehmiä, lampaita ja hevosia laiduntamassa kumpuilevilla pelloilla ja kalliojyrkänteisiä rantoja. Päivästä jäivät erityisesti mieleen Asturias ja Cantabrin rajajoen sillalta näkyvät lumesta hohtavat vuoret.

Palaan nyt ajassa hieman taaksepäin. Eilisen yön vietimme lahjoitusmajatalossa Pendueles-kylässä ja sitä edellinenkin oli donation paikka Villaviciosassa. Toissapäiväistä paikkaa piti lapsiperhe, joka oli hyvin omistautunut touhulle. He olivat remontoineet talon hienoksi ja siellä oli hyvin siisti erillinen keittiötila. Pariskunta ei puhunut paljon englantia, mutta muutamia sanoja kuitenkin. Taisin jo edellisessä tarinassani kertoa tästä paikasta lyhyesti, joten en enää hehkuta muuta kuin, että loistavalla asenteella tekivät työtään. Majatalon lisäksi heillä oli myös pienimuotoista viljelyä ja kanoja, saimme aamulla paketillisen kananmunia mukaan. Lähtiessämme polkemaan Villaviciosasta, näimme pienen siideritehtaan, jonka siideriä olimme edellisenä päivänä maistelleet. Oli jotenkin vaikuttavaa nähdä, mistä juoma tuli! Se tuli siltä samalta kylältä ja silti sitä myytiin aivan isoissa marketeissa. Todellista lähiruokaa!

Eilen pyöräilimme kohtalaisen pitkästi eli reilut 40 km ja hyppäsimme junaan Ripadesellasta matkaten Penduesellaan. Saavuimme italiailaisten pitämään majataloon vasta viiden jälkeen illalla. Juuri tuona päivänä kukaan muu ei ollut saapunut paikalle ja saimme omia ison makuusalin aivan yksikseen. Italialaiset eivät olleet paikan omistajia vaan vapaaehtoisia, jotka tuurasivat omistajaa, joka oli itsekin intoutunut lähtemään caminolle. Italialaiset olivat tyytyväisiä, kun heillä oli katto päänpäällä ja hoitivat paikkaa esimerkillisesti: kokkailivat meille illallisen ja aamupalan ja olivat kohteliaita seuramiehiä. He olivat itse pyöräilleet 11 000 kilometriä Turkkiin ja takaisin ja nukkuneet ainoastaan ulkosalla. Heille oli hyvin tuttu yöpaikka myös Asturiakselle ominainen vaja, josta viimeksi kerroin. Nyt selvisi, että rakennuksen nimi on ”rodeeo” ja se on jonkinlainen eläinten ruokavarasto, jossa ruuat ovat kivipaasien vuoksi turvassa villieläimiltä.

Junat ovat muuten loistava matkustusmuoto täällä pohjoisessa, mutta niitä kulkee harvakseltaan. Tosin en ihmettele, miksi niitä menee usein vain pari päivässä, sillä hypätessämme tänään kyytiin, ensimmäisessä maaseutujunassa oli vain yksi matkustaja meidän lisäksemme. Santanderista – joka on alueen isoimpia kaupunkeja – lähtiessä kyytiläisiä oli ehkä kymmenisen kappaletta. Junien käyttöaste ei siis ole kovin huikea. Sinäänsä kunnioitettavaa, että Espanja on pystynyt pitämään junat toiminnassa ja kaiken lisäksi ne vielä pysähtyvätkin keskelle peltoja hyvin pienille asemille. Hinnat eivät päätä huimaa, esimerkiksi 100 km on noin 6-8 e. Koska junia kulkee nihkeästi, meidän pitää huomenna yrittää ehtiä aamujunaan, joka lähtee seuraavalta kylältä 13 kilometrin päästä jo kahdeksan jälkeen. Nyt siis piakkoin nukkumaan, koska kello on jo puoli kymmenen. Nyt meillä on tosiaan taas rauhalliset tilukset, joten eiköhän uni maita. Vaikuttava tämäkin majatalo, mutta ehkä hieman liian isoksi kasvanut makuuni. Pidän enemmin pienistä ja tunnelmallisista perheyritysalbergueista. Tässä paikassa on jotain hyvin institutionallista! Iltapalakin oli pöytään katettu viineineen, mutta emme osallistuneet, koska en pysty allergioideni takia syömään juuri mitään. Koska en syönyt, pudotin lahjoituslippaaseen vain pari pientä kolikkoa, ihanan halvaksi tuli! Huomiselle meillä on varattu pitkästä aikaa hostelli Bilbaosta!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi