Tylytystä ja kohteliaisuutta Portossa

Porto

Nyt on Kallelle satula löydetty ja vähän muutenkin tuunailtu pyörää. Paras pyöräkauppa löytyi tietenkin aivan hostellimme naapurikorttelista, vaikka eilen ajoimme kymmenisen kilometriä jokirantaa ja teimme pitkän lenkin kaupungin kukkuloilla. Meitä kohdeltiin tänään sekä loistavina että rasittavina asiakkaina. Meihin tuhlattiin loputtomasti aikaa ja kohdeltiin kuin kuninkaallisia ja toisaalla meistä vain haluttiin äkkiä eroon.

Kehuin edellisessä postauksessa Music hostellin maasta taivaisiin, mutta nyt pitää vähän jarrutella. Paikka oli kyllä mahtavan uusi, kaikki juuri remontoitu ja siksi hyvin siisti. Persoonallisuus, mistä viimeksi puhuin, oli myös hienoa, mutta olematon henkilökunta oli hyvin töykeää. Miten henkilökunta voi olla töykeää paikassa, jossa ei ole respaa? No, tänään yksi heistä tuli poikkeukselliselle vierailulle hostelliinsa. Olimme juuri tyhjentäneet huoneen, syöneet ja jättäneet laukkumme siististi erääseen nurkkaan. Olimme lähdössä kiertelemään kaupunkia hetkeksi, että voisimme kirjautumisaikaan mennä toiseen hostelliin sisään. Yleensä jokaisessa itseään kunnioittavassa hostellissa on laukkusäilytys. Tuolla varsinaista säilytyskomeroa ei ollut, mutta yleiset tilat olivat niin avaria, että laukkuja olisi mahtunut kymmenittäin nurkkiin ilman, että kukaan olisi niihin kompastunut. Jostain kumman syystä tuo henkilökunnan poitsu ei kuitenkaan antanut meidän jättää laukkuja. Hän ajoi muutkin vieraat ulos, jotka olivat oleskelleet olohuoneessa ja selitti ”meille on tänään tulossa tänne iso porukka.” Koko hostelli oli varattu viikonlopuksi jollekin tietylle porukalle. Ei siinä sinäänsä mitään, koska uloskirjausajaksi oli kyllä mainittu kello 11 ja kello oli jo lähes yhden pintaan, mutta kyllä hän olisi laukuillemme saanut keksiä jonkun paikan. Hänen asenteessaan oli myös korjaamisen varaa. Hän tiuski tylysti kaikille ihmisille ”nyt ulos, äkkiä ulos.” Jotkut pyhiinvaeltajat olivat jääneet hengailemaan tiloihin, koska ulkona oli ollut hyvin sateinen aamupäivä. Vielä tuolloinkin sateli, kun lähdimme raahaamaan laukkujamme toiseen osoitteeseen, mutta onneksi taivas myöhemmin hieman kirkastui.

Uskomattoman hyvää palvelua saimme pyöräliikkeessä. Kalle kävi ensin omineen kurkkaamassa liikkeen ja tuli pian innostuneena takaisin. Hän oli löytänyt pari varteenotettavaa satulaa, mutta ei osannut päättää niiden väliltä ja tahtoi minut makutuomariksi. Menimme Kallen pyörän kera liikkeeseen ja myyjä esitteli kohteliaasti satuloita. Hän ruuvaili pari satulaa kinni vuoronperään ja Kalle sai kokeilla istua niissä. Asiantuntevasti hän selitti niiden ominaisuuksista, joustavuudesta ja oikean asennon tärkeydestä. Hän keksi myös loistavan ajatuksen Kallen ajoasennon parantamiseksi. Laitoimme pyörään uuden kahvoistaan ylös kaareutuvan ohjaustangon ja vielä pienen lisäosan, joka nostaa tankoa ylöspäin. Kalle mietti tarvitseeko sekä tangon että lisäosan ja meinasi pihistellä valitsemalla vain toisen, mutta lupauduin maksamaan hänelle synttärilahjaksi tankoa nostavan palikan. Hauskasti myyjällä oli itsellään juuri samanlainen Decathlonista ostettu pyörä kuin meillä ja hän oli itsekin tuunaillut sen paremmaksi. Hän kehui kovasti pyöränrunkoa ja perusosia ja kertoi saaneensa siitä loistopelin juuri parantamalla ohjaustankoa. Pyörä oli esillä liikkeessä ja näimme hänen vaihtaneen siihen myös renkaat, mutta itse olemme kyllä olleet ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväisiä juuri näihin renkaisiin. Myyjä oli kunnon remppareiska, hän käsitteli työkaluja kuin ne olisivat hänen käsiensä jatke.

Kun tanko ja penkki oli asennettu pyörään, hinnoista neuvoteltu ja koeajolla käyty, Kalle mainitsi vielä keskiöstään. Kallen pyörän keskiössä on ollut pientä liikettä, koska hän ajaa niin paljon seisaaltaan. Teltta kahden ajopäivän ajan kiinnitettynä runkoon ja Kallen ajettua polkimien kärjillä, saattoi myös vaikuttaa asiaan. (nyt telttamme minun korissa) Hetkessä myyjä nosti pyörän ylös hihnoilla ja aukaisi keskiön. Hän kiristeli sen kunnolla ja tarkisti myös polkimet. Lopuksi, kun olimme jo eteisessä lähdössä hän huomasi kurkata vielä vaihteet. ”Nämä hyppii aivan liikaa”, hän tuumasi ja pyöritteli säätömekanismia. Tiesimme toki, että tuosta vaihtajan viereisestä ”ruuvista” voi säätää vaihteita, mutta en ole koskaan keksinyt kumpaan suuntaan sitä pyöritellään. Nyt hän osasi siinäkin asiassa valaista meitä. Sitä pyöritetään sinne suuntaan, minne vaihde ei kunnolla nouse seuraavalle rattaalle. Yksinkertaista! Hän korjasi ja laittoi pyörää huolella melkein tunnin ajan ja pelkästään ostamiemme osien hinnalla! Almanchilin pyöräliikkeessä ei suostuttu asentamaan edes tarakoita paikoilleen telineiden myyntihintaan. Tuolla palvelu kuului asiaan ja kaiken lisäksi hän jousti hinnoissa. Pehmeä ja laadukkaasti muotoiltu penkki, ohjaustanko kumisine käsitappeineen ja tangon lisäosa, maksoivat vain 34 euroa.

Minua harmitti, kun oma pyöräni ei ollut mukana. Olisin halunnut, että hän olisi katsonut pyöräni nopeasti läpi, onko kaikki kunnossa. Farosta lähdettäessämme, käytimme pyörät Decathlonen huollossa, mutta he eivät siellä oikein ymmärtäneet, mitä yleishuolto tarkoittaa. Hienoa oli, että huollon sai ostokuittia vastaan ilmaiseksi, mutta kun menimme hakemaan pyöriä, mitään ei ollut tapahtunut. Edes ketjurasvaa ei oltu pistetty tai kumeja täytetty. Ymmärrän huollon niin, että jokainen pultti ja mutteri käydään läpi, mutta Decathlonessa he vain yrittivät kysellä, missä on vikaa. Tuolloin vikaa ei ollut kerta kaikkiaan missään, paitsi toinen jarruni oli hieman löystynyt ja sen he sitten pyynnöstäni osasivat kiristää. Ai ai, kuin tämänpäiväisen kaltaisia korjaamoja vielä tulisi vastaan, niin kiikuttaisin oman ajokkini sinne heti ”lääkärintarkastukseen”. Luulen, että sen kettingeissä on pientä löysyyttä, mutta ei onneksi vielä haitaksi asti. Hiekka rattaiden väleistä pitäisi varmaan saada puhdistettua, kun se kuluttaa rattaita niin voimakkaasti. No, enköhän itsekin saa hiekan jotenkin harjattua.

Huomenna suuntaamme polkien pyhiinvaellusreitille. Valitsemme rannikolla kulkevan reitin, sillä se vaikutti tasaiselta. Yritämme päästä Viana do casteloon, jonne on reilu 70 kilometriä. Keli näyttää sateiselta, mutta keskipäivällä auringon pitäisi pilkahdella sadepilvien välistä ja sadepylväät eivät näytä mahdottomat runsailta.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi