Suunnitelmista

Ourique

Pyörräillessämme ensimmäisen siirtymämme oli loistava keli. Viimeksi en edes muistanut mainita kelistä mitään. En varmasti olisi unohtanut jos vesi olisi piiskannut ja tuuli tuivertanut, mutta hyvän kelin ottaa usein itsestäänselvyytenä. Tämä voi myös pohjata siihen, kuinka Algarvessa olimme tottuneet aurinkoon. Täällä Alentejon puolella sataa huomattavasti enemmän kuin naapurissaan Algarvessa ja lämpökin on näin talvisin ja keväisin hieman viileämpi, kesällä taas voi olla jopa kuumempi.

Aurinko helli ja tuuli puhalteli ainoastaan lempeästi, kun siirryimme läänistä toiseen. Tarkenimme t-paita päällä, mutta toisaalta auringonlämpö ei kuitenkaan ollut liian paahtava. Vähän hirvittää, mitä kelit tulevat olemaan pohjoisempana! Näillä leveyksillä alkaa olla ideaali pyöräilysää, mutta Lissabonista pohjoiseen voi vielä olla sateista. Itse asiassa täällä Ouriquessakin satoi toissapäivänä. Ei olisi uskonut, että olemme samoissa maisemissa kuin edellisenä päivänä, niin erilainen keli oli. Vielä eilenkin oli hyytävä tuuli. Tänään taas oli lämmintä, jopa hiostavaa, aivan kuin Suomessa heinäkuussa parhaimmillaan.

Eilen olimme omillamme täällä tilalla, kun isäntäntäväki oli lähtenyt rannikolle kompostin etsintäkierrokselle. Kiertelimme kasvatuslaatikoiden ja peltotilkkujen välissä pohtien, mitä voimme syödä. Tuli tunne paluusta keräilykulttuuriin. Usein Jeanetta koputtaa oveemme käsissään vihanneksia, joita voimme hyödyntää tai hän laittaa niitä vesisaaviin keittolietemme lähelle. Nyt meillä ei kuitenkaan ollut valmiina mitään vaan keräsimme penkeistä punajuurta, porkkanaa, sipulia, retiisiä, parsaa ja kukkakaalia, sekä tongimme perunapussista vähiten itäneitä pottuja. Eilen tehtävämme oli vain istuttaa salaattia kasvihuoneessa ja toisaalla repiä pois edellisvuotiset punakaalit ja ruokkia niillä kanat. Hauska sivutoimi oli välillä kurkata, ettei naapuripellon kili ole päässyt aitojen ylitse kasvimaalle herkuttelemaan. Illalla taas vahdimme ankkoja, jotka olivat vielä pimeän tultua ulkona ja vaeltelivat pyrstöt heiluen levottomina edestakaisin. Yleensä ne viedään heti auringon laskettua sisähäkkiin kettuja piiloon.

Tänään kävimme aamusta Castro verden marketissa. Kyseessä oli iso toritapahtuma, jossa myytiin eläimiä, kasvitaimia, vihanneksia ja vaatteita. Tuotantoeläimet, kuten hanhet ja kalkkunat oli ahdettu säälittävän pieniin häkkeihin. Tietenkin ne olivat vain kuljetushäkkejä, mutta onnettomilta linnut silti näyttivät. Lemmikkilinnuilla, kuten monenkirjavilla undulaateilla oli enemmän tilaa. Kun joku osti pikku tipusia, ne vain ängettiin pahvin sisään. Voishan niitä nyt vähän varovaisemmin ja kunnioittavammin käsitellä, elävistä luontokappaleista kuitenkin kyse! Tietenkin jos vertaa aasialaisiin marketteihin, linnuilla oli ruhtinaalliset olot: häkit olivat puhtaita, kaikki mahtuivat seisomaan häkeissään ja ostettuja lintuja ei sidottu jaloistaan kiinni ja roikotettu pää alaspäin.

Ostin marketista edullisia avokadoja – kolmannes halvempia kuin ruokakaupoista saa – omenia ja itselle täysin uusia luumun näköisiä hedelmiä. Niiden väri oli keltainen ja niiden keskellä oli useita pieniä kiviä. Maku ei ollut niin makea kuin luumuissa, mutta hyvin mehukas. Hedelmän nimi oli niin vaikea sekä portugaliksi että englanniksi, ettei se jäänyt mieleen, vaikka Jeanette toisti sen useamman kerran. Myöhemmin selvisi heillä pihassa kasvavan saman puun, jonka hedelmät tosin olivat vielä raakoja. Nyt Kalle löysi nimen netistä eli kysessä on englanniksi Loquat. Hedelmä on alunperin kotoisin Kiinan ja Japanin viileiltä seuduilta ja tunnetaan myös Japanin luumuna. En siis aivan hakoteillä ollut, kun vertasin sitä luumuun. Netissä tosin puhutaan, kuinka maku muistuttaa mangon, persikan ja sirtuunan sekoitusta. Ehkä siinä jotain persikkaista oli, ainakin koostumuksessa, mutta mangon hiventäkään en siitä kyllä löytänyt. No, kiintoisa hedelmä kuitenkin, mistä kertoo juuri tämä, kuinka moneen muuhun hedelmään sitä voi maultaan verrata. Enpä olisi uskonut, että tässä maailman kolkassa pääsen maistamaan itselle aivan uutta hedelmää!

Tilallamme on huomenna avoimien ovien päivä. Se on käsittääkseni tämän alueen pienviljelijöiden yhteinen tapahtuma, jossa kaikki kiinnostuneet pääsevät vierailemaan eri tiloilla ja tutustumaan, mitä niissä kasvatetaan. Tämän tapahtuman odotus on saanut täällä aikaan pientä vilskettä: toissapäivänä ängettiin osa tavaroista vintille piiloon, osa kannettiin kasoiksi jonnekin syrjään, varastokatos lakaistiin yms. Tänään Kalle sai piiskaleikkurilla ajella ylimääräiset ruohonkorret tienvarresta ja istuttelimme monenlaista kasvia lisää isoimmalle pellolle. Vielä äsken Jeanette toi meille pienen ylityöprojektin. Kyse on viinikanistereiden sisuksista, niistä metallinhohtoisista pusseista. Ne ovat täytetty ilmalla kuin ilmapalloiksi ja nyt meidän olisi määrä koristella ne värikynillä. Aivan hauskaa iltapuhdetta!

Jos joku ei ole lukenut blogiani alusta lähtien, kerrottakoon meidän olevan helpex paikassa. Olimme täällä edellisen kerran parisen kuukautta sitten ja tulimme vielä piipahtamaan, koska tämä oli sopivasti matkamme varrella ja viihdymme maaseutumiljöössä. Helpx sivustosta löytyy lisää tietoa netistä. Kyse on samankaltaisesta toiminnasta kuin wwooffing, jossa saa ruuan ja asumisen ilmaiseksi omaa työpanosta vastaan. Olemme täällä lauantaihin asti ja autamme istuttamaan uusia kasveja maahan sekä yleisesti tilanhoidossa.

Suunnitelmista: seuraava polkaisuväli on täältä Sinesiin ja sen jälkeen Sinesistä Setubaliin. Sinesissä meillä ei vielä ole katsottuna yöpaikkaa, ehkä vain menemme kysymään jostain hotellista tarjouksia tai jos hinnat eivät ole kohdillaa, yövymme teltassa. Setubalista meille on varmistunut warmshower majapaikka eli toinen pyöräilijä majoittaa meidät sielunveljensä. Todennäköisesti matkaamme Setubalista Lissaboniin junalla, koska ison kaupungin lähestyminen pyörillä on aina niin tuskaisaa. Kaikki tienviitat ohjaavat aina moottoriteille! Lissabonissa yövymme pari yötä Carlosin luona, ja palautamme hänelle Faron kämpän avaimet. Tänään tilasimme junan Lissabonista Portoon, koska juna oli halpa ja kyseessä oli sellainen mallikas yksilö, jonka kyytiin sai ottaa pyörät ilmaiseksi. Porton jälkeen meillä ei ole tarkkoja suunnitelmia, mutta olemme varanneet sinne pariksi yöksi hostellin. Varmaankin Portosta lähtiessämme taas vaihteeksi pyöräilemme, mutta Pohjois-Espanjan rannikolla käytämme mahdollisimman paljon paikallisjunaa, koska rannikko on kukkulaista ja juna edullinen.

Hauskaa, kun täällä tilalla on nyt kunnon järjestelyinnostus. Se on selvästi hyvin harvinaista. Jeanette pinosi tuossa vielä illalla kukkaruukkuja suoraan pinoon ja riviin, vaikka yleensä ne ovat yhtenä sekamelskana. Nämä ihmiset ovat kyllä suuria persoonia! Jeanette oli kerännyt varaston nurkkaan jopa eläinten pääkalloja. Kaikkea he keräävät! Ei heistä kuitenkaan enempää, kun viimeksi heistä kirjoitin. Nyt alamme maalaamaan viinikanistereihin kukkasia.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi