Caminolla

Valenca, Portugali

Yritän nyt kirjoittaa mahdollisimman tiiviisti, sillä meinaa uni painaa, kuten pyhiinvaelluksella kuuluukin illalla yhdeksän jälkeen. Väsyneimmät laittoivat nukkumaan jo kahdeksalta, mutta tuskin he tässä espanjalaisten kailotuksessa juuri nukkuvat.

Eilisestä: Tulimme Portosta Viana de casteloon reilu 70 km. Aamupäivästä kastuimme kerran, mutta muuten sää oli kohtuullinen. Kokkailimme hiekkarannalla sillan alla, sillä nuo rantaportaat antoivat hieman suojaa tuulelta ja tihkusateelta. Perillä emme heti löytäneet majatalolle. Paikallinen mies lähti autolla näyttämään meille tietä ja pyöräilimme auton perässä. Olimme puhuneet alberguesta, mutta hän vei meidät hostelliin. Pisteet tuolle miehelle kuitenkin avuliaisuudesta, vaikka väärään paikkaan päädyimmekin. Tuolla hostellissa he tiesivät neuvoa meidät pyhiinvaeltajien majapaikkaan, joka oli kirkon vieressä noin puolen kilometrin päässä. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen! Meille tarjottiin raikasta malesialaista jääteetä ja kakkua. Setä, joka kirjasi tietomme ylös ja löi leimat passiin oli erittäin lupsakkaalla asenteella ja laski leikkiä kaikesta. Meillä oli hyvä tuuri, sillä kerran kuussa tuossa alberguessa on niinsanotusti isännöinti eli vapaaehtoiset laittavat illallisen, jakavat puhtaat lakanat, antavat neuvoja reiteistä ja opastavat muutenkin vaeltajia. Tunnelma oli katossa, kun päädyimme tuonne tupaan. Meitä oli siellä vain kuusi, mutta nauru ja juttu raikuivat. Muut pistivät jo puoli kymmeneltä nukkumaan, mutta me jatkoimme Kallen ja suomalaisen Marlenan kanssa juttua keittiössä. Oli hauskaa puhua suomea! Marlena oli matkannut Portosta kolme yötä ja totesi ”hurhaa, että te lähditte sieltä vasta tänä aamuna ja olette nyt jo täällä.” Eihän meidän vauhti pyöräilyksi kovin hurja ole, mutta on se verrattuna kävelyyn. Itsellä ei ehkä riittäisi kärsivällisyys kävelyyn, joten kaikki kunnia näille todellisille vaeltajille!

Eilinen päivä oli pitkälti loivaa alamäkeä tai tasaista, mutta silti viimeiset kilometrit ottivat hieman koville. Perillä energiaa piti nyhtää itsestään vielä sen verran, että jaksoimme laittaa ruokaa. Muut istuivat valmiiseen illallispöytään syömään pastaa, mutta me menimme autokatoksen alle pimenevään iltaan keittelemään trangialla sienikeittoa ja paistamaan munakasta. Tuo munakas meni niin munilleen, että heitin samantien paistinpannumme roskiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun yritimme paistaa tuolla Faron asunnostamme ottamallamme pienellä pannulla jotain, ja liian pienihän se oli, puolet munakkaasta valui maahan. No, hyvä että tuli tässä vaiheessa testattua, ettei ole tullut raahattua viallista pannua läpi Euroopan. Alberguen isäntäpariskunta tarjosi myös aamiaisen ja Kalle sai nauttia paahtoleivästä, kakusta ja juustoista. Minä uskalsin ahmaista muutaman kinkkusiivun ja muuten söin omia eväitä eli hedelmiä ja kurpitsansiemeniä. Pöytä oli täynnä muruja, joten sain olla hyvin varovainen. Ihmiset varmaan luulevat, että olen mieletön siivousintoilija, kun pyyhin aina kaikki pinnat ennen kuin lasken niille mitään. Nyt en kehdannut pyyhkiä, mutta otin pyhiinvaellusesitepaperin hyllystä ja laskin kiivini ja omenani sen päälle. Ärsyttää olla näin ylivarovainen, mutta pienikin leivänmuru on mahalleni myrkkyä.

Nukuin viime yön tosi hyvin. Nämä pyhiinvaellus majapaikat ovat loistavia verrattuna tavallisiin dormeihin, koska ihmiset ovat hyvin väsyneitä. Kontrasti tavallisiin hostelleihin on suuri. Porton viimeisimmässä hostellissa nuoret tytöt lähtivät yhdeltätoista illalla baareihin ja palasivat viideltä. Totta kai heräsin siihen rapisteluun, vaikka he kyllä yrittivät olla hiljaa. Yleensä hostelleissa yöpyy nuorisoa ja he juhlistavat matkallaoloaan. Näissä pyhiinvaelluspaikoissa porukka on vanhempaa ja monille on tärkeää jaksaa nousta aikaisiin kävelemään seuraavalle etapille. Nyt tosin en juuri tämän kyseisen paikan rauhasta, nimittäin täällä on paljon espanjalaisia. Mistä se oikein johtuukaan, että tuosta kansasta lähtee tuollainen hälinä, pälinä ja puheenvirta?

Tänään pyöräilimme noin 60 km. Keli näytti aamulla uhkaavan epämääräiselle, synkät pilvet roikkuivat kukkuloilla. Koko päivänä ei kuitenkaan satanut. Keskipäivän jälkeen aurinkopaisteli iloisesti. Päivän kohokohtia oli ruuanlaitto virallisella piknikalueella, jossa oli hyvät puutarhapöydät ja tuolit ja mahtava vehreys ja ystävällisen aasin silittely. Kun pysähdyin kiinakauppaan ostamaan sukkia, huomasimme aasin läheisellä pellolla lähestyvän meitä. Se tuli aivan aidan viereen ja suorastaan kerjäsi rapsutteluja. Se työnsi silkkisen turpansa minuun kiinni ja ojensin sille kämmeneltä kurpitsansiemeniä, jotka se hamusi innostuneesti. Maisemien upeudesta ei varmaan tarvitse mainita muuta kuin joki, korkeat kukkulat, meri, vanhat kivikylät ja kukkapellot. Kun nämä elementit  ovat koossa, maisemat eivät kai voi olla muuta kuin huikeita?

Pyöräblogeissa pitäisi aina mainita teiden kunnosta. En vain itse osaa kinnittää niihin paljon huomiota, sillä tällä reissulla ne ovat olleet jatkuvassa liikkeessä hyvästä huonoksi ja toisinpäin. Tänään tie oli pääsääntöisesti erittäin hyvää: paljon tilaa ja sileää asvalttia. Silti tiessä voi olla – ja olikin – yhtäkkiä upotettuja kaivonkansia, korokemaalattuja suojateitä tai vain perinteisiä kuoppia. Saahan sitä aika tarkasti seurata tien ominaispiirteitä näillä lasteilla!

Iltapäivällä kuuntelin respatädin ja erään miehen hapuilevaa keskustelua. Odotin itse vuoroani kysyäksenui eräästä ongelmasta. Miehellä tuntui olevan kuitenkin pahempia ongelmia – lähinnä kieliongelmia – joten oma kysymykseni unohtui siinä tiimellyksessä. Kun mies lausahti aivan suomeksi ”25 kilometriä”, päättelin hänen olevan suomesta. Päättelin myös, ettei hän puhu yhtään englantia, koska respan naisen ja hänen neuvottelunsa ei edennyt. Kysyin mieheltä ”oletko Suomesta”. Siihen mies vastasi, että hän on Eestistä. Mies jankkasi tädin kanssa suurinpiirtein seuraavaa. Mies ”tahdon taksin”. Nainen ”tahdotko taksin tänään vai huomenna.” mies ”tarvitsen taksin”. Nainen ”niin, mutta tänään vai milloin?” Keskustelu ei kertakaikkiaan edennyt ja kummatkin vaikuttivat hyvin tuskastuneilta. Päätin sitten avittaa hieman. Sain käännettyä tädille, että mies tahtoo kyydin huomiselle, koska ”huomenna” sana sattui olemaan sama viroksi ja suomeksi. Mies oli loukannut jalkansa ja siksi hän tahtoi kyydin eteenpäin. Illalla jankkaus kyydistä jatkui vielä tässä huoneessamme erään espanjalaisen ja tämän virolaisen välillä. Espanjalainen korotti ääntään ja huusi miehelle miljoona kertaa ”autobus lähtee Tuiosta, sillan toiselta puolelta. Tämä Portugali, tuo Espanja”, ja huitoi käsillään. Virolaismies parka osasi sanoa vain ok, ja se ei auttanut, kun tyttö paasasi hänelle loputtomiin kuin toinen ei ymmärtäisi mitään. Sitten itse ymmärsin sen verran, että espanjalaiset keskenään nauroivat miehelle. ”nada ingles, napa espanha” he toistelivat, mikä tarkoitti ”ei yhtään puhu espanjaa eikä englantia, ei kertakaikkiaan mitään. He ihmettelivät, kuinka se on mahdollista. No, kaikki eivät vain puhu näitä maailman kieliä! Rohkeaa virolaiselta lähteä liikkeelle täysin ilman kielitaitoa! Hän oli antanut matkansa herran käsiin, kuten alunperin pyhiinvaelluksella tehtiin. Ei kai keskiajallakaan puhuttu naapurimaiden kieliä ja niin vain matkattiin läpi Euroopan? Latina tietenkin yhdisti sivistyneistöä, mutta ei sitä rahvas osannut. Rahvasta yhdisti vain kristillisyys, ja sen paras piirre eli ihmisten hyvätahto. Tästä hyvästä tahdosta ja vieraanvaraisuudesta on kyllä edelleen paljon jäljellä, kun matkaamme caminoa. Sivulliset ovat valmiita auttamaan ja muut vaeltajat suhtautuvat meihin hyvin toverillisesti!

Emme ole vieläkään telttailleet, koska nämä majatalot ovat niin edullisia (nyt vain 5 e) ja täällä on hyvät palvelut: keittiö, hyvät patjat, wifi yms. Ehtiihän sitä vielä leiriytyä, kunhan kelit paranee. Huomenna Espanjan puolelle ja tavoite olisi jälleen noin 70 km. Tällä vauhdilla olemme kolmen yön päästä Santiagossa. En jaksa nyt laskea kokonaiskilometrejämme, kun Kalle ei ole paikalla avustamassa. Lupaan laskutoimitukset ensi blogiin.

20160417_140426 20160417_114249

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi