Pyöräilysuunnitelmia ja pääsiäisriehaa

Venetsia, Genova, Varsova, Wien… jne. Olemme katselleet hostellien varaussivuilta summittaisesti Euroopan isojen kaupunkien hintoja. Reitillä olisi niin kalliita kaupunkeja, kuten kaikki Pohjois-Italian paikat, kuin myös edullisia, kuten Puolan ja Unkarin kaupungit. Pohjois-Portugalissa ja Pohjois-Espaniassa olisi keskihintaista, noin 30 euron huonehinta hotelleissa, ja jos kaupungissa on hostellikulttuuria, kuten esimerkiksi Portossa ja Santiago de compostelassa, sänky voi irrota alle kymmenenkin euron.

Pitäisi ajoittaa polkemista hieman sen mukaan, että kalliiden kaupunkien kohdalla voisi olla ajoissa yhteydessä sohvasurffaajiin ja yrittää saada heiltä katon pään päälle. Kun telttaa kerran lähdemme raahaamaan, sielläkin pitää tietty välillä yöpyä. En ole kyllä enää kovin innokas telttailija, vaikka kauniin telttapaikan etsimisessä onkin aina oma viehtymyksensä. Sohvasurffaajiin olemme viime aikoina hieman pettyneet. Sivusto on muuttunut alkuajoistaan huomattavan paljon! Kun liityimme siihen kymmenisen vuotta, käyttäjillä oli tietty kunniantunto: jos sovitaan jotain, siitä pidetään kiinni ja kaikkiin viesteihin vastataan. Nyt uusi sukupolvi käyttää sivustoa täysin holtittomasti. Viestejä lähetellään yhtä aikaa monille ja valitaan sitten se mieluisin profiili vastaamatta enää muille mitään. Muutama päivä sitten saksalainen reissaaja otti meihin yhteyttä. Hän kysyi, voimmeko esitellä hänelle kaupunkia viikonloppuna. Nyt viikonloppu alkaa olla lopuissaan ja hänestä ei ole kuulunut mitään. Itse hän otti yhteyttä ja kysyi, ja sitten yhtäkkinen hiljaisuus. Voin arvata, kuinka hän löysi, joko sohvasurffaajista tai hostellistaan samanhenkisempää seuraa ja lyöttäytyi heidän matkaansa. Eihän siinä mitään väärää, mutta voisi ilmoittaa muuttuneista suunnitelmista edes lyhyellä viestillä.

Warmshowers on pyöräilijöille suunnattu majoitussivu. Se on muuten samankaltainen kuin sohvasurffaajien sivu, mutta keskittyy pyöräilyn ympärille ja jotkut käyttäjät tarjoavat ainoastaan suihkumahdollisuuden. Jos nyt lähdemme matkaan, tulemme käyttämään todennäköisesti tätä sivustoa enemmän kuin aikansa elänyttä sohvasurffaussivua. Tuo on sen verran uudempi juttu, etteivät ihmiset ole vielä kyllästyneet siihen. Toisaalta innostusta ylläpitää myös yhteinen mielenkiinnonkohde eli pyöräily. Toivottavasti vain emme tuota heille pettymystä! Mistä pyöräilijät usein niin kiihkeästi puhuvat? No, pyöräilyvarusteista tietenkin. Kokemukseni mukaan pyöräilijöitä yhdistää juuri keskustelu ja vertailu pyörän ja varusteiden ominaisuuksista. Voi kuvitella sitä ällistystä, kun pamahdamme noilla halvoilla kaupunkipyörillä jonkun pyörähifistelijän pihaan, eikä meillä ole edes pyöräilyvaatteita tai pyörälaukkuja. Kallen tarakan kitaraviritelmäkin tulee varmasti herättämään huvittuneisuutta, niin pyöräilijöissä kuin ohikulkijoissakin.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi emme ole ostaneet hienompia pyöriä, yritän selittää näkökulmani. Tietenkin kyse on rahasta, elämmehän jatkuvasti kengännauhabudjetilla. Mutta on kyse myös muusta. Näissä pyörissä ei ole kertaakaan kumi puhennut, ilmat ovat pysyneet renkaissa niin hyvin, että ainoastaan kerran on pitänyt pumpata, ja kerrassaan mitään muutakaan vikaa ei ole ilmennyt. Meillä ei tietenkään ole matkamittareita, joten on vaikea sanoa paljonko pyörillä on nyt ajettu, mutta ainakin tuhannen kilometrin pintaan. Pyörät eivät ole jättäneet meitä tienposkeen tai tuottaneet muutakaan pettymystä. Ainoa havaittava vika on minun pyörässäni, jossa kuudes vaihde ei mene päälle suoraan viidenneltä vaan siihen pitää ottaa vauhtia pienemmistä vaihteista. Tämäkin vika luultavasti korjaantuu helposti pyörittelemällä yhtä säätöruuvia, mikä on renkaan lähellä. En tunne pyörätermejä, mutta youtube videosta katsoin, että näin voi tehdä. Viemme pyörät kuitenkin varmuuden vuoksi vielä huomenna huoltoon Decathloneen, koska siellä puolentunnin huolto näytti maksavan 2,90 e. Saavat vähän kiristellä pinnoja, laittaa ketjukirasvaa, hienosäätää vaihteet ja tehdä yleistarkastuksen.

Rahan lisäksi siis tärkeä motivaatio pitää juuri näistä pyöristämme kiinni kynsin ja hampain on se, kuinka niihin on ehtinyt muodostua tietty luottamussuhde. Ne ovat jo tässä ajassa osoittaneet, etteivät heti ensimmäisessä mutkassa hajoa käsiin. Näinkin on kerran käynyt. Kallen Carrefourista ostaman pyörän poljin tippui keskelle maantietä vain viiden minuutin ajon jälkeen Italiassa muutama vuosi sitten.

Olemme tosiaan pyöräretkeilleet ennenkin, joten täysin sinisilmäisiä emme ole touhun suhteen. Portugalista Suomeen polkaisu kuullostaa kunnon rykäisyltä, mutta jaamme sen hyvin pieniin etappeihin – noin 50 -80 km päivässä – ja käytämme häpeilemättä paikallisjunia aina kun se on mahdollista. Paikallisjunilla tarkoitan sellaisia alle sadan kilometrin junia, jotka ottavat pyörät ilmaiseksi kyytiin ja kustantavat itsekin vain muutaman euron. Tällainen juna menee esimerkiksi Espanjan pohjois-rannikolla. (juuri tuo juna taisi kustantaa pyöristä 3,5 e)

Pyöräjuttua piisaa, koska tänään taas polkaisimme 38 kilometriä ja siksi aihe on pinnassa. Viimeksi mainostin, kuinka olemme kierrelleet koko lähitienoot, mutta vielä löytyi yksi uusi kaupunki. Sao bras de alportel oli yllättävän mukava tuttavuus. Kaupunkiin kiivetessä sai kunnon nousutreeni, sillä viimeiset viitisen kilometriä elivat jatkuvaa kiipeämistä. Sitä hauskempi oli tietenkin myöhemmin lasketella takaisin. Espanjan rajakaupungissa, josta viimeksi kirjoitin ei ollut oikein mitään vanhaa, ja odotin tuo tämän päiväisenkin kohteen olevan samankaltainen. Mutta ei, sehän olikin oikein historiallinen tapaus. Kapeita kivikatuja, valkoiseksi rapattuja taloja, keramiikkapintaisia taloja ja komeita kirkkoja riitti. Kaupunki oli idyllisen pieni kukkularypäs, mutta silti hyvin eläväinen. Ehkä siitä pulppuava energisyys juonsi pääsiäisestä. Pääkadulla oli juuri saapuessamme vaeltanut kulkue, sen näki kukista ja tuoksuvista oksista sekä kadun ylle levitellyistä viireistä. Sen menetimme, mutta ehdimme juuri sopivasti pääsiäispippaloihin, jotka pidettiin kirkon edessä. Pippaloihin kuului: käsityöläisten myyntikojuja, hattarakioski, leivonnaiskioski, esiintymislava musiikkeineen ja palmunlehvä koristeita vähän joka puolella.

Ihmisillä oli hymy korvissa. Usein portugalilaiset ovat vakavia, mutta tänään kaikkia nauratti kovasti. Haitari ja kitaramusiikki soi iloisesti ja lapset juoksentelivat villeinä aluetta ympäri. Pääsiäinen vaikuttaa olevan täällä jopa isompi juhla kuin joulu, ainakin se näkyy vahvemmin. Tämä pulppuava riemukkuus näkyi myös muualla kuin tuolla juhlissa. Naapurissammekin on pitkin iltaa laulettu yhteislauluja ja hihitelty.

Kun olimme poistumassa kaupungista, kommentoin ”Nuo eivät vissiin ennen ole nähneet appelsiinipuuta” ja nyökäytin ihmisiä kohden, jotka olivat tunkeneet itsensä lähes puun sisään yrittäen haistella appelsiineja. Vasta kohdalla huomasin heidän puhuvan suomea. Onneksi he eivät kuulleet minua. Jostain ihme syystä emme menneet juttelemaan heille, äkkiseltään vain emme keksineet mitään sanottavaa. Olemme monena päivänä katselleet pysäköityjen karavaanareiden rekistereitä sillä silmällä, olisiko joku suomesta ja suomenkielen puhuminen on tuntunut hyvin houkuttelevalta. Mutta nyt kun siihen oli tilaisuus, emme hämmennyksissämme keksineet mitään.

Eipä tässä muuta. Laitan tähän muutaman kuvan Sao bras de alportelin pääsiäisjuhlista.

20160327_150355 20160327_153507 20160327_151600

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi