Pääsiäiskulkue ym

26.3.16

Pitkänperjantain pääsiäiskulkueessa marssittiin hartaana. Palomiehet, poliisit ja partiolaiset olivat tälläytyneet viimeisen päälle eli pukeutuneet uniformuihin rintapieltä koristavine mitaleineen. Poliisien kypärät kiilsivät ja moottoripyöräjengiläiset olivat pukeutuneet liiveihinsä ja marssivat muun kulkueen mukana. Helvetin enkelit kristillisessä kulkueessa, eikö siinä ole jotain ristiriitaista? Paikallisia asia ei tuntunut häiritsevän vähääkään vaan luontevasti motoristijengiläiset sulautuivat muuhun ihmisletkaan.

Olimme päivällä pyöräilleet Olhaoon, koska ajattelimme siellä olevan todennäköisesti enemmän pääsiäistunnelmaa kuin Farossa. Kova meininkihän siellä olikin, tiet tukossa ja ihmisiä ja koiria hyppeli rantabulevardilla joka palmun takaa. Mikään ei kuitenkaan kertonut varsinaisesti pääsiäisestä. Lähestyessämme Faroa, ehdotin ajamista kaupungin kautta. Kävimme kurkkaamassa vanhankaupungin katedraalin ovesta kertoisiko siihen teipattu lappu pääsiäisenohjelmasta ja kertoihan se, mutta hyvin epäselvästi. Jotain tapahtuisi yhdeksältä, mutta mitä ja missä jäi epäselväksi. Päätimme jo luovuttaa pääsiäistapahtumien metsästyksen, kunnes tulimme polkeneeksi sataman läheisen kirkon ohitse. Sen edessä oli upeita Neitsytmaria-hahmoja, joilla oli eläväiset kasvot ja jopa oikean näköiset hiuksen. Hahmot olivat nostettu kantotelineiden päälle, joten päättelimme niitä aiottavan kantaa illalla. Juuri tällaista kulkuetta olinkin odottanut pitkäperjantaille, kun kerran katolisessa maassa ollaan. Olin kuitenkin ollut hyvin skeptinen järjestäisivätkö farolaiset sellaisen, koska täällä ollaan hyvin laiskoja organisoimaan tapahtumia.

Taas kirkon ovessa oli lappu. Teksti oli jälleen vain portugaliksi, mutta teiden nimistä pystyi päättelemään, että kulkue lähtee kyseisen kirkon edestä. Myöhemmin illalla sitten suuntasimme kirkolle ja eihän kulkue vielä yhdeksältä päässyt liikenteeseen, mutta parikymmentä minuuttia myöhemmin alkoi tapahtumaan. Ihmiset olivat aluksi kerääntyneet tien molemmin puolin seuraamaan kulkuetta, ja sen ohittaessa heidät, monet siirtyivät kulkueen jatkoksi. Faron virkavallalla oli tosiaan monenlaisia juhlavia uniformuja, papeilla kaapunsa, rummuttajilla ja torvensoittajilla soittimensa ja myös jonkinmoiset viralliset asusteet ja tavallisilla kulkueen hännille astelevilla ihmisillä oli soihdut käsissään. Muutamilla vanhuksilla roihusi käsissään niin monta palvaa soihtua, että ne tuskin pysyivät heidän hyppysissään. Olikohan tarkoitus samalla muistaa poismenneitä vai miksi joillakin oli vain yksi soihtu ja joillakin syli täynnä?

Hauskan erikoinen piirre tapahtumassa olivat myös tuoksuvat yrttioksat, joita oli nakeltu maahan kulkueen reitille ja kirkon ovensuuhun. Eräs pappa osoitteli, että minun pitäisi nostaa oksa maasta ja luulin, että hän tahtoo sen itselleen. Ojensin sitä häntä kohden, mutta hän kehoitti minua haistamaan sitä. Monet ihmiset keräsivät oksia maasta ja haistelivat niitä. Miksi ihmeessä niitä kuului tuoksutella? Olihan tuoksu miellyttävä, yhtä aikaa kitkerä ja makea. Vähän kuin Suopursun tuoksu, mutta pehmeämpi.

Noin viikko sitten pyöräilimme Vila real de santo antonioon, joka oli viimeinen ei-valloittamamme kaupunki noin 50 kilometrin säteellä kotikonnuistamme. Komean nimen omaava kaupunki sijaitsi aivan Espanjan rajalla. Kaupunki oli rakennettu 1700-luvun loppupuoliskolla, mutta tuolta ajalta ei ollut paljonkaan nähtävää. Sen yleisilme oli hyvin uudenuutukainen, ja siksi aika mitään sanomaton. Pari mykistävän upeaa vanhaa taloa tuli vastaan joenvarsikadulla ja tietenkin itse joki toi kaupunkiin ilmettä. Nuo talot olivat jylhiä kartanoita mahtipontisine ikkunanpieleineen ja parvekkeineen. Toisessa oli ennen sijainnut hotelli, mutta nyt se ei enää nähtävästi ollut toiminnassa – elleivät sitten kaikki asiakkaat olleet päättäneet rikkoa yhtä aikaa huoneensa ikkunat. Purjeveneet satamassa olivat isoja, sillä niiden korkeutta eivät rajoittaneet sillat, kuten esimerkiksi Faron marinassa. Espanjan puolelle kulki niin lautta, kuin korkea moottoritiesilta.

Kaupungin läheisillä rannoilla oli vuodenaikaan nähden yllättävän vilkas karavaanarikulttuuri. Pyörähdimme eräällä rannalla, jossa kulki pitkästi puisia kävelyreittejä ja rannan leirintäparkki oli aivan täynnä monenmoista majoitusviritelmää. Kaikilla oli tietenkin asuntoauto- tai vaunu, mutta niiden lähelle oli rakenneltu kuistia ja kaikenlaisia tuulensuojia auringonpalvontaan. Ehkä leirintäalue oli niin suosittu, koska se oli halpa, vain viitisen euroa. Viihtyisyyden takia se tuskin veti porukkaa, sillä se oli pelkkä kenttä, tosin tietenkin viihtyisyyttä loi rannan välitön läheisyys.

Hyvästelemme Faron noin viikon päästä. Menemme Alentejon maaseudulle muutamiksi päiviksi töihin Johnin ja Jeanetten luokse. Sittemmin pyöräilemme kohti Lissabonia. Vakaa aikomuksemme on siis pyöräillä ainakin Lissaboniin asti! Aika tyngäksihän se jää pyöräilysuunnitelma jos matkamme sinne tökkää. Haluaisin kyllä jatkaa siitä pyörillä ja junilla kohti Suomea, mutta terveysongelmat ovat viimeviikkoina koetelleet niin pahasti, että kaikki on vielä hyvin epävarmaa.

En nyt tähän pitemmästi ala avautumaan terveydestäni, mutta sen verran kuitenkin, että todennäköisesti kyse on jostain autoimmuunisairaudesta. Tämänkaltaiset vaivat ovat koetelleet minua pitkään: lapsuuden allergiat (lähinnä vain keväisin), yliopistoaikana puhjennut kilpirauhasen vajaatoiminta ja pari vuotta sitten iskenyt keliakia. Elimistöni hyökkää minua vastaan! Olen pärjännyt pitkään täysin mukavasti gluteenittomalla dietillä, mitään kummoisia mahavaivoja ei ole ollut, mutta nyt viimeviikkoina mahavaivat ilmaantuivat täysin puun takaa. Ne alkoivat pikku hiljaa ilmavaivoilla ja mahanturvotuksella, mutta liitin sen vain laktoosi-intoleranssiin, koska söin viimeksi maaseudulla tosi paljon maitotuotteita. En välittänyt suolistoni viesteistä vaan jatkoin vain jäätelöiden ja jugurtin ahmimista. Kai se sitten pelkästä laktoosista tulehtui sen verran, että kun siihen päälle nautin täällä Farossa yhtäkkiä runsaasti kaurahiutaleita, vähän viiniä ja paljon suklaata, joka ”ehkä sisälsi” gtuleiinia, oli keitos valmis. En ole ennen reakoinut kauraan mitenkään, mutta nyt aloin saamaan siitä oireita. Seuraavaksi huomasin, kuinka jopa riisi aiheuttaa mahakramppeja.

No, aloin nyt sitten kuitenkin avautumaan mahani tilanteesta. Haasteellistahan se on, kun en enää voi syödä kuin kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, kananmunia ja sieniä. Mutta kai sitä tälläkin ravinnolla hengissä pysyy? Oloni on kyllä ollut aivan energinen ja mahakin oli muutaman päivän rauhallinen, kunnes taas eilen kokeilin, kestäisinkö kuitenkin riisiä. Söin vain noin kymmenen jyvää ja taas alkoi nipistely ja pistely. Sellaisia voimakkaita kipuja, kuten vehnästä, ei sentään maidosta tai riisistä tule. Mutta pienemmätkin pistelyt ovat sen verran epämielyttäviä, että kai se täytyy vain alistua nyt luopumaan näistä ruuista ainakin vähäksi aikaa. Tiettyä mielikuvitusta ja sinnikkyyttä se kyllä tulee vaatimaan, että voimme kokkailla trangialla tienposkessa sellaista ruokaa, mitä voin syödä ja mistä saa riittävästi energiaa. Kunhan tämä elimistön itsetuho nyt pysähtyisi tähän! Joku voisi kehoittaa menemään lääkäriin, mutta se tie on katsottu niin monta kertaa. Täällä Farossakin kävin sairaalan ensiapupuolella testeissä, kun kivut olivat pahimmilleen ja halusin sulkea pois mahdolliset muut sairaudet. Siellä meni seitsemän tuntia ja näimme lääkäriä, joka ei puhunut englantia, noin viiden minuutin ajan. Verikokeet sentään tulivat tehdyksi ja niiden tulokset olivat lääkärin mukaan ihanteelliset, vaikka parissa kohtaan arvoni ylittivätkin rajat. Tohtori vain osoitteli paperista kohtia ”tämä tulos on tärkeä ja tämä, noilla ei ole väliä,” hän lisäsi viitaten niihin lukuisin, jotka eivät pysyneet täysin raja-arvoissa. Kotimaassa kärsivällisyyteni terveydenhoitoon loppui viime kesänä, kun lääkärin jo lupaama mahantähystys peruttiin sairaalasta lähetetyllä kirjeellä. Eipä sitten väkisin, seuraavaksi menen lääkäriin vain pää kainalossa!

On siis suuri arvoitus, kuinka pitkälle tulemme polkemaan. Mutta innoissani odotan Kulkurinvalssia mukaillen, että pääsen ”tanssimaan maantielle, missä metsien humina soi.”

Jylhä kartanomainen rakennus Vila real de santo antoniossa

Jylhä kartanomainen rakennus Vila real de santo antoniossa

Mainitun pitkänimisen kaupungin veneitä

Mainitun pitkänimisen kaupungin veneitä

Pyhimykset päivänvalossa. Näitä hahmoja kannettiin kulkueessa illalla ympäri kaupunkia

Pyhimykset päivänvalossa. Näitä hahmoja kannettiin kulkueessa illalla ympäri kaupunkia

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi