Mystinen palatsi ja yhtä mystiset mahakivut

Luonnonkukkaniityt kukoistavat. Tulee mieleen Suomen suvivirsi ”joka paikkaa koristaa kukkanen”. Viime päivinä kevät on selvästi edennyt vauhdilla, tuuliseen viimaan on ilmaantunut uutta lempeyttä, se on menettänyt kylmän teränsä.

Ouriquen britit kertoivat, kuinka tänne maataloustöihin saapuvat bulgarialaiset keräävät lähes kaiken ravintonsa pelloilta. Jeanette-britti tokaisi huvittuneesti ”he syövät ulkoa kaiken mahdollisen.” Täytyy olla loistava villiyrttituntemus, että pystyy löytämään suurimman osan ravinnostaan pellonlaidoilta. Ihailen kyllä tällaista taitoa! Luulen tosin, että kyllä bulgarialaistenkin joskus täytyy kaupassa käydä, vaikka he olisivat kuinka säästeliäitä ja taitavia luonnontuntijoita.

Syy, miksi puhun yrteistä on, että olen viime päivinä noudattanut hyvin terveellistä ruokavaliota, johon on kuulunut paljon tuoreita maustekasveja. Olen useamman vuoden kärsinyt aina silloin tällöin selittämättömistä mahavaivoista. Nyt ne pysyivät yllättävän pitkään poissa, sillä en ollut oikeastaan koko Portugalin reissumme aikana potenut mahakipuja. Sen jälkeen, kun aloitin gluteenittoman ruokavalion, kivut ovat olleet vain hyvin satunnaisia ja lieviä. Nyt ne kuitenkin ilmaantuivat aivan puuntakaa ja yllättävän sinnikkäinä. Useampana päivänä mahaani nipisteli, ilmaa kertyi ja välistä vihlaisi kunnolla. Perehdyin netissä kasveihin, jotka auttavat mahavaivoihin. Sain sanakirjan kanssa kirjoitella yrttien nimiä Suomesta Portugaliksi paperille ja sitten vain suuntasin listan kanssa kauppaan. Koriini päätyivät niin minttu, rosmariini, fenkoli kuin tinjamikin. Pellavansiemen pussukankin onnistuin löytämään.

Hieman on koitellut itsekuria pidättäytyä suklaasta ja muusta makeasta. Mahdollisen ärtyneen suolen – tämä oli yksi tekemistäni itsediagnooseista –  sokerin välttely on kuitenkin ollut keskeistä. Kahvin vaihdoin uudestaan pikakahviin, vaikka juuri olin opetellut keittämään espressoa mutteripannulla. Pannukahvi on aivan uskomattoman herkullista, aivan mahtavan pehmeä aromi, mutta kahvi on selvästi liian vahvaa mahalleni. Ainakin vähäksi ajaksi määrään itseni espressolakkoon. Se koskee myös ravintoloiden kahveja, sillä ne vasta voimakkaita ovatkin. Aines on aivan pikimustaa, hyvä jos tulee kupista ulos.

Nyt tässä mahaani vastaan taistelussa ollaan selvästi voiton puolella. Mahaa vihloo huomattavasti harvemmin eikä se ole enää ilmapalloksi turvonnut.

Mitäs muuta? Eilen löysimme Farosta vielä uuden nähtävyyden. Kyse oli vanhasta loistokkaasta palatsista, mutta se oli suljettu yleisöltä. Alueella toimi jonkinmoinen koulu ja portinvartija muurin pielessä huiskautti meitä vain lähtemään, kun utelimme palatsista. Olimme alunperin kiinnostuneet rakennuksesta, koska se on kukkulan huipulla ja näkyy kauaksi joka puolelle. Se seisoo kukkulan huipulla majesteetillisen ylväänä leikkien saavuttamatonta. Olimme usein Olhaon pyöräillessä tuumineet: tuo pitää käydä joskus kurkkaamassa, jos vain keksimme mitä kautta sinne pääsee. Eilen sitten lähdimme suorittamaan tehtävää, ja se meinasi päättyä nolosti. Ensin kohtasimme pääportin, joka oli lukittu. Siinä mainostettiin, kuinka kartanoa voisi vuokrata erityistilaisuuksia varten. Sittemmin näimme polun, joka lähti nousemaan alueen muurin viertä mäen päälle. Olimme edelleen muurin väärällä puolella, mutta ajattelimme ehkä voivamme kiertää takapihan kautta. Mutta toisella puolen olikin vain koulun sisäänkäynti ja kuten jo totesin yrmy vartija. Tehtävä ei kuitenkaan päättynyt niin nolosti, että olisimme joutuneet palaamaan tyhjin käsin takaisin. Löysimme matalan ja osin rikkoutuneet vastapäisen muurin, jonka laelle pystyi kapuamaan ja sieltä käsin rakennuksen näki mitä parhaiten. (Artikkelikuvassa kyseinen rakennus)

Muurien välissä kulkevalla polulla olivat pitäneet majaansa graffiittitaiteilijat. Siellä täällä näkyi tyhjiä spraypulloja, laatikoita käännettynä nurinpäin istuskelua varten ja muutamia aivan pysähtymisen arvoisia maalauksia. Muutamat piirokset olivat yksinkertaisen hienoja, eivät sillä tavoin täynnä yksityiskohtia kuin Olhaon parhaat mestarinäytteet, mutta jotain kaunista näissäkin oli. Pistän tähän pari upeinta tekelettä, joista hehkuu hieno harmoonia, tietty värien tasapaino. Eipä tässä muita kuulumisia. Pikku-siskoni on tulossa lauantaina viikoksi kylään ja silloin päivämme ovat varmasti niin ohjelmantäyteisiä, että niistä riittää myöhemmin rustailtavaa.

20160302_170759

 

20160302_170657

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi