Koiria lenkittämässä

Koirat on lenkitetty kolmesti tai jopa neljästi päivässä. Taran vatsalihakset ovat kiinteytyneet ja kyljet kaventuneet. Veikkaisin sen laihtuneen useita kiloja, vaikkei se enää viime päivinä ole puntarissa käynytkään. Se kävi vaa´alla samalla, kun Nano eläinlääkärissä ja jo tuolloin parin päivän lenkitysten jälkeen paino oli pudonnut reilu kaksi kiloa. Tehtävä siis suoritettu. Voimme lähteä jatkamaan kohti seuraavaa paikkaa. Sitä ennen kuitenkin hengähdämme Farossa kolme päivää. Meillä on loma! Enpä edes muista milloin viimeksi olisin ollut lomalla. Jos ei ole työtä, ei ole myöskään sellaista etuoikeutta. Nyt tämä helpx puuhailu on kuitenkin käynyt aivan työstä, joten pitkästi aikaa vapaa-aika tuntuu aidosti vapaalta.

Teimme tässä asunnossa suursiivouksen. Siirtelimme sohvia ja pöytiä ja puhdistmme niistä koirankarvoja. Sanaton sopimus on ollut, että me tiskaamme, kun emäntämme on laittanut meille ruuan. Muuta emme sitten ole ehtineetkään tehdä koirien lenkityksen ohessa. Pelkkä niiden ulkoilutus on kyllä vienyyt aikaa, sillä olemme tehneet vähintään tunnin lenkkejä kolmesti päivässä ja joskus useamminkin. Vaikea sanoa, kumpi on läähättänyt enemmän pitkiä portaita noustessa minä vai hihnan päässä kulkeva Tara. Kelit ovat kyllä olleet ulkona vaelteluun ihanteelliset. Aluksi oli viileää, vain kymmenisen astetta, mutta edellisinä päivinä on ollut jopa 16 celssiusta.

Paljon monipuolisempia koiranulkoilutusmaastoja tuskin olisi voinut toivoa. Olemme kulkeneet niiden kanssa niin linnojen sekä kirkkojen reunustamilla sokkelomaisilla kaupunkikujilla kuin myös oliivipuulehdoissa. Olemme seikkailleet veistoksellisten patsaiden seassa suihkulähdepuistoissa ja kallionjyrkänteillä, tarponeet kengät mudassa ja sipsutelleet nätistin siististi mukulakivillä. Koirat ovat valinneet tarpeidentekopaikoikseen mitä ihmeellisimpiä ympäristöjä, useimmiten ei sitä helpointa tyhjää tonttia, mihin ulosteen voisi vain jättää. Viimeisimmät papanansa Nano väänsi porraskäytävän ovenkynnykselle, kun olimme jo menossa sisälle takaisin. Taralla on hauska tyyli valita huolellisesti vessapaikkansa. Se ei suinkaan kyykisty mihin vain, vaan haistelee ympäristöä ensin pitkään, kiertää sitten lenkkiä – lähes täydellistä ympyrää – ja asettuu ylämäen kohdille. Aivan viisasta, sillä silloin tuotokset valuu alaspäin! Mitähän muita maneereita näillä piskeillä on? Nano vispaa koko kehoaan innostuessaan, Tara heittäytyy lattialle selälleen ja viskoo päätään epileptisesti vaatiessaan huomiota, kummatkaan eivät koskaan hauku, Tara syö ulkona kaiken mahdollisen, Nano merkkaa jokaisen roskapöntön jopa terassituolin ja pissan riittoisuuden vuoksi kiipeää juomaan suihkulähteistä, kummatkin ovat erittäin itsetietoisia ja seurallisia, eivät vähänkään arkoja mutta silti käytökseltään pääosin rauhallisia.

Yöllä heräsin koirien kynsien rapinaan, ne kävelivät edes takaisin. Ihmettelin niiden rauhattomuutta, sillä aiemmin ne olivat lähteneet vasta aamutuimaan liikkeelle. Aamulla syy niiden käytökseen selvisi. Emäntämme selitti ”en pystynyt juuri nukkumaan maanjäristyksen takia. Tunsin järistyksen selvästi ja koirat hermostuivat. Facebookissa kaikki keskustelivat, missä kaikkialla järistys oli tuntunut ja kuinka voimakkaana. Joku väitti Sevillassa sortuneen muutaman talonkin.” Emme Kallen kanssa olleet huomanneet mitään järistystä! Nukuimme onnellisen sikeästi. Toisaalta ei se voinut kunnolla tuntua, kun mikään tavarakaan ei tipahtanut. Tässä talossa jokainen tasopinta on tavaraa täynnä ja olisimme kyllä heränneet niiden tipahtamiseen. Järistyksen keskus oli nähtävästi ollut jossain kaukana merellä. Tämä oli jo kolmas kerta elämäni aikana, kun nukkuessani oli ollut järistys. Koskaan en ole vielä herännyt siihen. Melkein toivoisin joskus herääväni ja kokevani, miltä tuntuu lattian täristessä. Mitään isompaa järistystä en tietenkään toivo ja toivottavasti tämä ei ollut esimakua sellaisesta!

Emäntämme Maria on laittanut meille herkullisia espanjalaisia perinneruokia. Useimmat tosin ovat olleet keittoja. Hän on ihmetellyt, miten voimme syödä niin paljon. Kai meillä pieniksi ihmisiksi on hyvä ruokahalu, mutta olemme tosiaan talutelleet hänen pikku lemmikkejään niin ahkerasti, että kyllä siinä ruokahalu kasvaa. Sitä paitsi annokset ovat tosiaan olleet kevyitä. Olemme saaneet ostaa omilla rahoillamme aamupala ja välipalatarvikkeita, sillä muuten ainakin minä olisin nähnyt nälkää. Kalle pärjää periaatteessa vähemmällä, mutta syö aina reippaasti jos tarjotaan. Des osti meille kaiken mahdollisen, joten sinänsä tässä paikassa puitteet olivat vähän huonommat. Toisaalta ei voi valittaa, kun pääruuat kuitenkin aina ovat tulleet nokan eteen. On ollut myös mahtavaa syödä sellaista evästä, mitä emme itse osaa laittaa, kuten gazpacho:a ja espanjalaista omelettiä sekä kesäkurpitsakeittoa.

Sunnuntaina kuuluu kunnon espanjalaisen suunnata päiväretkelle. Niinpä mekin kävimme alueen korkeimmalla kukkulalla, jossa on Cordoban alueen vanhin kirkko. Pyörähdimme myös Cabrassa, joka oli Marian synnyinpitäjä. Hän kierrätti meitä pikkukaupungin talojen seassa ja tietenkin istuimme myös ravintolaterassilla, minne eksyi hänen tuttujaan. Paluumatkalla saimme melkein väittelyn aikaiseksi aiheesta, onko hyvä vai huono jos kaupat ovat sunnuntaisin auki. Espanjassa ne pitävät ovensa edelleen tiukasti kiinni pyhänä ja Maria kannatti tätä käytäntöä. Hänen mielestään ihmisten kuului tavata toisiaan sunnuntaina, kaikilla kuului olla yhteinen vapaapäivä. Ymmärsin tämän sen valossa, mitä olin nähnyt Cabran baariterassiaukiolla: mieletön vilske ja hulina ja isoja perheitä ja sukuja yhdessä syömässä tai leikkimässä lasten kanssa. Yritimme Kallen kanssa selittää ”Onhan se vähän kulttuurijuttu. Ei Suomessa koeta sunnuntaita niin merkitykselliseksi päiväksi. Riittää kun viikossa on pari vapaapäivää, suurimmalle osalle on se ja sama mitä viikonpäiviä ne ovat. Sitä paitsi kuluttajan kannalta vapaa-aukiolo on helppoa.” Hän ei yhtään ymmärtänyt asiaa toiselta kantilta, mutta toisaalta se oli odotettavaa, sillä hänellä on kaikesta hyvin vahvat mielipiteet. On hyvin espanjalaista, että omat näkemykset ilmaistaan tiukasti, jopa huutamalla, Portugalissa ollaan nöyrempiä ja hillitympiä!

 

20160124_130608 20160124_125909

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi