Blabla-kyydillä Faroon levähtämään

Kaikkien huulilla on on viime aikoina pyörinyt blabla-autot ja Airbnb-majoitus. Kenen kanssa tahaansa olemme tällä reissulla jutelleet, käsitteet ovat jossain vaiheessa nousseet esiin. Airbnb, jossa ihmiset vuokraavat kodistaan huonetta tai paria majoituskäyttöön, on vielä testaamatta, mutta toissapäivänä tuli koettua blabla-kyyti.

Tutkimme Priegossa, kuinka pääsisimme edullisimmin Faroon. Mitään suoria busseja ei kulkenut, joten meidän täytyi joka tapauksessa suunnata ensin Sevillaan. Alsa-bussit ovat Espanjassa huokean hintaisia, mutta nyt niiden liput oli myyty loppuun tai aikataulut eivät sopineet. Eva-bussi olisi ollut mahdollinen, mutta se oli hieman kalliimpi, joten tulimme katsastaneeksi, onko kukaan yksityisautoilija menossa Sevillasta Faroon. Kuinka ollakaan blabla-palvelun sivuilta löytyi kyyti! Kyse on hieman samanlaisesta sivustusto kuin Suomen kimppa. net. Suomessa kimppakyytijärjestelmä on kuitenkin helpompi ja yksinkertaisempi. Toivon, ettei tuo blabla leviä Suomeen, kuten niin muuhun maahan on jo levinnyt, ja syö meidän omaa järjestelmäämme. Suomessa rahat maksetaan kuskille kouraan kyydin lopuksi, mutta blabla sivuilla kyyti maksetaan ennakkoon. Maksu suoritetaan netissä, blabla vie muutaman euron välistä ja vasta maksamisen jälkeen saa kuskin puhelinnumeron sekä koodin, joka annetaan kyydin toteutuessa kuskille. Hyvinhän tuo lopulta sujui, mutta koodinumero, jolla kuski saa myöhemmin rahat tililleen syöttämällä numeron sivustolle, tuntui turhalta kikkailulta. Jos siitä jotain parempaa pitäisi löytää kuin Suomen järjestelmästä, se voi tietenkin tuntua luotettavammalta. Blabla:ssa saa kaikki kuskin henkilötiedot etukäteen selville ja näkee jopa tämän kuvan sekä aiemmat suositukset.

Maria vei meidät aamulla Gapraan, josta lähti vaatimaton – mutta lopulta hyvin täysi – linja-auto kohti Sevillaa. Täällä leveiden teiden ja huikeiden rakennusten kaupungissa meillä oli aikaa kiertelyyn noin nelisen tuntia. Tungimme tavaramme Inglesia-kaupan säilytyslokeroihin – jouduin purkamaan reppuni kahteen eri lokeroon, mutta repun etuja rinkkaan nähden oli tämän tempun mahdollisuus. Kaupan vartija tuli tavaroita pois hakiessamme motkottamaan jotain, mutta pystyimme espanjaa osaamattomina vain kohauttelemaan olkapäitämme. Käsittämätöntä, miten espanjalaiset ovat edelleenkin välttyneet oppimasta englantia! Eihän sitä mikään pakko ole osata, ja huonostihan itsekin osaan, mutta nykyglopaalissa maailmassa tätä kieltä kuitenkin puskee joka tuutista, joten jokunen sana ehkä voisi tarttua päähän.

Eipähän se Sevilla toisella kertaakaan aivan samalla tavoin iskenyt ja hurmannut kuin Granada. Jälkimmäisessä oli sanoinkuvaamattoman hieno ilmapiiri. Sevillassa aistii historian – mistä aina pidän – mutta mitään muuta siellä ei aistikaan. Jollain tavoin se on vähän kylmäkiskoinen kaupunki, ei ollenkaan niin lämminhenkisen boheemi kuin Granada. Muutamia hienoja katusoittoesityksiä ihailin Sevillassa – mieleen jäi etenkin soittajien ryhmä, jotka olivat naamioituneet päättömiksi. Olimme iloisesti yllättyneitä, kun blabla-kyytimme saapui sovittuun paikkaan jopa hieman etuajassa! Kuski tunnisti meidät heti ja jo parin minuutin jälkeen istuimme autossa, joka oli täynnä matkustajia. Onneksi espanjalainen nuori tyttö meni vain lyhyen matkan ja sain pian siirtyä paremmalle penkille ahtaalta keskipaikalta.

Kyydin tarjoaja-mies ja tämän tyttöystävä puhuivat vain heikosti englantia, mutta olivat lupsakan rempseän oloisia. Hauskasti he olivat kummatkin puoliksi portugalilaisia ja puoliksi espanjalaisia. He utelivat meiltä kummasta maasta pidämme enemmän. He vähän ihmettelivät Kallen Portugali vastausta, varsinkin kun perustelut jäivät yhteisen kielen puutteessa ilmaan. Mies selitti ”Algarve on hyvin kaunis, mutta ihmiset ovat…” ja sitten hän näytti eleen venyttämällä suupieliään alaspäin. Espanjasta hän totesi ”siellä ihmiset ovat paljon hyväntuulisempia, aina on fiestat ja huumoria.” Pystyin kyllä allekirjoittamaan omien kokemusteni pohjalta tämän, että Espanjassa hymy on herkemmässä. Itse pidän Espanjalaisten veikeydestä. Kalle taas pitää enemmän portugalilaisten hiljaisuudesta. Vaikea sanoa, kummasta kansasta itse pidän enemmän, koska espanjalaisten niin ihanan hyväntuulisuuden lisänä tulee usein samassa kaupassa myös heidän pienoinen röyhkeytensä ja itsekeskeisyytensä. He eivät ole juuri kinnostuneita muun maailman tapahtumista. Varmasti on poikkeuksiakin, mutta kaikki espanjalaiset, joiden kanssa me ollaan tässä vuosien myötä juteltu, ovat jotenkin hyvin syvällä omassa elämänpiirissään: paljon ystäviä, jatkuvaa ohjelman suunnittelua ja juoruilua oman kaupungin ihmisistä. Kalle tapansa mukaan kyseli Marialta yleistä tietoa Espanjasta, kuten kuinka maassa toimii julkinen terveydenhoito. Maria vastaili näihin kysymyksiin lyhyesti, mutta ei koskaan kysynyt mitään vastakysymystä, kuinka asiat Suomessa ovat. Häntä ei kiinnostanut Suomesta kuin arkkitehti Alvar Aalto, koska hän oli itsekin arkkitehti ja ihaili Aallon tuotantoa.

Marian koiria tulee vähän ikävä, mutta muuten Priegon meininki oli vähän liian espanjalaista makuumme. Oli hauskaa, kuinka ihmiset usein pysähtyivät kadulla tervehtimään taluttamiamme koiria, vaikka niiden emäntä Maria ei ollutkaan mukanamme. Maria tunsi kaikki ja jopa hänen koiransa tunsivat kaupunkilaiset! Ihmiset taputtivat koiria ja lässyttivät niille intohimoisesti, mutta meille he korkeintaan nyökkäsivät hillitysti. Pääkatu oli iltaisin hyvin vilkas, vaikka suurimmalla osalla ihmisistä ei edes ollut kauppakasseja käsissään. Pähkäilimme, että pääkadulle tullaan vain näyttäytymään ja tapaamaan tuttuja. Syrjäkaduilla olisi paremmin tilaa kävellä, mutta kaikkien pitää ahtautua yhdelle kadulle, koska siellä vain ovat kaikki.

Olisin viihtynyt Farossa pitempäänkin, mutta huomenna olemme taas jatkamassa matkaa. Olemme huoltaneet täällä varusteita: pesseet pyykkiä, olen imuroinut villasukistani loputtomat koirankarvat, liimannut kenkäni irvistelevät pohjat, hankkinyt gluteenitonta evästä ja lataillut tableen ilmaisia e-kirjaklassikoita. Välillä olin jo kyllästynyt Faroon, mutta nyt tämä tuntuu taas niin ihanan seesteiseltä tukikohdalta. No, ehkä parempi kämpän kannalta lähteä, kun minulla on ollut jokin tahaton tuhoamisvimma. Hajotin esimerkiksi makuuhuoneen verhon ja uunin alaosan listan. Verhon hinaushihna vain katkesi käteen. No, nyt ainakin tiedän näiden erikoisten verhojen toimintamekanismin. Purin ikkunan yläosan laudan irti ja sain pujotettua hihnan takaisin. Mikään solmu siinä ei tietenkään menestynyt, koska solmu ei mahtunut pyörimään kiristysmekanismin läpi, mutta tein siihen toisenlaisen viritelmän, jonka ansiosta verhoa voi käyttää, vaikka ei se kovin kaunis ole. Tällaista insinööritaitoa!

Kirjoittajaopintoni ovat nyt alkaneet ja olen tyytyväinen, kun viimein pääsin Optima-ympäristöön, vaikka siinä oli aluksi ongelmia. Ensimmäinen tehtävä on suoritettu ja seuraavaksi olisi vuorossa runo. Vähän stressaa, kuinka verkkoyhteydet toimivat maaseudulla! Opintojen takia minun pitäisi päästä säännöllisesti nettiin. Olemme menossa kunnon korpeen ja omaa wifiä heillä ei ole, mutta luulisin sim-korttini toimivan. Huomenna aamulla suuntaamme Funcheiraan junalla ja sieltä meitä tulevat hakemaan eläkeläis-britit, jotka viljelevät vihanneksi maaseututilallaan. Työnkuva on täysin yllätys, mutta viljelyyn ja talonhoitoon sen pitäisi liittyä!

Hieno katusoittoesitys Sevillassa

Hieno katusoittoesitys Sevillassa

Tämä t-paita teksti kertoo hyvin espanjalaisten elämänasenteesta, sekä hyvässä että pahassa

Tämä t-paita teksti kertoo hyvin espanjalaisten elämänasenteesta, sekä hyvässä että pahassa

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi