Loule ja tulevaisuuden suunnitelmia

16.12.15

Viime sunnuntaina Loule päästi meidät luokseen. Edellis kerralla olimme joutuneet kääntymään takaisin tietöiden vuoksi. Nyt valitsimme suosiolla kiertoreitin, joka oli ainakin 5 kilometriä pitempi kuin suorin reitti – joka siis oli poikki – tai moottoritie, jolla pyöräily on ankarasti kielletty. Kapea tie kiipesi kukkuloille, ja oli varsinainen maisema reitti, sillä rinteiltä näkyi aina merelle asti. Monenlaista kaunista huvilaa tai maatilaa tuli vastaan, mutta osa niistä oli myös ränsistyneitä tai myynnissä. Poimin appelsiinin yhdestä pihasta, jonka puutarha oli päästetty täysin villiintymään ja talon portinpieleen nojasi ”vendese” (myynnissä) kyltti.

Muualla maailmassa sunnuntai on yleensä paras turistipäivä. Museot täyttyvät vierailijoista nimenomaan sunnuntaina. Jostain kumman syystä meille ei ollut vielä tähän mennessä selvinnyt, kuinka Portugalissa museot ovat kiinni juuri sunnuntaisin. Olivathan kirkot ja museot sattuneet olemaan kiinni esimerkiksi Olhaossa, mutta olimme tulkinneet asian johtuvan paikan pikkukylämäisyydestä. Loule on kuitenkin kunnon kaupunki ja joulumatkailu on nyt kuumimmillaan, joten olisi voinut kuvitella päänähtävyyden eli linnan olevan auki. Mutta ei. Ensin jyskytimme linnan oveen – ei mitään vaikutusta, sitten kokeilimme kirkkoa – ovi oli visusti lukittu ja lopulta kiersimme muutamat vastaan tulleet museot, kuten hämmentävän kuivattujen hedelmien museon, mutta niissäkään ei ollut mitään elämää.

Loule tarjosi meille lähinnä vain lumiukkoja. Ne olivatkin kyllä piristävä näky! Lumiukot vartioivat kadunvartta, ja ne olivat kaikki hieman erinäköisiä, eri tavoin puettuja. Eivät ne tietenkään lumesta olleet – lämpö on ollut edelleen noin 19 astetta keskipäivällä – vaan jonkinmoisesta massasta. Algarven pikkukaupungeille on ominaista, kuinka keskustaa on koristeltu erilaisilla taidetempauksilla. Nyt joulunaikaan ne luonnollisesti ovat usein jouluaiheisia, esimerkiksi kotikaupungissamme Farossa ostoskatuja värittää kirjavakoristeiset joulukuuset.

Söimme eväsleivät Loulen keskustassa, kävimme pyörähtämässä vanhassa kaupungissa ja sen kukkaisessa puistossa ja päätimme lähteä luvattua ukkosmyrskyä karkuun. Taivas tummeni, tuuli nousi ja näytti, ettemme millään voi välttyä kastumiselta. Mutta niin vain laskettelimme alaville maille ennen kuin ukkonen ehti niskaamme. Usein sade jää kukkuloille, lukittuu sinne, eivätkä pilvet saavuta rannikkoa.

Meillä on nyt kolmatta päivää kylässä Sarah Irlannista. Useat matkailijat lentävät nimen omaan Dublinista tänne Faroon, koska Ryan airin lennot yhtiön kotimaasta ovat huippuhalpoja. Tänne pääsee usein alle 20 e suunta. Sarah on kierrellyt päivät viereisiä kyliä ja häntä ei juuri ole näkynyt. Eilen illalla juttelimme parisen tuntia viinilasin äärellä eri maiden hintatasoista yms. Tänään oli tarkoitus pelata meidän hyvin nörttimäistä korttipeliämme star realms:a, mutta saa nähdä ymmärtääkö hän pelin viehätystä. Pelissä on erilaisia avaruusaluksia, joilla on eri tuhovoimia ja ostokykyjä, eli hc-nörttiyteen mennään. Kohta on kyllä jo nukkumaanmenoaikani, joten emme ehkä ehdi pelailla. Jostain ihme syystä minulla on täällä paljon iltapainotteisempi rytmi – kun taas Suomessa valvon aina yli puolenyön.

Elämämme ei ole viime päivinä ollut kovinkaan tapahtumarikasta. Ruokakaupoissa ollaan pyöritty paljon, etsien uusia herkkuja ja lounasaineksia. Olen löytänyt esimerkiksi ihan mahtavan pestolevitteen, joka sopii loistavasti sinänsä mauttomien riisikakkujen päälle. Jumbossa – valtava ostoskeskus – käydessämme minun on aina ollut pakko pyörähtää myös eläinkaupassa. Melkein päivittäin sinne ilmaantuu uusia toinen toistaan suloisempia pupuja. Selkää mukavasti hierova tuoli on myös Jumbon parhaita antimia. Eurolla saa hyvän hieronnan puistonpenkillä istumisesta jumittuneeseen selkääni. Tällä viikolla on ollut mukava lisäohjelma lukea reissupostauksia, koska osallistuin facebookin sunnuntaistreamiin. Streame tarkoittaa, että kaikkia osallistuneita postauksia tulee kommentoida ja muut antavat palautetta omasta reissutarinastani.

Lähitulevassa on onneksi tiedossa vähän vauhtia elämäämme. Lauantaina pyöräilemme Albufeiraan, jossa olemme yhden yön ja sieltä toiseksi yöksi Lagosiin. Todennäköisesti tuo jouluretki kestää vain parisen yötä, mutta tammikuun alussa lähdemme pitemmälle vaellukselle. Syntymä päiväni tienoilla eli seitsemäs päivä hyvästelemme tämän kämpän. Minne olemme suuntaamassa? Sehän tässä on vielä vähän epäselvää. Carlosin puolesta olisimme saaneet viipyä tässä kämpässä, mutta maisemanvaihdos houkuttelee. Kulkuripuolemme kuiskuttelee, että onhan sitä jo oltu paikoillaan. Carlosille sopi, että tulemme takaisin noin kuukauden päästä ja jatkamme sitten vuokranmaksua. Halutessamme voimme jopa jättää tavaroitamme tänne.

Olemme lähetelleet helpx:n kautta työnhakuilmoituksia luomutiloille ja hosteilleihin. Ensin oli tarkoitus käyttää wwooffing palvelua, mutta ne paikat olivat maakohtaisen maksun takana. Independent wwoofing sivuilta tosin löytyi useampi maa, mutta ei juuri Espanjaa ja Marokkoa. Nämä maat meitä kiinnostaisi ennen kaikkea. Muutama vuosi sitten Italiassa ei ollut mitään ongelmaa päästä helpx:n kautta töihin. Melkein ensimmäinen paikka tärppäsi kyselyllä ja toisen paikan saimme niin, että he ottivat meihin päin yhteyttä. Nyt tämänkaltaisen vapaaehtoistyön suosio on nähtävästi räjähdysmäisesti kasvanut. Löytyykö syy Euroopan nuorisotyöttömyydestä vai mistä?

Sikäli on huono aika kysellä vapaaehtoistöitä, koska monien opiskelijoiden joululoma on juuri nyt. Tiloilla voitaisiin kuitenkin lukea postimme huolellisemmin, sillä olisimme tulossa vasta tammikuun puolessa välissä. Ei kai silloin pitäisi enää niin ruuhkaisaa olla? Kalle on nyt lähetellyt noin kymmenen kyselyä ja olemme saaneet vain yhden ”ehkä” vastauksen. Kyseinen tila ei vain valitettavasti vaikuttanut kovin lupaavalta, vaikka sijaitsi kyllä mukavalla paikalla Andalusiassa. He olivat vasta liittyneet palveluun ja nähtävästi heillä oli vähän epärealistinen kuva hommasta. He kyselivät meiltä aikaisempien työnantajien suosituksia! Siis, eihän kyse ole mistään ”oikeasta” työstä vaan mukavasta pikku puuhastelusta. Ei sellaiseen ole kohtuullista vaatia mitään todistuksia. Sitä paitsi heillä itsellään ei ollut mitään suosituksia – muiden työntekijöiden jättämä palaute olisi keskeistä meille työnetsijöille. Paikka korosti profiilissaan, etteivät alkoholi tai mitkään päihteet ole sallittuja ja paikka ei olisi bilekohde. Aivan asiallista, eikä päihteettömyys ole ongelma meille, mutta tuollainen kertoo hyvin tiukasta ryppyotsaisesta asenteesta. Kaiken lisäksi he kehtasivat udella jostain taloudellisesta toimeentulosta sähköpostissaan. Rivienvälistä pystyi lukemaan: emme halua tänne työttömiä ihmisiä, ei mitään kulkureita tai rahvasta.

Marokkoon tahtoisin! Kävin maassa pari vuotta sitten ja se teki lähtemättömän vaikutuksen lämminhenkisyydellään. Se ei olisi mikään edullisin ratkaisu, sillä lautta Espanjasta Marokkoon edestakaisin maksaa halvimmillaan 60 e. Mutta junat siellä ovat halpoja ja siirtyminen maahan ei muutenkaan budjettia täysin räjäyttäisi. Toivottavasti marokkolaisista hostelleista joku vielä vastaa myöntävästi. Kalle voisi työskennellä respassa ja minä voisin siivota huoneita. Nautin oikeasti siivoamisesta – jostain syystä minusta on tullut tässä kämpässämme himosiivooja. Tässä kaupungissa huonepölyä kerääntyy paljon nopeammin kuin vaikkapa Oulussa, johtuen varmaan katupölystä.
….

Seikkailimme puoleenyöhön asti avaruusaluksien maailmassa, eli pelasimme korteillamme. Sarah sai aluksi pari hämmentynyttä naurukohtausta, kun Kallen selitykset eivät auenneet hänelle, mutta piti lopulta pelistä. Hän viihtyy meillä jopa niin hyvin, että ei ole varma malttaako vielä huomenna lähteä Lissaboniin. Hän huokasi, ”täällä on niin paljon tekemistä ja näkemistä, en oikeasti osaa päättää, haluaisin nähdä ne Olhaon saaret.” Onhan se mahtavaa, että joku nauttii niin täysillä näistä kotiseuduistamme. Itsekin olen kyllä nauttinut. Tänään oli taas uskomaton kelikin: keskipäivällä tarkeni lyhythihaisella ja aurinko välkehti merenpinnalla.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi