Carloksen asunnosta ja matkasta sinne

Faro

Jossain alhaalla hurisee auto. Äänestä päätellen se yrittää päästä liikkeelle ahtaalta parkkipaikalta. Satunnaisesti käytävästä kuuluu kolahduksia. Muuten on hiirenhiljaista. Carlosin kerrostalokämpässä on useita vetovoimatekijöitä, tosin muutamia myös päinvastoin. Myönteisiä seikkoja: useita ruokakauppoja aivan naapurissa – isosta marketista löysin jopa gluteenittomia tuotteita – Faro kaupunkina todennäköisesti monipuolinen, itse kämpässä paljon tilaa, hyvä sänky, iso keittiö ja asunnon yleisilme on hyvin siisti. Tekijät, jotka pistävät vielä mietityttämään, pitäisikö meidän jatkaa asunnon katselua: esteettisesti asuinalue ei voisi vähempää miellyttää silmää – uusia ja näyttäviä kerrostaloja, mutta pelkän asvalttiviidakon keskellä – epävarmuus pääsemmekö sopimukseen vuokran määrästä ja itse asunnon olohuoneen autius. Muuten kämppä on aivan riittävästi kalustettu, mutta olohuoneeseen kaipaisin jonkinmoista sohvaa, tai edes tuolia. Huone on hyvin askeettinen pelkkine levyhyllyineen ja musiikkisoittimineen. Carlos on aikanaan muuttanut täältä pois Lissaboniin ja vienyt tietenkin itselleen tärkeimmät kalusteet mukanaan. Eipä me mitään ihmeitä tarvittaisikaan, ja eivät kaupat pelkkään sohvan puutteeseen kaadu, mutta olohuoneen tyhjyys kyllä pistää silmään. Pitäisi varmaan ostaa siihen vaikka jokin puutarhatuoli hyvine pehmusteineen että saisi jonkinmoisen lukunurkkauksen. Kirjoituspöytääkään ei ole, mutta keittiönpöydällä kyllä mahtuisi näpyttelemään ja toisaalta kirjoittelen usein myös sängyssä.

Carlos käyttää asuntoa jonkinmoisena kesäpaikkanaan. On jäänyt epäselväksi, miksi hän ei ole vuokrannut tätä tai myynyt pois. Ehkä hänellä ei ole tarvetta pikku rahalle. Kun ajelimme tänään Silvesin läpi, jossa Carlos on syntynyt, hän kertoi antavansa ystävän asua kotitalossaan sitä vastaan, että tämä huolehtii talosta. Tältä pohjalta vaikuttaisi, että meillä saattaisi olla hyvät neuvottelulähtökohdat kämpän vuokrasta. Pitäisi tosin ensin päättää haluammeko edes tämän. Voisihan tässä ehkä kuukauden ainakin asua jos hinnat saadaan kohdilleen. Kyllä tämä asuntona mielyttää kovastikin: ihana tumma puulattia, makuuhuoneessa iso mahonkinen lipasto, hyvin avara pohjakaava ja vessassa ihka aito kylpyamme (mikä tosin näyttää olevan Portugalissa enemmän sääntö kuin poikkeus.)

Olin Suomessa lukenut Portugali blogeista, kuinka Prai da Rochassa on laaja Suomi-yhteisö. Olimme sillä perusteella sulkeneet tuon alueen suunnitelmistamme pois. Sinänsä olikin hupaisaa, että tänään kun ensimmäistä kertaa saavuimme etelään, pamahdimme sattumoisin juuri tuonne. Carlosilla oli työjuttuja Portimaossa ja meidän oli määrä odotella sen aikaa rannalla. Meille oli täydellinen yllätys, kuinka tuo Rochan ranta sijaitsi juuri Portimaossa! Näimme erään ravintolan nimen, jossa mainittiin tämä rannan nimi ja juuri samaan aikaan meidät ohitti suomalainen täti, joka pajatti puhelimeensa selvää suomen kieltä. Kauhistus! No, ei. Onhan maamiehiämme aina enemmän kuin mukava nähdä ulkomailla! Intiassa olemme usein jopa innostuneet törmätessä suomalaisiin. Mutta…suomalaiset eläkeläiset ulkomailla, ovathan he oma lukunsa. En nyt lähde analysoimaan tätä pitempään, onhan heissä tietty joka lähtöön, kuten muutenkin turisteissa ja ehkä tuossa paikassa pientä vierastusta aiheutti myös valtavat turisteille rakennetut loma-asunnot.

Rakastan offsesonkia! Rochan rannoilla vaelteli nyt vain satunnaisia turisteja. Ja millaisilla rannoilla? Täytyy myöntää, että kalliomuodostelmat tekivät vaikutuksen! Jylhiä oransseja, meren hiomia kallioita ja kivimuodostelmia! Merestä nousi kauniita kalliopaaseja ja rannat viettivät pystysuoraan kohti merta. Rantojen kukkuloilla pystyi vaeltelemaan poluilla ja ihastelemaan alla avautumaa laajaa hiekkaa ja kirkasta vettä. Paikoin kallioihin oli syöpynyt pieniä luolia, porttimaisia kulkuaukkoja ja syviä kraatereita. Heti kukkuloiden takana kohosivat rumat ja korkeat tornitalot, mutta jos ei kiinnittänyt niihin huomiota ranta oli varsin esteettinen. Muutamat ravintolatkin rantabulevardin ja vaelluspolkujen tuntumassa olivat yllättävän viihtyisiä. Erityisesti ravintoloista jäi mieleen valkoinen perinteisen tyylinen portugalilaistalo savitiilikattoineen ja kirkkaan sinisine ikkunapielineen. Sinisyys teemaa oli viety hienosti terassille asti, joka oli myös lattiatasoltaan ja tuoleiltaan kirkkaan sininen.

Nyt kokeilen toimiiko ostamamme prepaidnetti. Wiwin puute Carlosin kämpässä ei ole ylitsepääsemätön este, mutta saattaisi hankaloittaa elämäämme, mikäli emme saa omaa nettiä toimimaan. Huomenna on jännä päivä: selviää tuleeko tästä sinänsä viehättävästä asunnosta, mutta hieman rumalta paikalta, uusi kotimme. Carlos antoi meille vain avaimet käteen, esitteli kämpän lyhyesti ja häipyi itse nukkumaan toisaalle. Nyt olemme täällä ominemme, testaamme kuinka uni maittaa ja huomenna aamulla Carlos saapuu pitämään palaverin kanssamme, tuleeko kauppoja vai ei.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi