Kesän festarit (osa 2)

 

(Artikkelikuva: Flown avaruudellisen kaunis pallo iltavalaistuksessa.)

 

Qustock Oulussa 24-25.7

 

Ennakkosähellykset:

 

Qustock poikkesi siinä muista festareista, että se haastatteli tulevat talkoolaiset. Festari järjesti erikseen ”rekry” tilaisuuden, johon kutsuttiin kaikki nettihakulomakkeen täyttäneet. Tuo tilaisuus pidettiin ravintola Amarillon alakerrassa ja osallistuneet saivat vaivan palkaksi juomaliput – tosin alkoholittomiin juomiin oikeuttavat. Kuvittelisin lähes kaikkien haastateltavien tulleen hyväksytyiksi eli tilaisuus oli jokseenkin läpihuutojuttu. Sinänsä outoa, että Qustock vaivautuu järjestämään ikään kuin virallisen työhaastattelun ja kuitenkin haastattelija kysyy hyvin epämuodollisia kysymyksiä, kuten ”miten se nyt on kesä mennyt?”

 

Festari lähetti jämäkästi infoa eli sopivasti yhden kirjeen, jossa kerrottiin, milloin ja mihin saapua. Qustockin talkootiedottaminen oli varsin mallikasta! Sähköpostin lisäksi tuli tietenkin kaikille talkoolaisille suunnattu talkooinfo, josta selvisi yksityiskohdat jos niihin selvennystä kaipasi. Yleisesti kaikkien festareiden infokirjeistä olisi voinut karsia puolet pois. Ohjeet olivat ”pukeudu sään mukaan ja juo vettä tarpeeksi” luokkaa.

 

Haimme rakennustiimiin, koska halusimme itse festarit vapaiksi. Pääsimme juuri tähän porukkaan, mihin haimmekin ja se tarkoitti neljää päivää töitä ennen festareita.

 

Majoitus:

 

Tämä kohta on lyhyesti käsitelty. Qustock ei järjestänyt majoitusta talkoolaisilleen. Tämä on muuten niin hienon festarin harmillinen häpeätahra. Meille oululaisina se ei ollut ongelma, mutta monille muille kyllä – etenkin Nallikarin maksullisen leirinnän täyttyessä. Majoitimme omaan kämppäämme yhden innokkaan talkoolaisen, sillä hän ei ilman yöpaikkaa olisi pystynyt osallistumaan festareille.

 

Kulkeutuminen alueelle:

 

Koska festareilla ei ollut koulumajoitusta, myöskään talkoobussia ei tarvittu. Festari sijaitsi keskeisellä paikalla aivan kaupungin keskustan tuntumassa eli sinne pääsi varmasti kätevästi tavallisilla julkisilla busseilla. Monet – itsemme mukaan lukien – myös pyöräilivät. Oululaiset pyöräilevät kaikkialle!

 

Ruokailu:

 

Vibteltan kenttäkeittiössä tarjoiltu sapusta ei ollut kovin kummoista – hyvin yksinkertaista ja mielikuvituksetonta kotiruokaa – mutta torin eväät olivat maukkaita. Koska raksa-alueellamme ei ensimmäisinä päivinä ollut keittiötä, saimme lipukkeen, joka oikeutti syömään torikojuissa. Oulun torin eväs on hyvin rasvaista, kaikki käristellään pannussa, mutta monipuolista. Ainahan ne hyvin paistetut valkosipuliperunat maistuvat! Yhden pääruuan lisäksi saimme viisi-tuntia kestäneinä rakennuspäivinämme käyttää kahviota vapaasti. Taukotiloissamme tarjoiltiin hedelmiä, jugurttia, leipiä, kahvia, teetä ja keksejä hyvin anteliaasti. Olipa eräs päivä jopa mansikoita pöydät kukkoroillaan!

 

Yleiset fiilikset:

 

Talkootyö oli hyvin organisoitua. Joskus jouduimme hetken odottelemaan, että työnjohtajamme osoittaisi meille uuden työnsaran ja hetkittäin oikeiden työkalujen puute hidasti rakentamista. Yleisesti homma eteni kuitenkin selkeästi ja tehokkaasti. Meidät lähetettiin ryhmänä tietylle alueelle – laittamaan nippusiteillä kiinni pressuja aitoihin, siirtelemään pajamajoja, kantamaan jääkaappeja tai kokoamaan mellakka-aitaa – ja työn tehtyämme palasimme johtohahmomme Jarin juttusille ja saimme uuden urakan.

 

Festaria itsessään voisi kuvailla tyypilliseksi suomalaiseksi ”örvellysfestariksi.” Ihmisillä oli mentaliteetti ”nyt tai ei koskaan pidetään hauskaa ja juodaan kunnon kännit.” Roskaa kertyi, ihmiset huusivat ja hyppivät, vaatekappaleita unohtui sinne tänne, maassa ryömittiin ja oksenneltiin, loppuillasta näytti kuin maailmanloppu olisi tulossa. Kaikesta siitä riehakkuudesta päätellen joilla kuilla oli oikeasti hauskaakin. Itsellänikin oli hyvällä tavoin hyvin vauhdikkaat festarit. Pohjois-Suomessa ei muita isoja festareita järjestetä ja nämä olivat varmasti monille oululaisille ne kesän ainoat, joihin kanavoida ”festarienergiansa”, siksi tulos oli niin räjähdysmäisen energinen.

 

Kuopiorock Kuopiossa 31.7-1.8

 

Saapuminen ja muu ennakko:

 

Nämä festarit olivat kaiken kaikkiaan vähän haalean värittömät. Niimpä ennakkotiedotuksestakaan ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Infokirje tuli ajallaan, mutta se ei sisältänyt ruisrokkimaista talkoohengenhehkutusta, vaan oli toteavan asiallinen. Saapuminen koulumajoitukseen ja itse alueelle sujui kommelluksitta. Siitä täytyy antaa kiitosta, kuinka hyvin ”infokoppi” oli merkitty alueen karttaan ja, kuinka olimme saaneet selkeät ohjeet saapua ensiksi juuri sinne. Talkoolaiset saivat työpäivänä ajaa autonsa aivan festarialeen tuntumaan portin sisäpuolelle – siitä myös kiitosta. Koppi, josta saimme rannekkeet ja ohjeistuksen, sijaitsi kätevästi aivan autoparkkia vastapäätä.

 

Olimme ilmottautuneet siivoustiimiin, eikä tehtäväkuvaamme missään vaiheessa muutettu. Yllättäen kuitenkin löysimme itsemme esiintymislavan takaa raahaamasta artistien laitteistoa. Ehkä oli järkevää pistää osa meistä siivoojista muihin tehtäviin, sillä festarialue pysyi koko päivän kohtalaisen siistinä – siis ihmiset osasivat itse pistää roskat roskiin.

 

Ruoka:

 

Koska työkuvaamme kuului pelkästään niin sanottu roudaus, esimerkiksi Neljän Ruusun valojen työntäminen isoissa mustissa pyörällisissä laatikoissa lavalle ja takaisin rekkaan, meillä oli paljon vapaa-aikaa. Oikeastaan meitä tarvittiin vain silloin kuin artisti saapui paikalle ja keikkaa valmisteltiin sekä myöhemmin tavaroiden purussa. Muuten istuskelimme pitkillä pirtin penkeillä lavan takana hiekkarannan tuntumassa. Meillä oli siinä oma pieni ”backstage” pöytineen, kahvipannuineen ja vesipullojääkaappeineen. Jenni Vartiainen ei uskaltanut tulla hakemaan teetä pöydältä – vaikka oli sitä ensin tilannut ja me olimme Kallen kanssa hakeneet kuuman veden – kun me pelottavat talkoolaiset valtasimme koko pöytärivistön.

 

Talkoosopimukseen kuului kaksi lämmintä ruokaa. Meillä oli oma ruokailualue artistien ruokakeidasta vastapäätä. Lämminruoka oli jälleen maukasta, ei aivan Ilosaaren veroista, mutta selkeästi Qstockkia parempaa. Kaikkiin talkootöihimme on kuulunut myös oikeus kahvitupaan, mutta Kuopiossa se oli alinoteeraus. Olihan siellä kahvia, mutta mitään muuta ei sitten ilmaiseksi irronnutkaan.

 

Majoitus:

 

Yöpaikasta en pysty pahaa sanaa sanomaan, mutta ruusujakaan en anna. Koulu oli rauhallinen ja isossa jumppasalissa nukkui meidän lisäksemme vain muutama muu elollinen olento – tai tiedä häntä olivatko elossa, kun olivat niin hiljaa makuupusseissaan. Liiallisesta vilskeestä paikkaa ei ainakaan voi moittia toisin kuin Provinssin majoitusta. Silti oli hieman käsittämätön valinta pistää muutama nukkuja jumppasaliiin, joka kaikui ikävästi ja sen tuuletusropelit puhalsivat kylmästi, kun meidät olisi voinut majoittaa jonnekin pieneen ja kodikkaaseen luokkaan.

 

Kulkeminen:

 

Meillä oli oma – tai vaarilta lainassa oleva – auto käytössä, joten huristelimme sillä festarialueelle. Busseihin ei siis tullut otettua lähikontaktia, mutta käsittääkseni niitä sukkuloi satunnaisesti koulun ohi kohti festarialuetta.

 

Fiiliksistä:

 

Työ jaksoi hetken viehättää erilaisuudessaan. Olimme tähän asti tehneet lähinnä vain siivoustyötä festareiden aikana. Artistien näkeminen lähietäisyydeltä, heidän valtavan tavaramäärän näkeminen, sen ymmärtäminen, kuinka kaikilla on omat mikserinsä ja muut laitteensa, oli omalla tavallaan kiehtovaa. Oli tietty järjestys, kuinka tavarat lastattiin kuorma-autoon, että ne mahtuivat sinne, oli tietty tapa myös siihen, kuinka laitteen järjestettiin lavalle jne. Alan slangisanasto vain lenteli ilmassa, kun bändien vakituiset roudarit komensivat meitä talkoolaisia: ”Vie tuo etulaivaan” yms. Välillä saimme hetken miettiä, mitä milläkin ”laivalla” tarkoitetaan, mutta työ opetti tekijäänsä. Neljän Ruusun roudari oli vähän kiukkuinen tapaus. Hän käskytti ”tavara liikkuu, tavara liikkuu”, vaikka ei millään muotoa laiskoteltu vaan siirreltiin toisia tavaroita muiden alta pois. Muut roudarit ja bändi-ihmiset olivat kuitenkin oikein ystävällisiä ja muistivat jälkeenpäin kiitellä avustamme.

 

Kuopiorock oli vähän turhan hiljainen makuumme. Liian vähän ihmisiä, liian vähän esiintymislavoja, ei hauskoja järjestökojuja ja hyvin hillitty tunnelma. Emme lopulta edes jaksaneet jäädä rokkailemaan enää toiseksi päiväksi, vaikka se olisi ollut työstä vapaa.

 

Flow Helsingissä 14-16.8 (olimme rakentamassa festaria jo paria päivää ennen)

 

Ennakot:

 

Saimme tietää vasta paria viikkoa ennen tapahtumaa, että meidät oli valittu mukaan varasijoilta. Olimme hakeneet rakennustiimiin ja niiltä tiimoilta meille ehdoteltiin työvuoroja. Vuorot olivat vain harmillisesti jo viikkoa ennen tapahtumaa, joten emme olisi voineet yöpyä Helsingissä niin pitkään. Heitimme vastavuoroisesti ehdotuksen, kuinka voimme tulla rakentamaan parina festaria edeltävänä päivänä, jollei meidän tarvitse osallistua enää purkuun. Yllättäen kaikki ehdotuksemme menivät läpi!

 

Paria päivää ennen talkoita muistimme, kuinka emme ole saaneet mitään talkooinfoa. Kun olimme sähköpostilla yhteydessä talkoovastaavaamme, saimme viime hetkillä edellisen päivän iltana ”tervetuloa kirjeen”. Meidät oli täysin unohdettu ja erheellisesti tulkittu, ettemme olisi tulossa.

 

Suvilahteen saapuessamme, meidän tietojamme ei löytynyt infopisteen tietokoneilta. Saimme näyttää ”tervetuloa kirjeen” todisteena, että meidät todella on kutsuttu talkoisiin. Pian asiat lutviutuivat ja saimme työrannakkeen käteemme.

 

Majoitus:

 

Flow ei tarjonnut talkoolaisilleen majoitusta. Yövyimme Kallen kaverin luona Kalliossa ja kuljimme sieltä jalkapatikassa festarialueelle.

 

Ruoka:

 

Uskomattoman herkullisia oliivi-juusto-kasvispihvejä! Muut ruuat eivät jääneet yhtä vahvasti mieleen, mutta maistuvaa oli. Teimme ennen festareita kaksi 12-tunnin työpäivää, joten kumpaankin kuului pari lämmintä ruokaa. Toisena työpäivänä oli paljon ylimääräistä aikaa, joten työnjohtajat komensivat meitä ”menkää kahville,” ”joko kävitte välipalalla?” Niinpä maleksimme tuon tuosta taukotiloihin, ryystimme teetä, hörpimme kahvia ja rouskuttelimme omenoita.

 

Itse työstä ja yleisistä tunnelmista:

 

Työ oli Qstockiin verrattuna uskomattoman huonosti organisoitua! Olihan Qstockissakin milloin mikäkin vasara kadoksissa, mutta tuolla kadoksissa oli koko työnjohto. Olihan meillä toki esimies, mutta häntä oli usein mahdoton paikantaa. Kun löysimme hänet, hän ei välttämättä osannut suorilta käsin määrätä meille mitään uutta projektia. Työ oli paljolti odottelua ja ”kaiken varalta valmiina oloa.” Ensimmäisenä päivänä kasasimme ylös nostettavia tukirakenteita, joihin kiinnitettiin lamppuja yms. Löimme metallihäkkyröihin pultteja ja kiinnitimme sokkia. Tuolloin urakoiden välinen tauko oli vain 15 minuuttia silloin tällöin, mutta seuraavana päivänä tauot saattoivat venyä tunninkin mittaisiksi. Ammattiosaajat eivät oikein osanneet hyödyntää meidän talkoolaisten vapaita käsipareja! Luulen, etteivät palkatut lavanrakentajat oikein tienneet, mitä hommia meillä voi teettää.

 

Ei ihme, sillä sitä samaa ihmettelen itsekin. Eihän talkoolaista tietenkään voi päästää kokoamaan mitään teltan kannatinpilareita, koska hommassa pitää tietää mitää tekee. Luonnollisesti se olisi liian vastuunalaista. Toisaalta laitettiin meidät kuitenkin kiinnittämään katsomon kaiteta. Toivottavasti joku tarkasti työmme jäljen! Emmehän tietenkään aivan tarkasti tienneet, mihin kaikkiin kohtiin muttereita pyöritellä. No, ei sieltä kukaan katsoja alaskaan tullut!

 

Yleisilmeeltään Flow oli hyvin esteettinen. Valkoinen hienosti valaistu pallo roikkui ilmassa amfiteartterimaisen katsomon keskellä, puutarhataiteesta muodostui ihmishahmoja, monet myyntipisteet koostuivat vanhoista tyylikkäistä autoista, voimalan tilan videotaide vangitsi hypnoottisesti – etenkin katosta ripustettuihin verkkoihin osuvat siniset aallot, skeittipaikan värikkyys ja toteemipaalut sai innostuneen vastaanoton muidenkin kuin rullalautailijoiden keskuudessa, ruohorullista kasattu pikniknurmikko marjapuskineen, pehmoisine viltteineen ja riippukeinuineen suorastaan kutsui loikoilemaan ja kaiken kruunasivat värikkäät kirjaimet – niin mangeettikirjaimet joiden paikkaa selfienottaja sai itse muuttaa kuin myös muut värikkäät tekstit, kuten isot Flow-kirjaimet mustan teltan seinässä.

 

Ihmiset käyttäytyivät festarilla hyvin sivistyneesti. Tämä ei suinkaan ollut mikään juopottelufestari, vaan enemmän taide- ja kulttuurielämys. Ehkä artistit rajasivat porukkaa – ei mitään suomirokkibändejä – ja toisaalta myös kallis hinta. Niinpä festareilla oli paljon ”hipstereitä”. Oli toisaalta kiintoisaa nähdä vähän erilaiset festarit ja en suoranaisesti kaivannut ”huonosti käyttäytyvää” festarikansaa. Kyllähän näilläkin festareilla kalja ja viini juojansa löysivät, mutta suurin osa osasi ottaa kohtuudella. Toisaalta oli hieman hämmentävää, kuinka hyvin ihmiset käyttäityivät. Ehkä hieman tylsääkin – maasta ei löytynyt mitään kiintoisaa roinaa. Muilla festareilla on ollut kiehtovaa seurata, mitä kaikkea ihmiset voivat hukata tai heittää pois. Maasta on löytynyt lukuisia aurinkolaseja ja joskus jopa pieniä summia rahaa ryttyisinä ja kuraisina seteleinä.

 

………

 

Loppupäätelmänä sanoisin, kuinka Ruisrock oli edelleen talkooetujen kannalta paras festari. Flow oli tyylikkäin, Qstock riehakkain ja Ilosaari tarjosi parhaat sapuskat. Suosittelen talkoolaisuutta jos haluat säästää festarilipun verran, nähdä läheltä kuinka festareiden kaltainen valtava organisaatio toimii – on yllättävää kuinka monia eri toimijoita tarvitaan festareiden pystyttämiseen ja kuinka eri tahot toimivat enemmän tai vähemmän sulavasti yhteen – ja hengailla iloisten ihmisten ja hyvän musiikin keskellä.

 

Voimala lavalla katossa kulkivat kauniit siniset aallot musiikin tahtiin.

Voimala lavalla katossa kulkivat kauniit siniset aallot musiikin tahtiin.

Flown puutarhataidetta

Flown puutarhataidetta

Sekä Kuopiorockissa että Flow:ssa siirreltiin näitä isoja mustia laatikoita, joissa oli artistien roinaa

Sekä Kuopiorockissa että Flow:ssa siirreltiin näitä isoja mustia laatikoita, joissa oli artistien roinaa

Kesän festarirannekkeita Kallen kädessä

Kesän festarirannekkeita Kallen kädessä

Kuopiorockissa artistien taukotila vaati hieman sisustamista. Kuinka saada poikien pukuhuoneesta tyylikäs olohuone? Siinäpä pulma. Tässä vaiheessa sisustajan unelmaa pelkästään hedelmämalja toi tilaan tyylikkyyttä.

Kuopiorockissa artistien taukotila vaati hieman sisustamista. Kuinka saada poikien pukuhuoneesta tyylikäs olohuone? Siinäpä pulma. Tässä vaiheessa sisustajan unelmaa pelkästään hedelmämalja toi tilaan tyylikkyyttä.

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi