Muurahaistaisto

Muurahaiset söivät meidät ja meidän ruokamme. Kaksi kertaa puhdistimme muurahaiset pois kaurahiutaleista ja kerran riisistä. Yhden yön riisit ja hiutaleet saivat olla rauhassa, kun olimme laittaneet kummatkin kaksinkertaiseen muovipussiin ja sitoneet korkealle ikkunaristikoihin roikkumaan. Toisena yönä nämä viheliäisen ovelat elukat olivat kuitenin löytäneet piilopaikkamme ja syövyttäneet muurahaishapollaan pusseihin reikiä ja ryömineet sinne. Toinen yrityksemme oli muodostaa keittiön pöydälle torni tyhjistä saviastioista, jollon aina seuraava astia toimi toisen kantena, ja koska kupit eivät olleet aivan täysin tiiviitä laitoimme koko tornin päälle vielä paksun muovipussin ja sen pyykkipojalla kiinni. Koko päivän ruoka-aarteemme saivat olla rauhassa, mutta illalla sinne kulki vilkas muurahaisten moottoritie.

 

Käsittämätöntä, että nämä pienen pienet elukat voivat syövyttää jopa muovipussin rikki? Intiassa se on tieten kin hyvä taito, sillä suurin osa biojätteestä nakataan tienvarteen nimen omaan muovissa. Paksua muovia ne eivät sentään saa rikki. Kaajoimme lopulta riisimme tyhjään vesikanisteriin, suljimme kierekorkin ja siellä ne saivat olla rauhassa. Puurohiutaleista emme jaksaneet enää kolmatta kertaa nyppiä muurahaisia pois – siinä oli valtava urakka ja ne purivat helposti – vaan heitimme yhden puuroannoksen roskiin. Roskakoristamme puheen ollen, nämä pirulliset purijat kiipesivät sinnekin, jolloin parvekkeen alta kulki keittiön kuhiseva letka. Siinä, missä Vattakanalissa ruuanlaitto oli suuri nautinto, täällä se kävi työstä. Olihan tässä muurahaisodassa kivasti kilpailuhenkeä – sai käyttää mielikuvitustaan kätkeäkseen ruokia – täytyy vain tunnustaa muurahaisten voittaneen 6-1. Me saimme erävoiton ainoastaan riisisodassa. Saimme torjuntavoiton – kuin Suomi ikään Talvisodassa – siinä, että saimme säilytettyä sänkymme rajat. Piirsimme valkoisella liitumyrkyllä rajaviivat sängyn jalkojen ympärille, ja lopulta muurahaiset oppivat kunnioittamaan näitä rajalinjoja. Aluksi niiden tiedustelijoita kyllä eksyi pedillekin, ja saimme muutamia osumia, mutta viimein nekin perääntyivät.

 

Kaasuliekin lämpö toi myös haastetta kokkailuun, sillä huoneemme oli muutenkin kunnon pätsi. Opimme käymään ensin suihkussa ja sitten siirtymään suoraan hellan eteen, ja käytimme pikariisiä, joka kypsyi nopeasti. Eilen olin lämpöä karkumatkalla ”Baskin Robbins” jäätelöbaarissa ja myöhemmin illalla veneen varjossa rantahiekalla viilentävässä merituulessa. Kuin koira kaivoin itselleni kuopan hiekkaan, kaivoin tulikuuman hiekan pois ja märän esiin. Olin kyllä aluksi myös aurinkotuoleissa – aiemmin sain olla niissä rauhassa ostettuani juoman, mutta myöhemmin sanottiin, että pitäisi syösdä ateria saadakseen oikeutuksen tuolipaikkaan.

 

Arambol on edelleen intialaisten turistien kansoittama, etenkin näin viikon loppuisin. Monet länsimaalaiset ovat jo antaneet periksi kuumuuden edessä, silti venäläisiä näkyy vielä jonkin verran. Yllättävän vähän Arambol on muuttunut kolmen vuoden takaisesta: ei paljonkaan uutta majapaikkaa, yhtä nuhjuista, ranta on kaunis ja laaja, (ehkä jopa vähemmän roskainen) suhteellisen rauhallista verrattuna Bagaan ja Calanguteen ja lukuisissa vaatekojuissa roikkuu edelleen samanlaiset hippikrääsät. Vaate- ja ompeluslaatu on jos mahdollista vielä huonompaa kuin aiemmin, kate on yritetty viedä äärimmilleen.

 

Tulemme saapumaan Mumbaihin huomenna aamusta. Juna-asemalle ei saa jättää laukkuja jos ei ole lippuja lähtevään junaan. Tämä on mielestäni suuri vääryys: saapuvilla matkustajilla pitäisi olla yhtä suuri oikeus säilytykseen, eihän säilytys kuitenkaan ilmainen ole. Mitä voimme tehdä? Voimme väärentää junalipun, vaihtaa vanhaan nettilippuumme tiedot. Lentokentälle emme saisi mennä kuin vastaa 23 aikaan illalla. Kuka haluaa pyöriä Mumbain kokoisen kaupungin kaduilla vielä tuohon aikaan? Kyse ei ole pelkästään turvallisuudesta, vaan myös siitä, että kaupunki vain on jokseenkin epämiellyttävä. Tulemme kuitenkin seikkailemaan siellä jo päivän ajan ja olemme varmasti illalla hyvin väsyneitä. Mitä voimme tehdä päästäksemme aiemmin kentälle? Taas Kallen väärentäjän kyvyille tulee käyttöä. Meillä tulee olemaan lento New Yorkiin! Siis, lentokentän portinvartija tulee uskomaan näin. Olemme toimineet ennenkin niin, että olemme vaihtaneet sähköpostiin tulleen lipun tietoja päästäksemme intialaiselle kentällä ennen kolmen tunnin määräaikaa. Ei missään muualla maailmassa edes ole näin typeriä rajoitteita!

 

Nyt kokkailemme lounaan ja kohta 1,5 tunnin bussimatkalla lähimmälle juna-asemalle, josta hyppäämme illalla junaan.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi