Viela Ammasta

”Mikä paikka tämä on? Eikö tämä olekaan yliopisto?” ”Tämä on ashrami. Yliopisto on vähän matkan päässä joen toisella puolen” Mikä on ashram?” Näin kuului Kallen ja nuoren hollantilaisen keskustelu. Hollantilainen oli oman yliopistonsa puolesta lähetetty osallistumaan kyläprojektiin, joka liittyi hänen opintoihinsa. Hän oli juuri lentänyt 20 tuntia suoraan hollannista ja kyyditetty ashramiin. Hän ei yhtään tiennyt, missä hän on ja mikä on ashram! Kalle törmäsi nuoreen mieheen, kun tämä saapui Kali temppeliin ja intialainen ”työnjohtaja” värväsi hollantilaisenkin heti lennosta töihin taittelemaan vihkosia. Hollantilainen oli istunut Kallen kanssa samaan pöytään ja oli ollut täysin puusta pudonnut. ”Mitä nuo tekevät tuolla alhaalla,” hän kyseli osoittaen bhajaneiden laulajia. ”Miten täällä saa olla niin paljon ulkomaalaisia jos tämä on intialainen yliopisto?” Kalle sai tehdä pojalle juurta jaksaen selkoa, miten kyse ei suinkaan ollut yliopistosta vaan ashramista, ja mikä paikka se ashram onkaan.

Keskustelu jatkui vielä myöhemmin illallisella, jolloin minäkin olin paikalla. Aika hauska lopetus ashrami kierroksellemme, että saimme juuri viimeisenä päivänä tehdä selkoa, mitä nämä henkiset keskukset ovat. Se oli ikään kuin loppukuulustelu! Ainoa, ettei tentaattorimme ollut itse selvillä ashrameiden olemuksesta sitäkään vähää kuin me olemme. Keskustelu soljui siihen, mitä paikassa saa ja ei saa tehdä. Ammalassahan ei ole mitään tiukkoja sääntöjä verrattuna muihin gurujen ympärille keskittyneisiin yhteisöihin, säännöt ovat varsin joustavat ja väljät. Mutta jos pamahdat sinne untuvikkona suoraan Euroopasta tietämättä edes yhtään, minne olet tullut, ohjeet voivat tietenkin hämmentää. Poika kyseli: niin täällä on vain kasvisruokaa, eikö tosiaan edes kanaa saa syödä? Eikö alkoholi ole sallittua? Entä polttelu?

 

Sen verran hän tiesi hindulaisuudesta, että hänellä oli näkemys, kuinka kannabis kuuluu uskontoon. Kalle myönsi Shivan olevan pössyttelijä jumala, mutta nykyään kannabiksen käyttö uskonnollisissa menoissa on hyvin marginaalista. ”Niin, tiedätkö Shivan, ja hindulaisuuden pääjaon visnulaisiin ja shivalaisiin,” Kalle kysyi, ettei turhaan selittäisi toiselle itsestäänselvyyksiä. Mutta poika ei tiennyt näitä, eikä oikein mitään koko hindulaisuudesta. Hän oli menossa pieniin kyliin työskentelemään ja hän ei tiennyt mitään maan uskonnosta! Kalle esitelmöi lyhyesti hindulaisuudesta – vain muutamilla lauseilla, joten ei tietenkään kovin kattavasti. Ehkä pojan yliopiston olisi ollut syytä pitää jonkinmoinen perehdytyskurssi ennen kuin hänet lähetettiin Intiaan! Ehkä he olisivat voineet myös kertoa, kuinka hänen majoitetaan aluksi ashramiin, ettei nuori mies olisi ollut niin totaalisesti hukassa. Poika oli kyllä hyvin reippaan oloinen – vaikka oli siloposkinen ja tuskin päivääkään yli parin kymmenen – joten varmasti hän tulee pärjäämään. Kylmän rauhallisesti hän vain totesi tarvitsevansa uusia vaatteita – pukukoodin selvitessä hänelle – ja kyseli, mistä niitä voi hankkia.

 

Mitä siis kerroimme hänelle ashramista? Selitimme kyseessä olevan henkinen yhteisö, jossa asuu henkisiä etsijöitä ryhmittyneenä gurun ympärille. Hollantilainen sentään tiesi Amman, sillä hänen kouluprojektissaan oli kyse juuri Amman yliopiston käynnistämästä hankkeesta. Poika oli erittäin kiinnostunut, mitä kaikkea ashramissa tehdään. Sikäli kysymys oli vaikea ja epäoleellinen, että ashramissahan nimenomaan ollaan, ei niinkään tehdä. Siellä pysähdytään ja pyritään tietoiseen läsnäoloon. Tietenkin monet kokevat, että tähän ”oman tietoisuuden herättämiseen” auttavat monet harjoitukset, kuten meditaatio, jooga, watsu  (uima-allas rentoutuminen) epäitsekäs seva-työ ja gurun palvontamenot, mutta silti painopiste ei ole tekemisessä.

 

Viimeksi mainitusta pääsemmekin sujuvasti Amman opetuksiin ja ainoaan seikkaan, joka itseäni häiritsi ammalassa. Amma on sanonut ”Ei aurinkokaan tarvitse kynttilää paistaakseen ja loistaakseen.” Guru ei siis tarvitse palvontaamme. Kusuman – Amman pitkäaikaisen seuraajan mukaan – palvomme omaksi eduksemme. Gurun palvonta puhdistaa mieltämme. Tuossa ”Hänen sylinsä suojiin” kirjassa Kusuma kertoo, kuinka gurun palvonta tuo meidät lähemmäksi gurua ja auttaa siten keskittymään gurun viitoittamaan rakkauden tiehen. Itse en koko aikana oikein ymmärtänyt noita ashramin rituaaleja! Nyt Amma ei ollut edes paikalla, mutta silti joka ilta laulujen päätteeksi pyhää tulta liikuteltiin hänen kuvansa edessä. Tuo kasvisöljylamppu palaa puhtaasti ja sen on tarkoitus kuvastaa samankaltaista karman polttoa. Paha karma palaa puhtaasti pois. Itse en osallistunut näihin seremonioihin kertaakaan – olisin voinut kuunnella lauluja (joskus hetken kuuntelin, mutta en koko paria tuntia) laulaa niitä ja lopuksi seistä kunnioittavasti kädet toisiaan vasten. Joka ilta bhajanit loppuivat samaan kappaleeseen, mikä oli kieltämättä hyvin tunnelmallinen. Se alkoi syvällä ja pitkälle ”Ommmmmm” hyrinällä ja vaskikello kilkahteli. Tuon laulun lopuksi oli tarkoitus pyöriä paikallaan ja lopuksi kumartaa kädet yhdessä. Viimeisen illan kunniaksi, kiitokseksi Ammalle hienosta ashram kokemuksesta, päätin kerrankin osallistua tuohon viimeiseen pyörähdykseen.

 

Kun oli pyörähtänyt paikallani, lähdin kävelemään ruokajonoon. Sittemmin eräs nainen puhutteli minua: ”Tiesitkö, että pyörit väärään suuntaan. Se on hyvin paha. Tarkoitus on toivoa perheelle onnea ja…” sitten en enää ymmärtänyt, paitsi että on tosiaan hyvin väärin pyöriä vastapäivään. Minä kun parhaani yritin! Eipä siinä, minua ei selvästi ole tehty rituaaliuskonnolliseksi ihmiseksi. Tämä Amman palvonta ja muut rituaalit – kuten jumaläidin tuhannen nimen toistaminen aamuisin – paikassa hieman häiritsivät. Amma ei nimenomaan ole millään tavoin pyytänyt palvontaa ja silti ihmiset tahtovat palvoa häntä. Kyse on paljolti hindulaisuudesta, sillä siihen vain kuuluu tuon kaltainen antautuminen jumalalle. Mutta monet länsimaalaiset ei-hindutkin ovat menneet siihen mukaan. Ehkä ihmisillä vain on tarve harjoittaa uskontoaan tietyllä tavoin, näyttää sitä ulospäin, ja tehdä siitä näin ikään kuin todempi. Kaikille ei vain riitä henkisyys pelkän mielen tasolla. Toisaalta monet myös uskovat, että juuri nämä ulkoiset harjoitteet vaikuttavat mieleen ja sieluun, saavat egon väistymään.

 

Amma on nyt halannut yli 34 miljoonaa ihmistä! Näin suuri väkijoukko ei voi olla kauttaaltaan väärässä – suurin osa heistä vakuuttaa halauksen antaneet heille paljon energiaa, useat väittävät sen jopa muuttaneen heidän elämänsä. ”Syleillen maailmaa” järjestö tekee ympäri maailman monenmoista humanitaarista työtä: rakentaa kouluja ja sairaaloita, auttaa katastrofeissa, puhdistaa luontoa yms. Ammalla on paljon kunnianhimoisia hankkeita Intiassa, kuten ”palautetaan Intian luonnon kauneus,” jonka suuruuden hulluudelle ensin naureskelin, mutta lopulta päättelin sen kuitenkin olevan hyvä alku/yritys. Amman povataan vielä joskus saavan rauhan nobelin palkinnon ja sen hän olisi kyllä ansainnut. Hän on pitänyt lukuisia puheita sotia vastaan, painottanut ihmisten välisen myötätunnon kasvua sotien ehkäisemisessä ja toisaalta puuttunut myös konkreettisiin syihin, kuten taloudelliseen epätasa-arvoon. Perustamalla köyhille kouluja ja myöntämällä lukuisia stipendejä varattomille korkeakouluihin ja opettamalla aikuisille ihmisille hyödyllisiä taitoja, jolla he voivat elättää itsensä, hän on edistänyt huomattavasti ihmisten välistä rauhaisaa rinnakkaiseloa.

Äiti Amma on mahtavan säteilevä ja energiaa pursuileva guru. Jumalana en häntä pidä, mutta kyllä hänessä jotain hyvin suurta on. Vähän jäi harmittamaan, etten nyt ehtinyt enää tavata gurua, mutta näinhän hänet tammikuussa useita kertoja. Kusuma väittää kirjassa Amman olevan edelleen helposti lähestyttävä guru ja, että kuka tahansa voi kysyä häneltä kysymyksen. Alkuaikoina Amma on saattanut pulikoida uima-altaalla seuraajiensa kanssa tai vaikkapa neuvoa vihannestenpilkkomisessa keittiössä. Sanoisin kuitenkin homman kasvaneen sikäli surullisen isoksi härdelliksi, ettei Ammaan enää helposti saa yksilöllistä kontaktia. Alun perin gurut ovat olleet sellaisia, joiden kanssa on voinut keskustella pitkäänkin mieltä askarruttavista kysymyksistä. Vieläkin tällaisia guruja on Intiassa, mutta Amma ei ole enää samalla tavoin kansan keskuudessa. Lavalla hänellä on koko ajan ympärillään tietyt ihmiset, jotka ovat kuin hänen henkivartijoitaan. Amman kävellessä ashramissa, hänelle raivataan tie, ja ihmisiä käskytetään siirtymään hyvän matkan päähän. Jotkut ovat myös arvostelleet sitä, kuinka pikaisesti Amma halaa intialaiset läpi Intian kiertueen tapahtumissa. Jokainen tyrkätään vuorollaan Amman eteen ja niin sanottua halausta kestää sekunti. Toisaalta suomalaisen tytön selitys tälle oli ”intialaiset ovat niin henkisesti auki, etteivät he tarvitse pitempää aikaa, he eivät välttämättä kestäisi pitempään, itselläkin usein tuntuu kuin jalat lähtisivät alta.”

 

Ashrami kierroksemme typistyi vain kolmeen kohteeseen; Amritapuri, Puttaparthi ja Aurobindon ashrami Pondicherryssa. Tarkoitus oli kiertää useampikin – mietimme esimerkiksi Yogi Ramsuratkumarin ashramia Tiruvannamalaissa – mutta näin tässä nyt kävi. Amman energia oli niin suuri, että viehätyimme hänen Amritapuriinsa, ja päätimme viettää siellä pitkiä aikoja sitä vastoin, että olisimme poukkoilleet sinne tänne muiden ashrameiden väliä. Halusimme myös olla pitkiä aikoja paikallaan, vastapainona edellisille reissuille, jotka olivat olleet usein liian kiireisiä.

 

Nyt olemme Goan Arambolilla ja täältä vielä huomenna lisää.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi