Meri otti omansa

”Oletko lähdössä tänään?” ”Minulla on lento huomenna.” Lähtöön viittaavia keskustelunpätkiä lentelee ilmassa. Suurin osa eurooppalaisista ihmisistä on vaihtamassa ashramin lähiaikoina kotimaahansa, koska täällä kuumuus vain lisääntyy päivä päivältä ja sen jälkeen taivas halkeaa monsuunisateille. Toisaalta eilen täällä vilkastui -matkalaukkuja raahattiin urakalla pihan poikki ja Amman kuvin varustellut rekat purkivat varusteitaan temppelin edessä – Pohjois-Intian kiertuelaisten palattua ashramiin. Heitä on putoillut tänne tasaiseen tahtiin parin päivän ajan ja kaikki ovat olleet hyvin väsyksissä. Junalla tai lentämällä saapuneet tulivat jo aiemmin ja Amman bussilla matkustaneet eilen. Nämä sitkeimmät sissit olivat tulleet bussilla Delhistä ja matkassa oli mennyt 60 tuntia, ja lisäksi kolme yötä levähdystaukoja. Itse Amma jatkoi Pohjois-Intiasta suoraan Australiaan. Käsittääksemme hänen piti palata sieltä ashramiin, mutta nyt uudeksi kiertueeksi on vahvistunut Pohjois-Kerala. Emme siis valitettavasti ehdi enää nähdä Ammaa. Mitenhän guru jaksaa näin vauhdikasta kiertolaiselämää? Tänä vuona kiertueita on ollut entistä enemmän ja tarkoitus on nähtävästi tehdä Amma maailman laajuisesti tunnetuksi, solmia suhteita politiikkoihin ja muihin päättäjiin, ja tietenkin halata ihmisiä. Toivottavasti tapaamiset ovat hedelmällisiä ja Amman puheet luonnonsuojelusta, inhimillisen myötätunnon lisäämisestä ja köyhyyden vähentämisestä koskettaisivat mahdollisimman monia!

Koska ashramissa on nyt hiljainen aika, jooga oli aluksi vain joka toinen päivä ja nyt se lopetettiin kokonaan. Olin hyvin pettynyt, sillä olin tullut tänne paljolti juuri joogan vuoksi. Buffeepöytä, jossa vaihtuu joka aterialla tarjottavat, oli välillä vain lounasaikaan. Tuotakin ruokaa olimme hekumoiden odottaneet, mutta sekin tarjonta oli tosiaan supistettu. Nyt kun kiertuelaiset palasivat, näyttää kuin buffee olisi taas hieman useammin tarjolla. Mitään meditaatiokursseja täällä ei ole nyt ollenkaan, mikä on myös harmi, sillä olisin juuri nyt ollut kiinnostunut käymään sen IAM-meditaatiokurssin, mihin Kalle meni viimeksi. Tosin silloinkin se keskeytettiin, kun Amma ilmaantui pariin otteeseen yllättäen paikalle ja alkoi halailla ihmisiä.

Yksi päivä kävimme Delffiini-rannalla uimassa. Reissu oli muuten onnistunut, mutta hukkasin toisen mummoltani perimistäni sormuksista. Seisoin rantavedessä ja ravistelin käsiini tarttunutta hiekkaa, kun yhtäkkiä sormus vain kirposi sormestani. Näin sen lentävän hiekalle, josta aalto vetäytyi vauhdikkaasti. Jos minulla olisi ollut pari sekuntia enemmän aikaa, olisin ehtinyt perään, mutta seuraava maininki syöksyi kohti niin vauhdilla ja voimalla, etten ehtinyt kuin kauhulla seurata meren ahmaisevan rakkaan sormukseni kitaansa. Hiekanjyvät pyörivät hypnoottisesti, kun yritin etsiä sormusta niiden joukosta ja aalto vetäytyi kohisten yrittäen kiskoa minuakin nilkoista mukaansa. Aaltojen voima oli uskomattoman kova tuolla rannalla! Yritin etsiä sormusta kävellen vedenrajassa ja upottaen varpaani hiekkaan, välillä haroin käsillänikin pohjaa etsien jotain kovaa ja pientä. Luulin jo löytäväni sormuksen, kun varpaani kohtasi jotain metallista, mutta kaivoinkin esiin rupian kolikon. Miten todennäköistä on, että valtavan hiekkamäärän keskeltä löytää kolikon? Se antoi minulle uutta toivoa. Seuraavaksi varpaani kohtasivat taas jotain, mutta en oikein saanut siitä selvää. Upotin sormeni hiekkaan ja pien kädessäni oli rapu. Säikähdin sen nopeasti harovia jalkoja, jotka kutittivat kättäni, ja paiskasin sen nopeasti takaisin hiekalle. Miten todennäköistä on, että hiekasta voi löytää ravun, jotka ovat usein hyvin nopeita ja arkoja? En lopultakaan löytänyt sormustani, mutta jäi miettimään, halusiko maailmankaikkeus kertoa minulle jotain näiden yllättävien löytöjen kautta. Oliko jollakin suuremmalla voimalla minulle jokin viesti tai opetus? Ehkä rupian kolikon oli tarkoitus saada minut näkemään, kuinka sormus oli kuitenkin vain materiaa, vain kylmää metallia, kuten kolikkokin. Mahdollisesti ravun oli tarkoitus muistuttaa, kuinka elävä on aina materiaa tärkeämpää, saada huomioni materiallisesta menetyksestä elävään elämään. Olin silti hieman katkera ”maailmankaikkeudelle”, sillä se ei huomioinut näin opettaessaan, että sormuksella oli ollut minulle ennen kaikkea tunnearvoa.

Täällä on mainostettu useilla ilmoitustauluilla ilmaista ayurveda konsultaatiota. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista kysäistä länsimaalaiselle lääketieteelle vaihtoehtoista hoitomuotoa kilpirauhasen vajaatoimintaan tai ruokatorvivaivoihin. Kysyimme ensin infosta, mutta ohjeet olivat hyvin epämääräiset. Aamulla pitäisi mennä sillan toiselle puolelle sairaalaan. Emme ole kuitenkaan nähneet sillan läheisyydessä sairaalaa, päinvastoin se on mielestämme ashramin takana. Päädyimme sitten kurkkimaan koppiin, jonka ovenpielessä mainittiin ”ayurveda”. Raotimme ovensuuverhoa ja Kalle huikkasi metrin päässä istuvalle sedälle ”om namah shivaja.” Huomasimme sedän olevan sama tyyppi, jonka olimme nimenneet kasvien häiritsijäksi, koska hän nyppii koko ajan pihapiirin kasveja ja pistää suuhunsa milloin mitäkin. Kalle sanoi viisi kertaa tervehdyksen ennen kuin setä hätkähtäen huomasi meidät. Hän viittoi istumaan ja Kalle alkoi heti selittämään. Ihmettelimme, kun setä ei sanonut mitään. Hitaasti hän pisti lukemansa sanomalehden syrjään, avasi pöydällä olevan laatikon ja kaivoi siitä jonkin esineen. Ahaa, nyt ymmärsimme, miksi hän ei ollut vielä sanonut yhtään mitään! Kylmän rauhallisesti harmaahapsinen mies asetti kuulolaitteen korvansa taakse ja sitten vasta tervehti meitä aivan kuin olisimme juuri vasta silloin ilmaantuneet paikalle. Vaikka miehellä oli kuulokoje, Kalle sai silti karjua kysymyksensä ayurveda konsultaation hinnasta useaan kertaan. Hinta ei ollut paha, vain 300 r, mutta koska kommunikaatio oli ollut niin monien mutkien kautta etenevää jo tuon yhden kysymyksen verran, päätimme vetäytyä. Ehkä yritämme vielä jossain vaiheessa löytää paikan, jossa voisi tiedustella luonnonlääkkeistä eri vaivoihini aivan ilmaiseksi. Täällä tosin myydäänkin hyvin monen moisia luonnon lääkkeitä, niin ekokaupassa kuin Amman terveyskeskuksessa ja pusseissa ja purnukoissa lukee, mihin vaivaan minkäkin pitäisi auttaa. Lukiessani tietolappusia rantarakennuksen terveyshuoneessa, huomasin esimerkiksi Amlan mainostavan itseään lääkkeeksi närästysvaivoihin.

Olemme nyt päättäneet lähteä täältä vielä takaisin kukkuloille. Todennäköisesti lähdemme jo ylihuomenna. Nyt on tosiaan lähtöä ilmassa, suomalainen gradun tekijä tyttökin lähtee huomenna Sri Lankalle uusimaan Intian viisuminsa. Olemme puhuneet hänen kanssaan pitkään tutkimuksen teosta, kasvisruokailusta, Suomen kesäisistä festareista yms. Hän halusi meiltä vinkkejä gradunsa tekoon, lähinnä lukemisen muistamiseen, mutta emme paljon osanneet kertoa, sillä jokaisella on kuitenkin niin oma tyylinsä. Sitä paitsi omista opiskeluista alkaa jo olla aikaa. Hauska yhteensattuma oli, että hänen setänsä oli Kallen gaduohjaaja. Suomi on niin pieni maa, että tapasit kenet hyvänsä suomalaisen, aina löytyy yhteisiä tuttuja tai tutun tuttuja!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi