Egosta yms.

Messinkinen kello kumahtelee vaimeasti ja jostain kaukaa kuuluu hindumusiikki. Olemme edelleen 13 kerroksessamme Amritanjali rakennuksessa ashramissa. Kuinka olemme vielä täällä?

Suunnitelmat ovat vaihtuneet jopa pariin kertaan. Ensin olimme lähdössä jo eilen, mutta toissa päivänä minulla oli pahoja mahakramppeja, joiden tulkitsin johtuvan gluteenista. Täällä on kyllä gluteenittomia leivoksia, mutta ne ovat huolettomasti muiden leivosten vieressä. En kyllä usko mahani olevan niin herkkä, että pelkkä kosketus muihin leivoksiin aiheuttaisi oireita, en ainakaan halua uskoa. Tiedän kyllä, että kunnon keliakiassa näin voi olla. Todennäköisempi syy oli, että olen ahmaissut tietämättäni ”tavallisen” kakun. Kaikki myyjät eivät ole tietoisia, mitkä kakuista ovat tavallista vehnää ja mitkä eivät. He ovat usein kyselleet toisiltaan ”niin, olikohan tämä gluteeniton?” Suurin osa ashramilaisista välttelee vehnää tai gluteenia vain yleisistä terveyssyistä, ikään kuin dieetin vuoksi, silloin se ei ole niin justiinsa, vaikka erehtyy vehnäpullan kimppuun.

Toiseen kertaan suunnitelmamme muuttui eilen Kallen tarkistaessa netistä junatietoja. Moneen viikkoon kukaan ei ollut ostanut quota- eli kiintölippuja välille Trivandrum-Madurai ja juuri nyt joku hyväkäs oli napannut lipun nokkamme edestä. Meidän oli tarkoitus ostaa tänään Trivandrumista samalle illalle yöjunalippu Maduraihin ja reissata pysähtymättä Kodaikanaliin asti. Ihmiset ovat ylipäätään uskomattoman huonosti tietoisia turisti quota järjestelmästä! En ymmärrä, miten niin monet voivat reissata Intiassa kuulematta koskaan noista lipuista tai hyödyntämättä niitä. Jotkut varmasti käyttävät niitä tietämättään. Jos vaikka Delhissä menee juna-aseman turistitoimistoon, pyytää lippua seuraavalle päivälle ja onnistuu sen saamaan, kyseessä on todennäköisesti juuri quota. Turistivirkailija tuskin vaivautuu selittämään millaisen lipun on antanut. Hyvin harvoin jos koskaan tavallisia lippuja on jäljellä enää seuraavalle päivälle tai edes seuraavalle viikolle. Pari kertaa ollaan tämäkin ihme koettu, mutta se johtuu vain junamatkojemme määrästä tässä maassa (yli 100), määrä lisää onnekkaiden sattumusten mahdollisuutta. Kalle on usein kertonut quota-järjestelmästä ihmisille, jotka eivät siitä ole olleet tietoisia ja he ovat olleet iloisesti yllättyneitä. Tosin järjestelmän hienoutta kaventaa se, kuinka quotaa ei saa kuin tietyille väleille ja hankittua tietyiltä asemilta. Erilaisiin junalippuihin liittyy vielä paljon muitakin hienouksia, mutta jos joku on kiinnostunut, suosittelen ostamaan e-kirjamme tai penkomaan netistä tietoa.

Matkaamme nyt siis ensin bussilla Trivandrumiin ja sen sijaan, että ostaisimme liput samalle illalle, hankimme ne huomiselle. Huomisia lippuja kukaan ei ole ainakaan vielä siepannut. Quotaa on tuolle välillä valitettavasti vain kaksi paikkaa – se on juuri yleisin määrä. Suosituimmille reiteille, kuten Goaa kohden rantarataa, niitä voi olla jopa neljä. Itse en ole tuossa Keralan pääkaupungissa koskaan käynyt, joten toisaalta viivyn siellä mielelläni yhden yön. Uudet kohteet ovat aina kiintoisia! Tällä reissulla olemme olleet pitkään paikallaan ja jopa palanneet samoihin paikkoihin, joten on piristävää pyörähtää uusilla seuduilla. Kallen mielestä tuossa kaupungissa ei ole mitään erityistä, mutta hän myöntää kuitenkin, kuinka se on astetta fiksumpi intialainen kaupunki. Se ei kuulema ole millään muotoa epämiellyttävä, joten se on jo paljon sanottu intialaisesta isosta kaupungista.

Juna-aseman tiloissa olisi fiksuja ilmastoituja yöpymishuoneita naisille ja miehille erikseen. Kalle on suunnitellut, kuinka niissä olisi kätevin yöpyä. Itse voisin haluta hemmotella itseäni pitkästä aikaa televisiolla ja kunnon hotellihuoneella. Kalle taas mieltää, kuinka itsensä hemmottelu on usein vain egon pönkitystä. Tätä ”ego” ajattelua en ole näissä gurujen opeissa täysin sisäistänyt. Sekä Ammalla että Sai Baballa oli ajatus ”irti itsekkäästä egosta, huomio sisäiseen maailmaan ulkoisen sijaan.” Epäitsekkyys ja sisäisen maailman korostus on hienoa, mutta itse liitän egon myös jollain tapaa persoonaan. Kalle on kyllä yrittänyt selittää, kuinka ne ovat kaksi eri asiaa, mutta itse miellän ne silti yhteen. Mielestäni persoonan häivyttäminen ja sitä kautta itsensä kieltäminen ei voi olla hyvä asia.* Olenko ymmärtänyt opit täysin väärin? Ego käsite on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska se merkitsee niin eriä esimerkiksi freudilaisittain kuin vaikkapa taolaisuudessa, ja sitten on vielä nämä intialaiset gurut, joista vähän kaikki viittaavat siihen, pitävät sitä yksinomaan pahana, jonain mikä poistaa, ja sen eliminoiminen lisäisi ihmisen ymmärrystä kaiken ykseydestä ja sitä kautta yleisinhimillisyyttä.

* (Kallen oma lisäkommentti: Kallenkaan mielestä itsen kieltäminen ei ole hyvästä, mutta ’pienelle minälle’ eli egolle ei tarvitse antaa liikaa huomiota, mikä voi johtaa materialismiin ja sisäisen minän katoamiseen. Näin todellinen itse, sielu ei pääse täyteen potentiaaliin tämän elämän aikana, vaan kärsii egoon liitetyistä lieveilmiöistä kuten jatkuvasta tyytymättömyydestä, jota hetkellisten nautintojen väliaikaisuus vain pahentaa. Kärsimys sen sijaan yleensä tulee reaktiosta asioihin, ei asiasta itsestään.)

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi