Luonnonsuojelusta, Keralan konservatiivisuudesta, sattumuksista ym.

28.3.15

Keräsin tien varsilta pieniä oksia polttopuiksi ja kohta sytytämme takkaamme tunnelmatulen. Kauan se ei tule palamaan, koska puut ovat ohuita tikkuja, mutta ei sen tarvitsekaan, sillä muuten tulisi liiankin kuuma. Joku olisi varmaan myynyt meille kunnon halkoja, mutta en halunnut niitä pelkän huvin vuoksi ostaa. Täällä joka mökin kattoa koristaa savupiippu ja siitä päätellen puuta käytetään niin lämmitykseen kuin ruuanlaittoon. Oman majapaikkamme nainenkin laittaa ruokaa ulkotulella mökkinsä edessä, vaikka näissä hänen vuokrahuoneistoissaan on kaasuliedet. Metsää täällä näyttää riittävän, kun katselee alas laaksoihin, mutta uskoisin sen silti salakavalasti vaivihkaa vähenevän. Kodain kaupungin alta on kaadettu valtava määrä puita ja korkealta katsoessa myös muualla näkyy laajoja paljaita kaupunkikeskittymiä. Usein mietitään, mitä ekoturismi on käytännössä. Mielestäni tällaisessa ympäristössä se voisi olla vaikkapa juuri puunpolton välttämistä. Ekoturismia pitää miettiä kunkin alueen yksilöllisten piirteiden ja tarpeiden pohjalta! Roskaamattomuus upean luonnon keskellä pitäisi myös olla itsestäänselvyys, mutta ilman jätehuoltojärjestelmää se on mahdotonta, roskaamista voi korkeintaan keskittää. Laitamme roskat roskiin, mutta ne tyhjennetään pihan roskakasoihin ja yritetään polttaa. Onneksi sentään apinat ja koirat huolehtivat biojätteen lajittelusta, kun ne pistelevät suihinsa kaiken vähänkin ruokaa muistuttavan.

Eilen juttelimme intialaisen reppureissaajan kanssa. Hän kertoi kyllästyneensä hierarkkiseen yhteiskuntaansa ja lähteneensä bramiini perhettään pakoon Mumbaihin, jossa oli opiskellut kymmenisen vuotta. Hän oli sittemmin palannut Keralaan synnyinjuurilleen, mutta arvosteli osavaltiota Intian konservatiivisimmaksi alueeksi. Miehelle oli pienestä pitäen painotettu kastien suurta merkitystä ja hänet oli opetettu puhuttelemaan ihmisiä kastien mukaan, esimerkiksi ”seppä” ja sen jälkeen vasta henkilön etunimi. Ihmisille siis kuuluisi jatkuvasti muistuttaa heidän yhteiskunnallisesta asemastaan! Erikoista, että hän leimasi juuri Keralan niin taantumukselliseksi, kun itse olen pitänyt sitä monessa mielessä hyvin edistyksellisenä. Hän myönsi kyllä, kuinka sosialistihallitus oli saanut alueella paljon hyvää aikaa. Maailman ensimmäinen vaaleilla demokraattisesti valittu sosialistinen hallitus oli noussut valtaan juuri Keralassa jo vuonna 1956. Hän kuitenkin moitti vasemmistoa siitä, etteivät nämä uskalla puuttua kastijärjestelmään, kieltää sitä lopullisesti, koska silloin ihmiset eivät enää äänestäisi heitä. He ovat siis pelkureita, koska haluavat pysytellä vallan kahvassa.

Perheensä musta lammas kertoi, kuinka hänen perhe pitää tätä täysin hulluna. Mies ei ole mennyt naimisiin vaan haluaa mieluimmin kuljeskella vapaana ja tutustua erilaisiin ihmisiin. Hänen veljensä ja siskonsa olivat kummatkin järjestetyssä avioliitossa ja hän ei ollut halunnut perheen etsimää vaimoa, joten hän oli katsonut parhaaksi keskittyä elämässään ystävyyssuhteisiin. Äkkiseltään hän otti puheeksi myös homojen oikeudet, moitti maataan suvaitsemattomuudesta ja kyseli, kuinka Suomessa ovat asiat. Hän piti Suomea aivan ideaaliyhteiskuntana, kun kerroimme muutamista hyvistä puolista homoseksuaalisuuden hyväksymisen lisäksi, tosin yritimme esittää myös kolikon toisen puolen, kuten laajan työttömyyden ym. En tiedä oliko mies homo, mutta jos oli, hänellä ei varmasti ole helppoa, sillä Intia on kieltänyt homouden toistamiseen. Välillä se poistettiin rikoslaista, mutta kansan noustessa vastarintaan tällaista pöyristyttävää vapaamielisyyttä kohtaan, hallitus kielsi sen taas muutama vuosi sitten.

Pieniä sattumuksia viime päiviltä:

Laitoimme ruokaa ja Kalle paisteli leipiä pannulla, jolloin ne kärysivät niin, että minun täytyi mennä avaamaan ovi. Välittömästi oven takana marssi jonossa kokonainen apinaperhe. He lähestyivät portaitamme viestien ilmeillään ”Nytkö se ruoka on viimein valmista. Me tulimme syömään koko perheen voimin.” Heidän käyntinsä oli niin määrätietoista, että jouduin vain lyömään oven kiinni aivan apinoiden nenäkarvojen edestä. Yleensä niille voi suhista äkäisesti ja ne luikkivat karkuun, mutta nyt ne olivat niin tulossa vieraiksemme samaan ruokapöytään, ettei mikään verbaalinen ilmaisu olisi voinut niitä pysäyttää.

Laskeuduimme metsäistä rinnettä kohden heinikkoista tasannetta. Jo kaukaa kuulimme trance-musiikin rytmit ja arvelimme israelilaisten miehittäneen tuon kauniin näköalatasanteen. Lähempänä kuitenkin huomasimme heidän olevan intialaisia nuoria. He pössyttelivät, tanssahtelivat ja soittivat isoista kaiuttimistaan musiikkia aivan kuin israelilaiset, ja olivat selvästi omaksuneet heiltä tämän juhlimistyylin. Ihailevatkohan intialaiset paljonkin täällä matkailevia israelilaisia? Me pidämme yksittäisiä israelilaisia aivan mukavina, mutta laumoittain he ovat stressaavia, siinä he ovat kyllä aivan samaa kastia intialaisten kanssa. (Mamallapuramissa otimme hieman valkoviiniä hotellin katolla ja olimme seurankipeitä, kun paikalle tupsahti kuin tilauksesta israelilainen ja hän oli aivan rattoisaa seuraa) Sekä intialaisissa että israelilaisissa nuorissa on usein jotain valtavaa energisyyttä ja ylivilkkautta, joten sinänsä he sopisivat hyvin toistensa seuraan. Mies joka puhui meille Keralan konservatiivisuudesta, painotti kuinka youtube-videot ja sosiaalinen media muuttavat tätä maata. Nuoret näkevät puhelimensa netin välityksellä, kuinka muualla maailmassa tai eri puolin Intiaa eletään ja imevät vaikutteita. Mies koki kehityksen pelkästään hyvänä, koska se rikkoisi vanhoja jäykkiä ja yksilöitä alistavia rakenteita.

Kalle on soitellut ahkerasti kitaraa, harjoitellut skaaloja ja minä olen lueskellut. Olemme vaeltaneet paljon: Kodaikanaliin on suuntaansa tunnin kävelymatka ja alas jyrkille kallioille suositulle näköalapaikalle puolisen tuntia.

…….

30.3.15

Kahvia inkiväärillä ja lemonilla, kahvia mintunlehdillä, kuumaa lemon mehua tai minttuteetä. Olemme kokeilleet monenmoisia kuumien juomien sekoituksia, sillä aamuinen ja iltainen viileä keli houkuttelee juomaan lämmintä. Olen todennut hyväksi Nescafeen murukahvin, jossa on 30 prosenttia sikuriinaa. Useissa kahvisekoituksissa sitä on jopa puolet, jolloin kahvi saa liian juurimaisen ja pehmeän maun. Tuollainen selkeä vähemmistö tuota juurta kuitenkin maustaa kahvia mukavasti. Yleensä Nescafeelta on löytynyt myös pelkästään kahvinpavuista tehtyä murua, mutta näiltä kyliltä sitä ei ole tullut vastaan kuin isoissa purkeissa. Nuo pikku pussit mitä olen käyttänyt maksavat vain 10 rupiaa ja siitä keittelee jo monet aamupiristeet.

Eilen täällä Vattakanalissa oli kunnon turistipäivä ja emme liikahtaneet kämpiltä juuri mihinkään, koska emme tahtoneet päätyä kuvattaviksi. Turistien jatkuvaan virtaan mökkimme rinteen alapuolista tietä myöten ei ollut sen kummempaa syytä kuin sunnuntai. Kävimme kyllä ostamassa tulitikut ym, ja yllättäen intialaiset eivät juuri huomioineet meitä. Vasta noustessamme takaisin mökkipolkuamme joku havahtui tieltä ”tuolla on ihmeellinen parta” ja niin he huiskuttivat Kallelle ja hihkuivat ”dadyy”, mikä tarkoittaa partaa. Kallen soittaessa kitaraa portaillamme joku ryhmä huusi alhaalta jotain kannustavaa, tai ehkä vain ihmettelevää.

Yllättävän kaukaa Intiasta tänne vaeltaa turisteja, sillä eilen näimme jopa Länsi-Bengalin rekisterikilpiä autoissa. Intialaiset arvostavat tällaisia luontokohteita! Heidän Lonely Planet lehdissään, joita luin kahvilassa Pondicherryssä, lähes kaikki kotimaan matkakohteet sijoittuvat luontoon. Tietenkin siinä on käytännön näkökulmansakin; maassa on ylipäätään hyvin vähän mitään isoja museoita, huvipuistoja, teemapuistoja tai muita kiintoisia rakennettuja ympäristöjä, joihin Euroopan matkat saattavat suuntautua. Intian matkailulehdissä mennään Meghalayaan vaeltamaan, Lakkadiiveille sukeltamaan tai katselemaan vesiputouksia Chhattisgarhiin. Luulisi arvostuksen näkyvän luonnonsuojeluna, mutta jostain syystä matkailijat eivät ole vielä keksineet tätä päättelyketjua. Ehkä arvostus on pikku hiljaa siirtymässä myös käytännön tekoihin, kuten roskaamisen välttämiseen. Kaiken kaikkiaan on hienoa nähdä, kuinka he nauttivat näistä maisemista aivan kuin mekin. Tosin siinä, missä me istumme hiljaa kalliolla ja vain tuijotamme alla avautuvia maisemia, he huutavat ja kirmailevat. He lyövät käsiään yhteen kertoessaan hyviä tarinoita ja ottavat huolella aseteltuja valokuvia, jossa seisovat purossa ja roiskuttavat vettä.

Vaikka nyt on matkailukausi, ainoastaan viikonloput ovat Vattakanalissa vilkkaita. Todennäköisesti Kodaissakin on kohtalaisen rauhallista, kun kohta jälleen vaellamme sinne nettiin ja kauppaan.

Olemme lähdössä täältä ylihuomenna. Menemme ensin bussilla Maduraihin, josta meillä on yöjuna Kollamiin. Tuo pikkukaupunki on vain 30 kilometrin päässä Amman ashramista, joten jatkamme maratonia vielä suoraan Amritapuriin. Amma ei ole nyt kotonaan, mutta ehdimme kyllä nähdä hänet jos olemme suunnitellusti koko loppureissun siellä. Kuukausi yhdessä paikassa olisi ennätyksemme ja ehkä vähän liikaa, mutta katsotaan, kuinka viihdymme. Hyvä ruoka, edullisuus, jooga, seva-työt ja hauskat ihmiset vetävät ammalaan.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi