Hyvää ja huonoa

Pallontallaajilla oli ketju, jossa haettiin Intian hyviä ja huonoja puolia. Kirjasin oman luetteloni sivuille, mutta ajattelin lisätä sen myös tänne.

Plussat:

-maustevivahteiset ruuat

-hennakuviot ja talojen eteen piirretyt rangolat, jotenkin vetoavat taideaistiini

-voimakas valo

-viherkasvit, etenkin villit sellaiset. Keralan ja vaikkapa Sikkimin kasvillisuus uskomattoman rikasta

-vapaina kuljeskelevat eläimet, kuten koirat ja lehmät

-hotellihuoneiden yllätyksellisyys. 300-600 rupialla voit saada mielettömän läävän tai hyvin viehättävän ja siistin huoneen. Koskaan et tiedä, mitä eteesi aukeaa, kun hotelli poika avaa uuden kotisi oven.

-tapiokalastut, Dairy-milk suklaat ja kulfi jäätelö eli monet kioskien pikku herkut

-aamun raikkaus juuri auringonnousun aikaan

-aamuisten pikku kaupunkien raukeus, niiden hidas herääminen

-ashramit, erityisesti Amman ja Sai Baban ashramit. Edullisuus, rauhallisuus, loistava ruoka ja kauniit puistoistutukset

Miinukset:

-bussien korvia vihlovat tööttäysäänet ja pauhaava musiikki

-jampat, tarkoittaen nuoria poikia, jotka tulevat tekemään tuttavuutta mielipuolisen innostuneesti osaamatta sanaakaan englantia. Vaikka he eivät edes lähestyisi meitä matkailijoita, heidän läsnäolonsa saattaa usein olla häiritsevää: he liikkuvat kymmenen hengenporukoissa, tönivät toisiaan tai takovat rakastavasti hartioille, kävelevät käsikädessä ja näyttävät viiksineen ja kauluspaitoineen täysin samasta puusta veistetyille. Heidän tietty persoonattomuutensa ja valtava hurmoksellinen joukkovoima on suorastaan pelottavaa!

-huonot nettiyhteydet (ei tietty kaikkialla), olen netistä lähes riippuvainen.

-monsuunisateet, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat ja kaikki on pysyvästi kosteaa vaatteita ja sängynlakanoita myöten.

-toukokuun kuumuus, kun hikinorot kutittavat ikävästi iholla

-ruoka-ajat tietyissä kaupungeissa. Koillis-Intiassa esimerkiksi on aivan yleistä, ettei ravintoloista saa lounasta kuin keskipäivällä ja seuraavan kerran ateria irtoaa vasta illalla 20 aikoihin.

-idlit ja dosat eli tyypillinen etelä-intialainen ruoka

-henkilökultit esim gurujen sokea palvonta. Intiassa on paljon hienoja guruja, mutta heidän sokea seuraamisensa johtaa vaaralliseen oman ajattelun patoamiseen.

-pätemisen tarve. Usein bussien rahastajilla, hotellien työntekijöillä tai pikku virkailijoilla on ihmeellinen tarve korostaa omaa asemaansa ja määräillä ihmisiä pelkästä määräilyn ja nöyryyttämisen ilosta.

-hotellikirjat ja etenkin c-kaavakkeet. (tietty myös kaavakkeiden puute, koska silloin hotelliin ei pääse). Väsyneenä hotelliin saapuessa tuntuu kuin noiden kaavakkeiden kysymykset olisivat loppumattomia. Silloin ei välttämättä ymmärrä, miksi virkailijan on oleellista tietää: mistä olet Intiaan tullut, mihin menet seuraavaksi tai missä viisumisi on myönnetty.

…….

Olimme ostaneet guava-hedelmiä ja kiikutimme niitä muovipussukassa hotelliin. Vartija setä pysäytti meidät ovella: ”Mitä te kanniskelette? teidän täytyy jättää hedelmät tänne säilöön, koska ashramissa ei saa syödä omia eväitä.” Olimme siihen asti syöneet huoneessamme ties mitä hedelmiä ja suklaita, mutta olimme käyneet kaupassa laittaen ostokset mustaan läpinäkymättömään kangaskassiimme. Täysin huolettomasti olimme kiikuttaneet mitä moninaisemmat aamupalaeväämme vartijan ohitse kassissamme, täysin tietämättöminä, että teemme suuria vääryyksiä. Pyrimme välttämään muovipussien käyttöä, ja taas tuli yksi syy lisää välttää niitä: ties mitä intialaiset keksivät ostostemme perusteella. Ruokien tuonti hotelliin kyllä kiellettiin virallisissa säännöissä, mutta silti oli naurettavaa, että neljä guavaamme pistettiin pussiin, johon kirjoitettiin huoneemme numero ja se suljettiin lukolliseen kaappiin. Kun iltapäivällä pyysimme pari guavaa, vartija avasi huolellisesti isoin munalukoin varustellun kaapin ja ojensi juhlavasti hedelmät meille, ja saimme syödä hedelmämme kadunvarressa. Tämän jälkeen vahingosta viisastuneina kävelimme aina kangaskassein vartijan ohitse, kun olimme käyneet kaupassa hakemassa tomaatteja, tapiokalastuja, banaanilastuja, suklaalevyjä tai mehuja. Pääosin söimme näitä eväitä aamupalaksi, sillä itse en olisi voinut syödä mitään hotellin aamupalatarjonnasta. Siellä oli tarjolla vain pelkkiä viljaruokia – dosaa, leipää ja puria – ,mutta onneksi näin on erittäin harvoin tässä maassa. Italiassa en varmasti pystyisi enää matkustamaan lainkaan tai pitäisi olla omat eväät matkassa.

Tänään koiratarhalla oli taas draamaa, kun Lorreine, intialainen tohtori ja intialaiset työntekijät väittelivät palkoista. Intialaisille ei ollut maksettu heidän palkkojaan, tai ainakaan tarpeeksi, ja he uhkasivat irtisanoutua. He olivat sitä mieltä, että Lorreinin pitäisi maksaa rahat omasta pussistaan, jolloin taas Lorreine uhkasi lyödä hanskat tiskiin. Kun hyvästelimme koirat ja lähdimme, Lorreine häipyi samaa matkaa ja uhkasi ”en tule tänne enää huomenna.” Vaikea sanoa, oliko hän tosissaan, pystyikö hän tuosta vain lopettamaan vuosien työnsä, mutta se jää arvoitukseksi, sillä me emme ainakaan enää huomenna suuntaa Aurovilleen vaan sen ohi Mamallapuramiin eli Mahabalipuramiin.

Intialainen tohtori tuntui nauttivan kunnon väittelyistä ja ihmisten säikyttelystä, hän oli silloin omassa elementissään. Eräs päivä hän kaivoi metsän kätköistä pienen skorpionin, tappoi sen ja roikotti elukkaa meidän vapaaehtoisten nokan edessä. ”Tämän pistos on hyvin tappava. Monta kyläläistä on kuollut siihen.” Tänään hän pelotteli ”Älkää koskeko tuohon lehtikasaan, siellä nähtiin eilen vaarallinen käärme.” Kerran hän retosteli jopa raiskauksilla, joista Intia on nykyään surullisen kuuluisa ja puhui jonkun vanhuksen raiskauksesta, saadakseen muut päivittelemään, miten niin vanha ihminen oli raiskattu ja kauhistelemaan tapausta, mikä tietenkin olikin kauhistuttavan, mutta aivan turhaan hän lisäsi vettä myllyyn. Olen varmaan antanut tässä blogissani aina aika huonon kuvan intialaisista. Rehellisesti sanottuna he vain ovat usein juuri tuollaisia pätemisenhaluisia kuin tohtori (hän näytti Kallelle, kuinka haravoida puskan alta oikeaoppisesti, etteivät pensaan piikit pistä, koska hänen mielestään Kalle toimi väärin, ja kohta hänellä oli piikki omassa sormessaan), kireitä, häseltäviä ja pikkumaisia. Mutta totta kai kaikki ovat yksilöitä ja esimerkiksi mumbailainen tyttö koiratarhalla oli virkistävä poikkeus: reipashenkinen, iloinen, ahkera ja asiallinen. Myös paikassa asuva intialainen nainen oli topakan oloinen, hyväntuulinen ja taitava koirien kanssa.

Irishin, Jasminin, Ravin, Lillin, Oskarin (ym.) ja meidän tiemme erosivat ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta he antoivat paljon meille ja mekin ehkä jotain heille. Joka aamu koirat haukkuivat meitä hieman vähemmän ja nyt viimeisenä aamuna meitä kohtasi täydellinen hiljaisuus, ei haukun haukkua. Muutama hännänheiluttaja juoksi meitä tervehtimään, mutta ilman vähäisintäkään murahtelua. Ne ehtivät juuri hyväksyä meidät laumaansa, kun nyt hylkäämme ne. Jopa Lilli yritti leikkiä meidän kanssamme, vaikka hieman väistelikin silittävää kättä, koska oli tottunut ihmiskäden vain lyövän. Irishin kaveri hyvin ujo koira taas antoi meidän harjata itsensä, kun Irish oli sen vieressä tukena.

Veronika karjui meille eilen, koska kylvetimme Jasminin väärin. Hänen mielestään koira paleli, kun emme pesseet sitä auringossa. Tänään hän oli hieman leppoisampi ja saimme ilman mitään kritiikkiä etsiä koirista punkkeja, puhdistaa Jasminin ja harjata sessejä. Viimeisen päivän kunniaksi kaikki sujui oikeastaan melkoisen hyvin: saimme vuokrattua 125 kuutioisen tehokkaan skootterin ilman ongelmia – mopedi oli ollut meille vähän liian laiska, Irish suostui kävelemään hihnassa pihan läpi ilman muiden koirien hyökkäystä ja jouduimme tohtorin nakittamaan lehtiharavointiin vasta loppuajasta. Tohtorilla oli päähänpinttymä, että pihan pitäisi olla täysin siisti ja hän pisti aina kaikki uudet vapaaehtoiset haravoimaan, vaikka ihmiset olivat tulleet paikalle koirien vuoksi. Eräs pariskunta oli tarhalla vain päivän, varmaankin he säikähtivät haravointia, koska heitä ei sen koommin näkynyt.

Huomenna Mahabalipuramiin 100 km päähän bussilla.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi