Arjen mukavuuksia ja havaintoja

Arjen mukavuuksia ashramissa:

 

-Kookosmyyntitiski, joka muodostuu korkeasta kookosmuurista ja, josta irtoaa tämä lukuisten mineraalien täyteinen ”superfood” vaivaisella 12 rupialla.

-Pikkukioskista saa harvinaista mustaa kahvia. Yleensä Intiassa kahvi ilman maitoa on mahdoton pyyntö, mutta tuolla ”black coffee” on jopa listalla. Kahvia on mukava maistella muurilla istuen ja katsellen läheistä puutarhaa. Aamutuimaan valtavien puiden varjossa on jopa hieman viileää.

-Kämppämme, joka on mukavan tilava ja säilyy päivälläkin siedettävän viileänä, kun muistaa sulkea ikkunaluukut yön jäljiltä. Huone sijaitsee sopivasti sisäpihan puolella, joten hindumusiikki kuuluu vain vaimeasti.

-Kaupan pienet granaattiomenat. Luin jostain, että granaattiomenoista on tulossa hyvin trendikkäitä hedelmiä. Itse pidän niiden mausta, mutta isot omenat ovat liian työläitä syödä, joten siksi nämä pienet ovat ihanteellisia.

 

Arjen havaintoja ashramista:

-Ruokalassa pieni poika leikkii vibuthilla eli pyhällä tuhkalla. Likaisten astioiden järjestäjä-tyttö katsoo huvittuneen kauhuissaan pojan leikkiä, mutta ei uskalla sanoa mitään. Poika ottaa tuhkaa käsiinsä, hieroo käsiään vastakkain niin että tuhkapilvi lennähtää ympäriinsä. Sitten hän nuolee käsistään tuhkaa antaumuksella kuin käsissä olisi jotain makeaa. Koska tuhkaa on lattiat täynnä, poika keksii kuinka siihen on hauska tehdä jalanjälkiä. Hän tassuttelee ympäriinsä ja ihailee aikaansaamiaan varvaskuvioita. Viimein pojan äiti huomaa tämän kadonneen ja tulee pihalta hakemaan hänet, mutta ei nähtävästi moiti millään tavoin.

-Lepakot liitelevät heti pimeän laskeuduttua tummien puiden yllä. Ensin luulimme niitä linnuiksi, sillä linnut pitävät hämärän tullen valtavaa meteliä ja niitä on puiden oksat täynnä, mutta katsoessamme tarkemmin, näimme näiden olentojen lentävän eri tavoin kuin linnut. Lepakot olivat yllättävän isoja ja niiden siivet piirtyivät yötaivasta vasten kulmikkaisine kaarevin siluetein.

-Koirien reviirikiistat. Kenen kanssa ollaan ystäviä ja ketä ei aleta? Koirien puuhailuja on aina hauska seurata. Ne ovat hauskoja myös keskipäivän raukeudessaan, koska löytävät mitä moninaisempia nukkumapaikkoja.

-Ruokasalissa tunnelma on hartaimmillaan, sillä alkulaulussa ollaan lähestymässä suosituinta kohtaa. Itse Baba on sanonut, kuinka ”Om samastha loka sukhino bhavantu” on pyhimpiä mantroja. Yhtäkkiä pikku tyttö ryntää alttarille, jota kohden kaikki ovat kääntyneet. Impulsiivisesti hän antaa pitkän halin kiinalaiselle lohikäärmeelle, joka kieltämättä pörröisine karvoineen muistuttaa pehmolelua. Hän jää vielä silittämään lohikäärmettä, kunnes hänen äitinsä huomaa tilanteen ja lyö käsiään äkäisesti yhteen. Onneksi laulu loppuu samanaikaisesti ja äiti pääsee nostamaan tytön äkäisesti ylös. Monet intialaiset, ja hartaimmat länsimaalaisetkin, ottivat tällaisen tilanteen varmasti pyhäinhäväistyksenä. Eipähän lapsi kuitenkaan voi ymmärtää, mitä niin kiellettyä on alttarissa, jossa on hienoja ”leluja”.

-Muurahaiset tekevät ihailtavaa yhteistyötä saaliin kuljettamiseksi viemärin kolosesta, mutta ne ovat peri-intialaisia, mikä tarkoittaa epäjärjestelmällisyyttä. Seuraamme pitkään kuin suurtakin huvinäytelmää muurahaisten peruutusta, saaliin kääntelyä ja uutta yritystä uuden perään, mutta lopultakaan he eivät saa mahtumaan saalista pienestä pesäkolosta sisään. Kalle pilkkoo niille säälistä popcornin murusia ja tällaisen pienen murun he onnistuvat kantamaan kotiinsa.

 

…………

 

Tällaisia pikkuhuomioita ja tiivistä kirjoitusta tällä kertaa. Ei muuta mainittavaa, paitsi, että olemme törmänneet taas saksalaisiin Silviaan ja Rafaeliin, jotka tapasimme jo Amma ashramissa. He ovat tulleet tänne korjauttamaan hampaitaan, tai lähinnä Silvia on, sillä Rafael kävi hankkimassa tekohampaat Malesian matkallaan. Länsimaalainen terveysturismi lisääntyy Aasian maissa! Täällä ashramissa olisi ilmainen hammaslääkäri (perus toimenpiteitä varten, Silvia kyllä maksaa hammasimplanteista kunnon summan ashramin ulkopuolisessa hammaslääkärissä) ja minäkin hieman harkitsen kävisinkö tarkistuttamassa hampaani.

"Elama on peli, pelaa se" sanoo Baba. Siinahan sita pelaillaan kyltin alla, monenmoisella tavalla ihmiset yrittavat tulla toimeen, kaikenlaista kaupustellaan.

”Elama on peli, pelaa se” sanoo Baba. Siinahan sita pelaillaan kyltin alla, monenmoisella tavalla ihmiset yrittavat tulla toimeen, kaikenlaista kaupustellaan.

Lantinen ruokala, lempipaikkamme

Lantinen ruokala, lempipaikkamme

Kalle ja intialainen tuttavamme Rakesh

Kalle ja intialainen tuttavamme Rakesh

Mita hairikoit? Mika ihme laite sinulla on, milla  haikaiset minut? Kissa tuntuu kysyvan. (kissalla kuin enkelisiivet, piirroskuvioita betonilla)

Mita hairikoit? Mika ihme laite sinulla on, milla haikaiset minut? Kissa tuntuu kysyvan. (kissalla kuin enkelisiivet, piirroskuvioita betonilla)

ruokakortti

ruokakortti

 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi