Suomi-piiri pyörii

28.01.15 aamupäivä

Kun lähdemme ashramista, en vähään aikaa syö banaaneja! Eilen mussuttelin niitä kuusi välipalaksi, kun en muuta löytänyt. Olin haaveillut ostavani mandariinejä ja muita hedelmiä, joita myydään sillan kupeessa. Kioski oli kuitenkin kiinni, samoin nettipaikka ja myöskin seuraava netti. Käveltyäni kylän raittia, huomasin jotain kummallista. Ketään ei näkynyt missään, edes riksat eivät kaahailleet edes takaisin. Tunnelma oli lähes aavemaisen hiljainen, niin epäintialainen! Päättelin liikennelakon laajentuneen koskemaan myös kauppoja. Olisikohan kyse ollut jonkinmoisesta yleislakosta? Pyöräilijä toverimmekin oli ollut tarkoitus lähteä eilen matkaan, mutta lakkokiihkoilijoiden vuoksi hän päätti pitää vielä välipäivän. Eihän pyöräily voi olla kiellettyä jos kyse on julkisten ajoneuvojen lakosta, mutta kiihkeät ihmiset eivät välttämättä toimi aivan rationaalisesti, he eivät usein päästä ketään tiesuluistaan. Keralassa lakot ovat sosialismin henkeen yleisiä! Vasemmistolaisuus on saanut läänissä paljon aikaan hyvää, mutta tavallisen ihmisen elämää toistuvat lakot voivat hankaloittaa. Che Guevara on täällä vieläkin suuri sankari, ja hänen kuvaansa näkee monissa tienvarsikylteissä ja seinämaalauksissa.

Taas äsken jouduin turvautumaan banaaneihin. Söin kyllä intialaista aamupalaa pöytäseurueessamme, mutta minulla ei lähtenyt nälkä tuosta vetisestä riisistä. Muut olivat ehtineet tilata länsimaalaista, koska olivat heränneet aikaisin ja menneet jonoon ennen kuin se oli kilometrin mittainen. Kalle heräsi jo viideltä, kun hän osallistui Ganesha-seremoniaan. Hän on nyt meditaatiokurssilla ja aamuinen meditaatio alkoi tuolla seremonialla.

Suomalainen parisen päivää kokoontunut – ajatuksia ja kokemuksia puoleen ja toiseen pallotellut – seurueemme hajoaa tänään. Pyöräilijä lähtee jatkamaan matkaansa. On kyllä ollut tosi piristävää puhua suomea välillä muidenkin kanssa kuin Kallen! Tänäänkin oli loistavat keskustelut, vaikka tulinkin niihin vähän myöhässä mukaan. Taavi kertoi hindulaisuuden eri koulukunnista ja opeista. Hän selitti myös, mihin Amman opetukset pohjaavat, ja mihin Amma sijoittuu näillä hindulaisuuden lavealla polulla. Ei siitä nyt kuitenkaan enempää, sillä ajattelin vasta lopuksi ashramista lähtiessämme kirjoittaa Amman opeista, niistä mitkä minusta ovat tuntuneet hienoilta, ja ehkä vähän jopa niistä mitkä eivät ole siltä tuntuneet. Kiintoisa tieto oli, että nykyään hindulaisuutta pitkään opiskelleet voivat saada Amman myöntämän todistuksen uskonnostaan. Tähän astihan hindulaisuuteen ei ole voinut kääntyä, vaan siihen on pitänyt syntyä. Vain Hare Krishna lahko on hyväksynyt joukkoonsa ei-hinduja. Monet tässäkin ashramissa syvästi hindulaisuuteen uskovat, ovat joutuneet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, ikuisesti uskonnottomiksi. Tuollaisen todistuksen kirjoittaminen on kyllä hieno ele Ammalta! Hänellä on täällä etelässä sellainen auktoriteetti, että varmasti tuollaisilla todistuksilla pääsee sisään pyhiin temppeleihin. Tosin hieman epäilen uskovatko temppelipapit joka puolella Intiaa tuohon lappuseen. Purin temppeli esimerkiksi on niin pyhä, ettei sinne ole tietääkseni koskaan päästetty valkonaamoja. Paitsi jonkun tarinan mukaan joskus vahingossa, kun joku oli näyttänyt hyvin intialaiselta. Sen jälkeen koko temppeli oli pitänyt ”puhdistaa.”

Juttelimme pyykkituvan naisen kanssa kysymyksestä, miksi täällä on niin palon suomalaisia. Naisen vastaus oli ”Suomalaisilla on hyvä henkinen valmius. Me ollaan pieni kansa, joten meidän kesken tieto liikkuu nopeasti, siksi Amma on niin tunnettu Suomessa.” Itse ehkä sanoisin suomalaisilla olevan paremminkin henkinen tyhjyys. Ehkä se on lähes sama kuin valmius, mutta tyhjyys on jotain vielä pakottavampaa. Silloin on valtava tarve löytää sille täytettä. Suomalaiset ovat hyvin etääntyneitä kristinuskosta, monet ovat enää tapauskovia. Useat Etelä- tai Itä-Euroopan kansat ovat paljon enemmän kiinni omassa uskonnossaan. Paljonhan täällä on muitakin kansallisuuksia, mutta nyt Amman saavuttua suomea kyllä kuulee niin paljon, ettei tiedä, mitä enää itse uskaltaa puhua. Suomalaisia on uskomattoman paljon väkilukuumme nähden. Voi olla, että monia ajaa tällaisiin paikkoihin työttömyys ja tarkoituksettomuus Suomessa, mutta kyllähän muuallakin Euroopassa työttömyysluvut ovat korkeat. En tiedä. Joku nimesi tämän paikan ihmiset ”yhteiskunta pakolaisiksi”, mikä oli mielestäni kivan raflaavasti sanottu. Tänne ajautuu ihmisiä kuin turvasatamaan jos he eivät pärjää muualla. Mutta onko kyse siitä, etteivät he ole muuhun yhteiskuntaan sopivia vai toisin päin? Pitäisikö yhteiskunnan muuttua henkisemmäksi ja inhimillisemmäksi? Tällä en suinkaan tarkoita, että tämä ashrami olisi jokin täydellinen vertailukohta, joka on toisessa laidassa julman yhteiskunnan vastapoolina. Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, kyllä täälläkin on epäkohtia ja ihmishierarkioita.

Kallen meditaatiokurssi keskeytyi, kun Amma saapui Kali-temppeliin. Ihmiset olivat olleet hyvin liikuttuneita tästä Amman yllättävästä vierailusta. Satguru Sri Mata Amritanandamayi (Amman koko nimi) oli vain ilmaantunut paikalle ja tuosta vain siepannut lähimpiä ihmisiä syleilyynsä. Tuota pikaa hänen eteensä oli muodostunut jono ja ensin oli ilmoitettu vain parin kymmenen onnekkaan saavan rutistuksen, mutta lopulta Amma jatkoi halailua useamman tunnin. Minäkin kävin kurkistelemassa seremoniaa, mutta en selviytynyt jonoon asti. Päiväohjelmat menevät ashramissa aina täysin uusiksi jos Amma lähtee liikenteeseen! Eilenkin ruokailu siirtyi puoli tuntia tavallista myöhemmäksi, kun Amma vain jatkoi laulujaan. Aikamoinen auktoriteettihan hän on, vieläpä hyvin omapäinen, mistä kertoo: kaikki eivät aina saa häneltä uutta pyhää nimeä vaan jotkut joutuvat odottamaan nimeään vuosia, aivan kaikille hän ei myöskään suostu luovuttamaan omaa mantraa, vaikka periaate on, että hän yleensä sellaisen antaa pyydettäessä.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi