Onko Amma hyvis?

Sydänleikkauksia 200 ja munuaisensiirtoja 50 veloituksetta, Elin-ikäinen tuki 59 000 leskelle tai fyysisesti tai psyykkisesti vammautuneelle, 41 000 lapselle koulutusapuraha vuosittain, yli 10 000 naiselle rahallista ja koulutuksellista tukea vihannesten luonnonmukaiseen viljelyyn jne.

Kaikki tässä ashramin ja Amman perustaman säätiön ETW:n toiminnassa kuulostaa vähän liiankin hyvälle. Esitteistä saa kuvan, kuinka kaikki täällä toimisi täysin kitkattomasti ja, kuinka Amma olisi jumalallinen maailmaa syleilevä olento. Monet uskovat hänen olevan konkreettisesti naisjumala eli Devi, mutta nekin, jotka eivät aivan näin pitkälle mene, pitävät häntä suurena opettajana, filosofina tai maailmaa parantavana guruna. Eräs Amman entinen oppilas ja lähipiiriin kuulunut nainen, nimeltään Gayatri, on kuitenkin kirjoittanut Ammasta varsin arvostelevan kirjan. Tosin hänen väitteensä eivät ole mitenkään omaperäisiä, joten se saa miettimään, olisiko hän vain halunnut mustamaalata ashramin, koska hänet oli syrjäytetty johtopaikoilta. Hän kertoo, kuinka ashramissa olisi ollut seksuaalista häirintää ja selittämättömiä kuolemia, mutta näistä teemoista on syytetty vähän jokaista ashramia Intiassa.

En ole itse vielä Ammaa tavannut, joten en voi hänestä sanoa puoleen tai toiseen. Tuskin lyhyt tapaaminenkaan paljon selventäisi. Vaikka halaisinkin häntä ja tuntisin suuren energiavirran, en välttämättä siltikään ymmärtäisi, mistä tässä kaikessa on lopulta kyse. Ehkä täällä pitäisi asua pitempään ja olla tietyn tyyppinen persoona; vastaanottavaisempi, vähemmän kriittinen, enemmän henkinen ym. Minun piti haastatella ashramin kävijöitä ja asujia, se ehkä avartaisi näkemyksiäni, raottaisi paikan mystistä verhoa. En ole kuitenkaan vielä jutellut kovinkaan monen ihmisen kanssa. Tänään tapasimme hollantilaisen tytön, jota olisin voinut haastatella, mutta hän sanoi tulleensa tänne vain pariksi päiväksi. Hän oli tullut vain uteliaisuudesta kurkkaamaan, millainen paikka on kyseessä. Istuimme katolla, odottelimme pyykkivuoromme alkua ja tyttö totesi ”Aivan uskomatonta, miten hyvin täällä on kaikki organisoitu.” Ironista kyllä hän joutui pian pyörtämään sanojaan. Sekä tyttö että me olimme paikan päällä, koska olimme nähneet sevakylttiä kantavan naisen, joka etsiskeli pyykkivuorolaisia. Nämä kyltti-ihmiset ovat ”sevanakittajia” eli he etsivät porukkaa työpisteisiin, joista sitä puuttuu. Nyt kuitenkin kävi niin, ettei työpanostamme tarvittukaan. Kukaan ei ilmestynyt katolle pyykkinarujen alle meitä ohjeistamaan ja niinpä laskeuduimme alas kyselemään toimistolta. Meille kerrottiin, kuinka väkeä onkin jo tarpeeksi ja kehotettiin tulemaan huomenna. Tämä ei ole nähtävästi edes tavatonta. Tiedonvälitys pettää aina jossain kohden työvuorokerääjien ja työpisteiden johdon välillä.

Vaikka pesulan toiminta oli vähän pettymys, kun meidät näin ”hyllytettiin”, kierrätyskeskuksen toiminta teki kyllä vaikutuksen. Nyt vasta luin tarkempaa infoa paikasta ja ajattelin referoida muutaman tiedonhippusen teidän lukijoiden ihmeteltäväksi: Ashramin jätehuolto vaatii 4000 työtuntia kuukaudessa. Jätekeskuksessa jäte erotellaan yli 70 kategoriaan! (Miten niitä voi olla noin monta? Itse en keksisi mahdollisia erotteluperusteita kuin ehkä kymmenkunta) Kompostitiimi käsittelee noin 1,5 tonnia ruokajätettä päivittäin ja tuottaa 30 tonnia kompostimultaa kuukausittain. Kaikesta jätteestä 80 prosenttia kierrätetään onnistuneesti. (Tämä luku kuulostaa uskottavalta, ei liian täydelliseltä, joten se saa minut uskomaan muihinkin lukuihin) Ashramin jätehuoltoa esitellään toimivana mallina vieraileville ryhmille, koululaisille ja politiikoille.

Olen välillä ajatellut ”Missä tässä on koira haudattuna?” En kuitenkaan vielä ole löytänyt luurankoja ashramin kaapeista. Meidän oman huoneemme kaapeissa on vain homeisen pölyisiä kirjoja, leivänpaahdin, isoja kivenmurikoita, läppärinkantolaukku, puisia helmikoruja ja muuta sekalaista roinaa. Kaikkea ihmiset ovatkin tänne jättäneet. Nähtävästi kaikki nämä huoneet ovat tavallaan jonkun omia. He ovat välillä kotimaassaan ja tullessaan takaisin, he saavat aina tietyn huoneen. Ehkä he ovat niitä, jotka ovat maksaneet ashramille suuren lahjoituksen ja saaneet elinikäisen oikeuden kaikkiin näihin palveluihin. Olisi kiintoisaa tietää, minkälaisesta summasta on kyse. Olen vain kuullut huhuja, että tällainen on mahdollista, mutta en tiedä tarkemmin käytännöistä. Sen olen kuitenkin pannut merkille, että jotkut länsimaalaiset perheet näyttävät asettuneen tänne varsin pysyvästi. Eräällä britti lapsella oli jopa intialaisen lapsen koulupuku eli hän varmaan käy ashramiin kuuluvaa koulua.

Huomenna aamupäivästä ripustelemaan pyykkiä naruille ja illasta joogailemaan. Amman tulo lähestyy ja ashramin odottava tunnelma sähköistyy päivä päivältä.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi