Onnelliset turistit

Liikenteen äänet taas jyrisevät taustalla, huoneessamme harjoitellaan turkkilaisen hyrrän heittämistä ja eräs seurueemme jäsen on kadonnut, kuten matkaoppaat-ohjelmassa ikään.

Kaduilla itämaisuutta edustavat romukauppiaat kärryineen, tavarakuormien vetäjät, kengänkiillottajat, liikutettavien kojujen rinkelikauppiaat ja hurjasti mopillaan ilman kypärää ajavat pojat. Viimeksi mainittuun viitaten, perhettäni on huvittanut suuresti myös muut turvallisuus puutteet: kaiteiden puuttuminen portaikoista, palovaroittimen uupuminen huoneistostamme ja äkkinäiset ikkunasyvennykset talojen vieressä, joihin voi harha astuessaan pudota. Äsken kadulla valtavia kärryjä vetävä mies otti juoksuaskelia alamäessä ja hyppäsi välillä ilmaan antaen kärryn työntövoiman kannatella häntä hetken ilmoissa, mikä myös näytti hurjalta. Epäilimme, ettei hän saa pysäytettyä kärryjään ennen mäen alla siintävää risteystä.

Tänään olemme olleet kunnon turisteja. Aikamoiseksi nähtävyyksien kiertelyksihän tämä tänään meni ja yleinen tunnelmointi jäi vähän taustalle. Vaikuttaviahan nuo kuitenkin olivat kaikki kohteet, joten ei tämä päivä mitenkään hukkaan mennyt. Vielä kolmisen päivää jäljellä, ja jossain vaiheessa aion vain kävellä päämäärättömästi, mikä on mielipuuhaani vieraissa kaupungeissa.

Kirjoittelen nyt lyhyen kuvailevasti kaikista kohteistamme. En niinkään keskity historiallisiin faktoihin, koska niistä kuka vaan voi helposti lukea muualtakin.

Uponnut palatsi eli Basilikan vesisäiliö:

Suufilaisen mystinen huilumusiikki soi, himmeät valot peilautuvat vedestä ja loiste kiipeilee doorilaisia pylväitä kohden ruodeholvikattoa, kalat uivat mustan kirkkaassa vedessä ja muutamaa pylvästä koristavat salaperäisesti myhäilevät naisjumalan kasvut.

Ihmisiä kävelee laumoittain veden päällä kulkevia siltoja myöten pitäen yllä kaikuvaa puheensorinaa, mikä vähän himmentää paikan mystistä tunnelmaa. Mutta silti 300 koristeellista pylvästä ja kolmen jalkapallokentän kokoinen avara tila, luovat palatsimaisen vaikutelman, joka on jokseenkin mykistävä.

Sininen moskeija

Ulkoa rakennus henkii suurta pelkistettyä harmoniaa, joten sisätilan väririkkaus ja rönsyilevä koristus yllättävät. Vielä sisäpiha on hyvin hillitysti koristeltua, mutta sisällä moskeijassa lasi-ikkunamaalaukset loistavat väriään, samoin runsas ornamentiikka ja voimakkaan värinen upottavan pehmeä kokolattiamatto.

Moskeija on ilmainen, mikä osittain vaikuttaa siihen, ettei rakennus pelkisty pelkästään turistinähtävyydeksi. Siellä järjestetään joka päivä rukoushetkiä, jolloin paikka suljetaan matkailijoilta. Jotkut tulevat moskeijaan myös itsenäisesti rukoilemaan. Katto nousee hyvin korkealle selvästikin lähes jumalan asuinsijoille asti, ja valtavat kupolit luovat taivaallista vaikutelmaa. Moskeijassa on hyvin harras tunnelma!

Pieni Hagia sofia

Pidimme Kallen kanssa tästä esikuvansa kanssa yhtä aikaa 500-luvulla rakennetusta ”kirkosta”, koska paikka oli mahtavan rauhallinen. Koristeellisuus oli huomattavasti vähäisempää kuin Sinisessä moskeijassa, mutta tavallaan juuri siksi tyylikästä. Rakennus muistutti esikuvaansa, sillä samalla tavoin siinä oli punertava kupoli, ja samoin sekin oli muutettu myöhemmin moskeijaksi. Kalle haluaisi uskonnollisen tasapuolisuuden nimissä käydä katsomassa tässä kaupungissa myös jonkun kirkon, kun olemme nähneet niin monta moskeijaa. Tähän asti kaikki, mitä olemme löytäneet oppaistamme on kuitenkin aina muutettu moskeijoiksi.

Pienen Hagia sofian alue oli mahtavan rauhallista. Siellä ei juurikaan muita turisteja näkynyt ja paikassa oli miellyttävän seesteinen tunnelma. Jäimme syömään alueelle, koska siellä ruoka oli hieman halvempaa kuin pahimmassa turismikeskittymässä. Halvintahan se on tietty näillä asuinalueella, kuten kämppämme lähellä, missä kebabit maksavat 5 liiraa.

Top kapin palatsi

Paikka oli valtavan kokoinen ja sinänsä näännyttävä. Sultanin ympärille oli aikaan keskittynyt suuri 4000 ihmisen hovi ja palatsialue oli ollut kuin oma kylänsä. Haaremi on kuuluisempia osastoja tuossa nykyisessä museossa, mutta sinne maksoi erikseen sisään, joten Kallen kanssa jätimme sen väliin. Totesin myöhemmin Alisan kuvista, että aivan samanmoisia huoneita oli muuallakin palatsissa kuin haaremissa, samoin lattiasta kattoon mosaiikin peitossa ja valtavan kuninkaallisen sängynkin ohitin aivan toisella osastolla.

Palatsin puutarha oli loistelias vanhoine puineen. Osa puista oli uskomattoman leveärunkoisia, toiset taas haljenneet hienosti kotamajan näköisiksi. Paikasta pystyi aistimaan, kuinka se oli loistonsa aikana ollut suorastaan paratiisi. Tosin myös juonittelujen keskittymä, ja haaremin naisille kaunis vankila.

Ilma oli hyvin kaunis ja Kallen kanssa istuskeltiin puutarhan auringossa sillä aikaa, kun muut kiertelivät haaremia. Luettiin esitettä ”mitä on islam” ja kummeksuttiin Koraanin lauseita, joissa käskettiin pelkäämään ainoastaan islamin jumalaa. Missä on heidän rakastava jumala? Miksi ylipäätään monissa muissakin uskonnoissa painotetaan jumalan vihan pelkoa?

Parasta antia palatsissa olivat Muhamedin partakarvat, Aabrahamin hattu, Mooseksen sauva ja muutkin pyhiinjäänteet. Oli erittäin kiintoisaa ajatella noiden olleen aitoja reliikkejä. Välttämättähän noilla jäänteillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta ihmisten suuri usko niihin loi paikkaan autenttisen herkistyneen ilmapiirin. Nainen takanani löi kätensä rintaan ja henkäisi kuuluvasti nähdessään Muhamedin punaiset partahaivenet, jotka olivat kunnioittavasti aseteltu koristeellisen korokkeen päälle. Itseen suurimman vaikutuksen teki Mooseksen vaellussauva, sillä muistin hänen muuttaneen sillä kiven vettä sylkeväksi lähteeksi ja valtamerikin aukesi hänen tieltään. Aika paljon voimaa vaivaisella kepin käppyrällä!

…………

Juttelimme ruokapaikassamme kurdin kanssa, joka halusi avautua Kallelle hänen kansansa huonosta kohtelusta. Kurdit sotivat Syyrian rajalla ISIS-järjestö vastaan ja Turkki ei tahdo auttaa heitä tässä taistelussa. Kurdi sanoi vihaavansa Turkkia, koska Turkin hallitus luokittelee kurdit samaan terroristikastiin kuin ISISksen. Hän tunsi olevansa Turkissa kuin ansassa, koska hänen kansansa on kaikkialta piiritetty ja hän ei voi lähteä Turkista ellei tahdo sotimaan. Hänellä oli siis hieman eri asenne tätä maata kohtaan kuin meillä turisteilla. Meille tämä näyttäytyy hyvän ruuan, hienon arkkitehtuurin ja ystävällisen palvelun maana. Olemme siis pilalle hemmoteltuja, kun meille tämä kaikki on yhtä kauneutta ja suurta ”ohoo-elämystä.” Olemme etuoikeutettuja, mutta ei kai meidän silti tarvitse tuntea tästä syyllisyyttä? Ei kai, pääasia, että tiedostamme epäkohdat. Tyytyväiset ihmiset lisäävät yhteistä tyytyväisyyttä, lähettävät universumiin hyvää energiaa,siksi ei kannata jäädä suorastaan märehtimään maailman epäoikeudenmukaisuuksia.

Tarinointi jatkuu huomenna!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi