Jäimme koneesta, mutta saimme ”lottovoiton”

 
Orgun-isäntämme ilmoitti what’s up:ssa tulevansa 20 minuutin päästä. Kalle kauhisteli hänen olevan aina töissä. Kun tulimme puolen yön aikaan, hän oli heti valmis tulemaan vastaan meitä eksyneitä, välillä hän on kiikuttanut meille lisäpeittoa ja lamppua, ja nyt aamupäivästä hän vastasi heti viestiimme ja halusi tulla hyvästelemään meidät. Pitkää päivää tässä maassa tehdään töitä! Tosin työtahti näyttää olevan monilla hyvin hidas. Hagia sofian katon korjaajista kaksi teki töitä ja kaksi istui vieressä paistattelemassa päivää. Hedelmänpunnitsijalla oli hiljaisessa kaupassa vain satunnaisesti tekemistä ja muuten hän keskittyi juoruamaan asiakkaiden kanssa.
Kämppämme, johon eilen vaihdoimme on herättänyt huvittunutta ihmetystä. Kallen kanssa olemme Intiassa tottuneet, että hienossakin majapaikassa voi olla monenmoisia puutteita. Perheeni oli kuitenkin hämmentynyt: miksi nähdä näin paljon vaivaa hienon sisustuksen suhteen ja jättää kaikki vähän puolitiehen? Ensiksi silmiin pisti listojen puute, jääkaapin hyllykön pienuus, joka sai jääkaapin keikkumaan ja muutamien sähköjohtojen roikkuminen seinistä. Nämä seikat herättivät huomiota lähinnä vain kontrastin vuoksi, sillä materiaalit sinänsä olivat hyvin hienoja. Vessassa oli valtavan kokoinen hienosti muotoiltu käsienpesuallas, iso neliösuihku, jenkkisänky paksulla patjalla, pari vessaa, kivipinnat keittiössä, taulutelevisiot kummassakin huoneessa jne.

Aluksi kaikki sentään toimi mallikkaasti, mutta pitkin iltaa eri laitteet sanoivat sopimuksen irti. Ensin hajosi toisen vessan vetäisytikku, sillä Alisa nykäisi sen vahingossa irti. Sittemmin toinen vessa meni lakkoon. Huomasimme myöskin, etteivät kummatkaan televisiot lähde päälle. Kaiken huipennut oli ylellisen suihkumme toimimattomuus. Niin viimeisen päälle muotoiltu ylellinen suihku upealla mustavalkoisella kaakelilla ja sitten suihkuun ei vain noussut vesi. Osa vedestä jäi tippumaan raanasta, joten suihkun vedenpaine oli onneton noro.

Nyt tuli Orgun kättelemään meidät hyvästiksi. Hän näyttää ojentavan Kallelle jopa jonkinmoista hopeisenkiiltävää pakettia kiitokseksi. Emme halua pahoittaa hänen mieltään kritisoimalla kämppää, koska Orgun on selvästi kuitenkin parhaansa yrittänyt. Hänen edellinen kämppänsä oli kaiken kaikkiaan toimiva ja tässä nykyisessäkin on ylellinen ja siisti ulkoasu. Voisin kyllä suositella huoneistohostellia yöpymistapana Istanbulissa! Hostel bookingin kautta löysimme Orgunin huoneistot ja hinta oli vaivaiset 10 euroa henkilöltä per yö. Ne olivat aivan tavallisia pieniä kerrostalohuoneistoja ja ainoa haaste oli respan puuttuminen, mutta what`s up palvelun kautta pystyimme pitämään hyvin yhteyttä hostelli-isäntäämme. Jos kummassakin huoneistossa olikin pieniä puutteita, se on ymmärrettävää hintaan suhteutettuna.

Nyt suunta kohti lentokenttää ja Helsinkiä!

……..

klo 15.10

Kirjoittelen huoneemme sängyllä ylellisessä Radisson hotellissa, ja edelleen Istanbulissa. Kuinkas minä tänne päädyin? Sitä ihmettelen itsekin edelleen. Matkailu on aina täynnä yllättäviä käänteitä! Seuraavassa tarinaa näistä viime tuntien käänteistä:

Saavuimme kentälle hyvissä ajoin, mutta emme kuitenkaan niin aikaisessa kuin muut suomalaiset. Sami Hedberg on joskus vitsaillut, kuinka suomalaiset tunnistaa kentällä siitä, että he saapuvat aina kuutta tuntia ennen, ettei vaan myöhästy. Meillä meni pitkässä metromatkassa kuitenkin aikaa ja emme muutenkaan halunneet jättää kentälle kovin paljon peukalonpyörittelyaikaa, sillä silloin tulee vain tuhlattua rahaa. Lähtöselvitykseen ei ollut juuri mitään jonoa ja tyytyväisenä marssimme lähes suoraan tiskille. Tämähän menee sulavasti, totesimme. Vähän ihmettelimme, kun passien tietojen naputtelussa kesti ja kesti. Virkailija kävi myös jututtamassa viereisen tiskin työntekijää. Hänen sormensa hyppelivät nappuloilla vilkkaan, mutta mikään ei tuntunut edistyvän. Vitsailimme jo joutuvamme random tarkastukseen, kuten Kalle on kerran terroristin näköisenä joutunut. Meitä ei kuitenkaan ohjattu takahuoneeseen! Kerta kaikkiaan mitään ei tapahtunut ennen kuin lopulta vaadimme selitystä, miksi homma ei etene. Sittemmin tyttö vielä hetken huiski passiemme kanssa sinne tänne ja vasta sen jälkeen nöyrtyi antamaan meille selityksen. Hänen viestinsä oli ”Miksi ette kirjautuneet aikaisemmin lennolle, kone on nyt täynnä.”

Emme mahdu lennolle! Mitä nyt tapahtuu? Aloimme puhua epätietoisina yhtä aikaa toistemme suuhun. Samaan aikaan seurasimme jonossa Turkish airlinesin virkailija-tyttöä. Tuo tyttö ei juuri osannut englantia, joten annettakoon hänelle anteeksi hänen hieman tyly käytöksensä. Hän selvästi syyllisti meitä, ettemme olleet kirjautuneet aiemmin lennolle. Hetken oikeasti luulimme tehneemme itse virheen. Joidenkin lentoyhtiöiden matkoillehan pitää itse tehdä kirjautuminen verkossa muutamaa tuntia ennen lentoa. Turkis airlinesilla tällainen ei kuitenkaan ole ollut edes mahdollista aiemmin. Säikähtäneinä pohdimme, ovatko käytännöt muuttuneet tietämättämme.

Pian Turkish airlinesin toimistossa epäselvyydet näkivät päivänvalon. Lentoyhtiö oli tehnyt päällekäisvarauksia! Koneemme todellakin oli täynnä, mutta se ei ollut millään muotoa meidän syymme. Takanamme tuli myös pari muuta suomalaista, jotka olivat myös jääneet koneen ovien ulkopuolelle ruikuttamaan. He olivat hyvin turhautuneen oloisia. Itsekin olin ärsyyntynyt, kunnes kuulin, minkä moisen hyvityksen saamme. Olen aina kehunut kyseistä lentoyhtiötä ja olin jo päätymässä sille kannalle, että nyt kritisoin sitä, ehkä jopa välttelen tästä eteenpäin. Hyvin he saivat kuitenkin arvostelevan suuni tukittua sillä, että jokainen meistä sai 400 euron sekin hyvitykseksi.

Suomalaispariskunta vilkuili meitä kuin olisimme kunnon moukkia, kun aloin intoilemaan sekistäni. He olivat sen verran rikkaan oloisia, ettei heitä paljo rahalliset hyvitykset riemastuttaneet. He ottivat samalle päivälle toisen lennon ja nainen hoki koko ajan ”minun on kerta kaikkiaan pakko ehtiä siihen konferenssiin yliopistolle.” Olisihan se ollut hankala tilanne jos meidänkin olisi ollut pakko tänään ehtiä Suomeen, mutta onneksi meillä ei ollut mitään velvoittavaa. Ainoastaan kanimme jatkohoito piti järjestää.

Olin tosiaan enemmän kuin tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen. Tiskillä tiedotettiin myös, että saisimme ilmaisen hotelliyöpymisen, ruuat ja kuljetuksen hotelliin. Meidän piti siirtyä hotellitiskille, joka sijaitsi kentän toisella laidalla. Tuolla tiskillä oli jonoa, sillä muillekin lennolta ulosjätetyille piti järjestää majoitus. Menimme kahville siksi aikaa, kun hotellitiskillä suunniteltiin noiden 15 hengen majoituksia. Lopulta seurasi nimenhuuto kuin pakettimatkalla ja ryhmityimme jonoksi erään miehen perään, joka lähti papereitaan ylhäällä huiskien kävelemään. Kalle koki arvon alennuksen, kun matkanjohtajamme vaihtui! Meidät ohjattiin bussiin, jossa otettiin taas luku matkustajista. Joku puuttui, kuten aina pakettimatkoilla, mutta onneksi eksynyt lammas löytyi.

Bussimme kaartoi ylellisen näköisen hotellin pihaan. Mietin pitäisikö minun jäädä nukkumaan hotellin takapihalle, sillä ”kulkurimatkojen” teemaan ei oikein sovi tällainen ylrellisyys. Orgunin huoneistot olivat sentään olleet sopivasti rempallaan. Olimme myös kulkurimatkojen hengen mukaisesti rämpineet kaupungilla omin päin ja kävelleet joka päivä huikeita määriä, joten en sikäli ollut rikkonut etikettiä. Nyt se kuitenkin ylittyi ja pahasti! Toisaalta en ollut itse vastuussa tästä ökyilystä, joten päätin niellä kulkuriylpeyteni ja ottaa tilanteesta kaiken irti. Rahvaanomaisesti kysyin heti tiskillä ”onko teillä uima-allas.” Tyttö selitti huokaisten ja hyvin mekaanisesti, missä allas sijaitsee. Olin kuin ihminen, joka on ensimmäistä kertaa hienossa hotellissa! Mutta…hetkinen…taidan kyllä ollakin hienoimmassa hotellissa, missä koskaan olen ollut! Aasiassa suosimme aina muutaman euron torakkahotelleja ja Marokonkin hieno hotelli oli itse asiassa suhteellisen perustasoinen. Nyt siis käyttäydyn suosiolla junttimaisesti ja lähden heti hyödyntämään uima-allastilat! 

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi