Hanhilaumailua Kallen perässä

20.10.2014 Istanbulissa

Autot tööttäilevät melkein kuin Intiassa, kämppämme pinkit huonekalut hohtavat vaaleanpunaisuuttaan, äiti ihmettelee onko alhaalta kuuluva ääni eläimen vai lapsen ja pari seurueemme jäsentä lähti metsästämään aamupalaa.

Turkish airlines oli yhtä toimiva lentoyhtiö, kuten aina. Kone pysyi mukavasti ilmassa, edes varoitetusta turbolenssista ei ollut haittaa. Ruokatarjoilun kohdille ehtimisessä kesti aikansa, mutta sen jälkeen kärryt rullasivatkin jatkuvasti edes takaisin käytävää ja eteemme ilmaantui milloin mitäkin herkkuja. Tarjoilu oli lähes keskeytymätöntä! Pieni tyytymättömyyden siemen heräsi siitä, ettei koneessa ollut viihdekeskuksia ja näytettävä elokuva esitettiin kaksi kertaa peräkkäin.

Perille saapuminen oli kitkaton, sillä meillä oli vain käsimatkatavarat, joten laukkuja ei tarvinnut jonottaa. Passintarkastuksessa oli massiivinen ihmislauma, mutta tarkastajia oli niin pitkä liuta, että saimme kävellä pysähtymättä luikertelevien putkien välissä. Kunnon kulkurihengen mukaisesti emme tietenkään ottaneet taksia vaan lähdimme suunnistamaan julkisilla kulkuneuvoilla hotelliamme kohden. Laskeuduimme alas metrotunneleihin ja äkkäsimme lippuautomaatin nurkasta. Meidän piti ensiksi ostaa Istanbul-kortti eri automaatista, ja sitten ladata siihen matkoja toisella laatikkopömpelillä. Koko laumamme seurasi Kallea kuin emoonsa leimautuneet ankat, samalla tavoin taapersimme hänen perässään liukuportaita alas ja lähtevään metroon, sieltä vaihdon jälkeen raitiovaunuun ja viimein useiden ratikkapysäkkien jälkeen tupsahdimme kadulle. Vaunu sylkäisi meidät kidastaan keskellä vilkasta yöelämää kahviloineen ja baarien tukkivia valoja. Lähes kaikki liikkeet, jopa moottoripyöräkauppa, olivat auki vielä tuolloin 23 aikoihin. Kuka haluaa mennä ostamaan uuden moottoripyörän keskellä yötä?

Kalle oli piirtänyt kartan, vaikka Alisa nykynuorena kehotti häntä tulostamaan googlesta. Kallen kartta oli toimiva siihen asti, kunnes katujen nimet katosivat talojen kulmista. Aluksi etenimme varmasti, mutta sittemmin aloimme hapuilla. Useat kadutkin olivat hämäriä, joten sai tarkkaan katsoa, mihin astuu. Kissat penkoivat roskiksia, kioskit laittoivat oviaan kiinni ja minareetit kohosivat uljaina sieltä täältä katujen varsilta. Kävelimme Ahmed vefikpasa kadun päähän, mutta saimme ohikulkijoiden neuvosta kääntyä takaisin samaa katua. Löysimme talonnumeron, jonka piti olla meidän, mutta paikka oli pimeä ja ovi lukossa. Naapurissa oli konsolipelikahvila, joten kysyimme siitä neuvoa. Epätietoisina he pyörittelivät päitään tutkaillessaan hotellivarauspaperiamme. He tiesivät, ettei hotelli ole heidän naapurissaan, mutta muuta heistä ei irronnut. Onneksi he olivat hyvin avuliaita ja tarjoutuivat soittamaan hotellillemme. Ensiksi numerosta ei vastannut kukaan ja olimme jo varmoja, ettei hotellia ole todellisuudessa olemassakaan. Toisella yrittämällä auttajamme saivat hotelli-isäntämme langan päähän ja Kallen tarttuessa luuriin, asiat alkoivat lutviutua. Isäntämme lupasi tulla pelastamaan meidät kadunvarresta. Jäimme vain odottamaan niille sijoillemme ja pian nuorehko mies jo lähestyikin meitä, kätteli kohteliaasti kaikki ja lähti johdattamaan kohti tuntematonta päämäärää. Selvisi, ettei hotelli ole varsinaisesti hotelli, hänellä on vain pari huoneistoa eri puolin korttelia ja saisimme valita niistä toisen. Ajattelimme ensin haluavamme tietenkin sen, jonka olimme varanneet ja netistä kuvat tarkkaan syynänneet. Mielemme kuitenkin muuttui, kun katsoimme ensimmäisen asunnon, totesimme sen kodikkaaksi ja siistiksi, ja kuullessamme, että seuraavaan olisi vielä puolen kilometrin kävely.

Tämä asunto oli kaiken lisäksi hissittömässä talossa neljännessä kerroksessa, joten kaikki olivat hengästyneitä ja kaikkensa antaneita, kun rojahdimme tänne pinkeille tuoleille. Tästä syystä valitsimme tämän hieman meluisan, liikenne ja moskeijat huutavat, mutta muuten miellyttävän kahden huoneen ja keittiön huoneiston.

En voi kaupunkia vielä paljon kuvailla, sillä kohta vasta olemme lähdössä sitä tutkimaan. Nyt sanon vain, että eurooppalaiselta suurkaupungilta vaikuttaa. Kiintoisaa nähdä Aasian puoli onko se nuhjuisempaa tai vielä värikkäämpää. Onhan täälläkin taloissa tiettyjä Aasia piirteitä, kuten mosaiikkimainen kaakelipäällyste vastakkaisessa talossa, mutta eurooppalaisuuteen kuitenkin kallistuu…

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi