Avajaispuhe ja seuraavan reissun pohjustusta

Kulkuritarinat-logo-taustalla
Yleensä olen suoltanut tekstiä blogeihini valtoimenaan tarvitsematta juurikaan pysähtyä miettimään, mitä kirjoitan ja juttua on vain virrannut. Nyt on heti pieni kynnys kirjoitella, sillä tämän blogin olisi tarkoitus olla jotain tämän astista ajatuksenvirtaa enemmän. Pyrin siis jonkinmoiseen laatuun, mutta en silti halua kadottaa tyyliäni. Kirjoitusvirheitä en valitettavasti pysty eliminoimaan, sillä lukihäiriöni vuoksi niitä vain putkahtelee, ja jos kiinnitän muotoseikkoihin liikaa huomiota rönsyilevän kuvaileva tyylini kärsii. Luvassa siis ennen kaikkea kuvailevaa tekstiä! Yritän kaikin aistein tunnustella, miltä ympäröivä maailma missäkin kaupungeissa tai kylillä tuntuu. Mitä kuulen, mitä haistan, minkälainen yleinen ilmapiiri paikan päällä leijuu?

Sunnuntaina pyrähdämme Istanbuliin, joka on mahtava sekoitus Aasian kaaosmaista kauneutta ja Euroopan järjestelmällisempää estetiikkaa. Olemme kerran pysähtyneet kaupungissa päivän, ja tuosta yhden yön kaupunkikierroksesta jäi kuva, että historiallisella Konstantinapolilla olisi meille vielä paljon näytettävää. Perheeni halusi lähteä syyslomareissulle jonnekin kulttuurikohteeseen ja Rooman ja Istanbulin välillä tasapainoillessamme, vaaka kääntyi jälkimmäisen puoleen lähinnä edullisen hintatason ja paremman kelin vuoksi. Lähdemme siis Kallen kanssa turistioppaiksi minun ”lähisuvulleni”.

Tässä vaiheessa olisi varmasti paikallaan pitää kiitospuhe. Olen jo pitkään halunnut avata kunnon blogin, joka olisi sekä sisällöltään että ulkoasultaan toimiva, ja jolla voisi hieman rahoittaa reissujani. Tällaisen blogin perustaminen ei olisi ollut mahdollista ilman Tumma Studiota. Kiitän siis studion Tuomasta, joka asiantuntevasti ja taidolla suunnitteli blogini! Vastaan itse täysin sisällöstä, mutta hän loi blogilleni onnistuneen ulkoasun. Kiitän myös perhettäni ja ennen kaikkea mummojani (toinen heistä on valitettavasti jo jättänyt tämän maailman), jotka aina lukivat matkatarinoitani iltalukemisena, ja kehuivat uppoavansa tarinoiden pyörteisiin. He pitivät suuresti vanhoista reissujutuistani ja siitä rohkaistuneena uskalsin nyt ottaa tällaisen askeleen vähän ammattimaisemman blogin perustamiseen. Olen aina saanut hyvää palautetta myös pallontallaajat.net sivulta, vaikka he ovatkin suhtautuneet vähän kavahtaen kirjoitusvirheisiini. Huomatkaa pallontallaajat, osasin kirjoittaa nyt äskeisen ”kirjoitusvirheet” sanan yhteen. Kiitän siis lämpimästi myös tallaajia! Eiköhän tämä kiitoslista nyt riitä, ettei mene samanmoiseksi turruttavaksi luetteloinniksi kuin oscar-gaalassa.

Tämä ensimmäinen reissu ei ole aivan blogini teeman mukainen kulkurimatka. Emme siis reissaa ääribudjetilla, mutta edullisesti kylläkin. Toisaalta hyvä aloittaa tällaisella kevyellä matkalla, ja tämä matka kertoo siitä, kuinka monenmoisia reissuja blogissani on luvassa. Aina ei mennä aivan ”katuojassa ryömimällä”, vaikkakin kengännauharahoituksella. Jos joku ”reissuvinkkieni” perusteella on halukas lukemaan ääribudjettitarinoita, niitä löytyy esimerkiksi Espanjan ja Italian pyöräreissuilta, eli kategorioista ”Serranon perheen jäljissä” ja ”Pyörillä pyörien Italiassa”

Lähipäivinä siis luvassa tarinaa Istanbulin ihmeellisyyksistä; vilkkaasta katuelämästä, näyttävistä moskeijoista, herkullisesta ruuasta, tarunomaisista palatseista ja ylipäätään päämäärättömästä kiertelystä tuon aistirikkaan kaupungin sokkeloissa.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi