Intia kiusaa vielä viime hetkillä

04.06.14 klo 14.25 Delhissä

Viime hetkellä iski meihin kumpaankin Intialle niin tyypilliset kiusanhenget, Kallelle petipunkit ja minulle ripuli. Oletimme jo pääsevämme tämän reissun helpolla, petipunkeista ei ollut näkynyt vilaustakaan ja mahaoireet olivat olleet hyvin harvinaisia ja lieviä.

Kalle toi pohjoisesta jonkun pienen petipunkkikannan, joka on lisääntynyt hänen repussaan. Mitätöntähän patitus vielä on, vaivaiset parikymmentä pattia, kun hänellä on joskus ollut yli 400 kpl. Toivottavasti hän kuitenkin löytää uusia vaatteita, että saa pistää punkeista neitseelliset vaatteet ylleen lentokoneisiin, sillä siellä on hyvin tuskaista rapsutella itseään, kun ei pääse pesulle tai vaihtamaan vaatteita.

Minulla on tänään aamusta asti ollut pieniä mahakramppeja. Vessassa on saanut rampata viitisen kertaa, mutta tämän hetken tiedon valossa kyse ei ole pahasta ripulista, sillä mitään pakottavaa vessatarvetta ei ole ollut missään vaiheessa. Silloin ripuli on hyvin paha jos vessaan on rynnättävä ”juuri nyt.” Olemme kehitelleet Kallen kanssa vaikean ripulin tunnistuskeinoja, esim: jos et pysty päästämään yhtään ilmaa mahasta ulos, siis suomeksi pieraisemaan, silloin on tiedossa useamman päivän mahaoireet ja todennäköisesti antibioottikuuri. Aamulla ainakin vielä ilma kulki tehokkaasti, ei siis hätää. Tämän hetkisestä tilanteesta en voi paljon sanoa, koska en ole pystynyt syömään mitään. Kalle lähti Sarawan bawanille syömään, mutta minua ei juuri nyt ajatuskaan ruuasta voisi vähempää kiinnostaa.

Jaksoin aamupäivän shoppailla eräässä Anand Wiharin metropysäkin läheisessä tavaratalossa. Ostettiin lähinnä pieniä tuliaisia ja itselle kodinkäyttötavaraa, kuten teippiä puukauhaa yms. Kuulostaa aika vaatimattomilta tuliaisilta itselleen, mutta täältä kerta kaikkiaan kannattaa suomalaisen työttömän ostaa juuri tuollaista roinaa, koska täällä peruskulutustavara on puoli-ilmaista. Mitä sitten tulee merkkivaatteisiin, elektroniikkaan yms, on sekin halvempaa kuin Suomessa, mutta ei meidän rahoissa merkittävästi edullisempaa. Ostin myös kesäsandaalit reilulla neljällä eurolla, mutta niitä en löytänyt ostoskeskuksesta, vaan torilta sen edestä. Intiassa on tavanomaista, että hienojen kauppojen ulkopuolella myydään kojuista suurin piirtein samaa kuin noissa hienoissa kaupoissa, vain selkeästi halvemmalla ja ei aitoja merkkituotteita.

Kalle saapui Kasar Deviin ensimmäinen päivä ja olimme hänen kanssaan kyseisessä kylässä vielä kolmisen yötä. Pelasimme pingistä, luimme, kävelimme, kävimme syömässä Baba cacen legendaarisen omenapiirakan palan, juttelimme muiden reissaajien kanssa, kokkailimme salaatin, nautimme Virendran illallisista yms. Tuo paikka on nimenomaan luotu enemmänkin oleiluun kuin tekemiseen! Jotkut jäävät kylän lumoihin niin täydellisesti, että vuokraavat sieltä talon ja jäävät useammaksi kuukaudeksi. Näkeepä kylässä muutamia länsimaalaisia, jotka ovat menneet naimisiin intialaisen kanssa, ja jääneet pysyvästi tuonne ”sadunomaiseen” kylään.

En osaa sanoa kummalla tavoin Kasar deviin pääsisi kivuttomammin, junalla ja bussilla vai vain yöbussilla. Oikeastaan matkani meni hyvin nopeasti yöbussilla, mutta eihän siinä juuri pystynyt nukkumaan. Nyt sentään nukuin junassa jonkin verran, ja muutenkin junailu on aina vaivatonta. Toisaalta meidän täytyi ensin mennä jeepillä Almooraan, ja jeepin nappaaminen kesti yli tunnin ja sillä ajo myös melkein tunnin, jonka jälkeen istuimme bussissa vielä nelisen tuntia. Ehkä muille reissaajille jopa suosittelisin yöbussia, siinä ei olisi junalippujen hankinta ongelmaakaan. Jos vain on hyvä nukkumaan bussissa ja ei pelkää öisiä kukkulaisia teitä, se on luultavasti sujuvin tapa. Tietenkin jos reissaa ylelliseen tyyliin, voi ottaa ilmastoidun junaluokan Katkodamiin ja sieltä taksin Kasar deviin, ja palatessa toisin päin.

Olimme jo aamu neljältä vanhan Delhin juna-asemalla. Metro ei vielä kulkenut, joten pienen odottelun jälkeen, päädyimme ottamaan prepaid riksan. Perillä kello oli lopulta jo melkein kuusi, joten saimme helposti hotellin työntekijän hereille. Pröystäilimme ja otimme ilmastoinnin, mutta tingimme sen 700 r, sillä perusteella että lähdemme jo yöllä kolmelta lentokentälle. Eihän tuo ilmastointi kovin tehokas ole, vanhan mallinen pieni laatikko, joka puhaltaa muutaman postimerkin kokoiselta alueelta mittarin mukaan 16 asteista, todellisuudessa vain aavistuksen viileää, ilmaa. Mukava ylellisyys se silti on näillä keleillä, kun ulkona on noin 44 astetta!

Nyt alkaa taas yksi reissu olla purkissa. Jos mahani antaa myöten, ostelen vielä illalla tuliaisia. Muuta ei ole suunnitelmissa. Tilasin Helsinki-Oulu lennot vasta muutama päivä sitten ja kyllähän se kirpaisi. Kalle oli saanut saman lennon 25 e, ja minä maksoin siitä 115 e. Pitää suunnata Suomessa kesämökillemme säästökuurille! Se on 23 km päässä lähimmästä keskittymästä, joten siellä ei tule tehtyä mitään heräteostoksia, eikä noin vain edes lähdettyä kauppaan. Kasar Devi oli hyvin meidän mökkimme tapainen paikka, niin luonnoltaan kuin rauhaltaankin, vain järvi puuttui. Vasta viimeisenä päivänä sain kuulla tunnin vaelluksen päässä sijaitsevasta vesiputouksesta, jossa voisi uida. En olisi kuitenkaan löytänyt putousta, joten päätin jättää uimiset mökille, siellä suurta Keiteleen ulappaa ei voi hukata.

Blogissani ei ollut kävijälaskuria, joten pyytäisin, että voisivatko lukijat jättää vaikka ”jep” puumerkin kommentteihin. Haaveilen ammattimaisemmasta blogista, joten olisi hienoa tietää, kuinka paljon minulla on ollut lukijoita. Haluaisin tietää kannattaisiko minun perustaa ”bisnesmäinen” blogi?!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

7 kommenttia

  1. Esa Hietala Reply

    Terve
    ”Toivottavasti hän kuitenkin löytää uusia vaatteita, että saa pistää punkeista neitseelliset vaatteet ylleen lentokoneisiin, sillä siellä on hyvin tuskaista rapsutella itseään, kun ei pääse pesulle tai vaihtamaan vaatteita.”
    Pliis!
    Ettehän edes ajattele nouseavanne koneeseen punkkivaatteissa ja siten saattavanne muutkin, nyt ja myöhemmin matkustavat, samoille iloille?

  2. Kääk! Mäkin jäin miettimään, että ette kai ota bed bugien saastuttamia vaatteita Suomeen! Muuten on kohta tuholaistorjujalle töitä!

    • anssku Reply

      Täällähän on kauhistuttu punkeista :) No ihan kyllä syystäkin. Eivät ne mitään parhaita lemmikkejä ole, kiintyvät vähän liikaakin omistajaansa. Ilmaisin itseäni vähän huonosti, kun sanoin Kallesta ”toivottavasti hän löytää uusia vaatteita.” Tarkoitus oli aivan tosissaan uusia koko vaatekerrat ja totta kai Delhistä vaatetta löytyy. Joskus pienemmillä kylillä on ollut yllättävän vaikea löytää alusvaatteista asti kaikki uudet vaatteet, etenkin naisten vaatteet voivat olla kiven alla, kun yleensä naiset käyttävät sareja tms. Olenkin sitten joskus joutunut ostamaan jotain ihania tekstipatoja, joissa lukee mopomerkki tms, itsellenikin. Nyt minulla ei onneksi ollut yhtään punkkipattia, mutta tulin silti ostaneeksi varmuuden vuoksi uudet vaatteet.

      Emme ole niin varakkaita, että voisimme aina heittää menemään kaikki vaatteet, jotka ovat vähänkin kutisseet. Hyviä ja juuri ostettuja vaatteita ei varsinkaan raaski roskiin laittaa. Mutta olemme sen verran jo tutustuneet punkkien maailmaan, että tunnemme kyllä jo konstit: säilömme vaatteet hyvin suljettuihin muovipusseihin ja pakastamme ne kotona. Joskus on käynyt niinkin huonosti, että nämä tuholaiset ovat pesineet rinkkoihimme. Niimpä olemme heti Suomessa jo lentokentällä laittaneet rinkat isoihin jätesäkkeihin ja kotona suoraan arkkupakasteeseen. Pakastaminen on tosi tehokas keino tappaa nämä pirulaiset. Kätevintä tietenkin on jos tulee kotiin talvipakkasten aikaan ja voi vain jättää laukut parvekkeelle muutamaksi tunniksi.

      Onneksi Suomen sää suojelee aika tehokkaasti laajemmalta punkkiepidemialta. Olettaisin ainakin, että kylmä talvi on syynä, mikseivät nämä eläimet ole jo laajemmin levinneet tänne, ja tietenkin yleinen hyvä hygienia. New yorkissa on lukemani mukaan paljon petipunkkeja, etenkin hotelleissa, koska vilkas turismi on niitä siellä levittänyt. Eihän sitä koskaan voi täysin estää tuholaisten ja erityisesti eri tautejen kulkeutumista matkailijoiden välityksellä, koska turismi kasvaa niin räjähdysmäisesti. Hyvä tietty yrittää olla omalta kohdaltaan tarkkana. Kiusallisiahan nuo punkit ovat, mutta eivät ne sentään ole vaarallisia, kuten monet antibioteille vastustuskykyiset mahabakteerit, joita matkailijat myös Intiasta tuovat.

      Hyvä tietää, että blogillani on ollut ainakin muutamia lukijoita! :) Tiedä häntä sitten riittäisikö lukijamäärä vielä kaupallisiin tarkoituksiin, mutta ehkä mahdollisesti keksin ensikerralla vielä vähän kiinnostavamman ”tempauksen” ja kehitän tapaani kirjoittaa. Elämä intialaisessa ashramissa voisi esimerkiksi olla yksi mahdollinen aihe…

  3. Arttu Reply

    Jätän puumerkkini.

    Mielenkiintoista luettavaa on blogi jälleen kerran tarjonnut. :)

  4. TJ Reply

    Jep, hyvä blogi ja mielenkiinnolla seuraisin seuraavaakin reissua!

Kommentoi