Luonnossa samoilua

31.5.14 klo 9.00 Kasar devi

”Rakas suuri pyhä luonto, sulle laulan..”

Näin runoilee Eino Leino Loirin tulkitsemana. En edes muista tuosta runosta paljon muuta kuin tuon kohdan, mutta se on soinut päässäni samoillessani tuolla hiekkaharjuilla. Eilen kävin aamupäivällä kävelemässä Jugle resortille, missä söin ja tein hienon löydön, nimittäin pingispöydän. Pingis on Kallen ja minun yhteinen suosikkipeli, vaikkakin Kalle on siinä ylivoimainen. Reitti tuonne ylelliselle viidakkohotellille oli nimensä mukainen, tosin sanoisin sitä ennemmin metsiköksi kuin viidakoksi. Viidakosta tässä luonnossa eivät muistuta kuin valtavat kaktukset, muu on havumetsävaltaista. Syönnin jälkeen arvoin lähtisinkö Almoraan. Yritin jopa pysäyttää paria jeeppiä, mutta ne olivat täynnä. Luovuin pian suunnitelmasta, koska en jaksanut jäädä väijymään jeeppejä, ja en toisaalta keksinyt mitään kunnon syytä edes mennä Almoraan. En ole koskaan oikein kunnolla tutkinut tuota kaupunkia, joten sikäli olisi vähän kiinnostanut, mutta tuskin siellä mitään kovin erikoista olisi, tyypilliseltä intialaiselta kaupungilta se on vaikuttanut.

Kävely tuntui hyvältä, joten jatkoin tien vartta seuraavaan pieneen keskittymään. Siellä oli temppeliportti, josta lähti polku ja ajattelin käydä kurkkaan tuon temppelin. Pian selvisi, että polku mutkittelee kohden Durga temppeliä, jonka olin jo nähnyt. (Kasar devin kuuluisa temppeli, joka on sijainnut paikallaan 2000 vuotta, tosin ei selvästikään sama rakennus) Vaelsin kuitenkin tyytyväisenä tuota pienen harjun päällä kulkevaa polkua, sieltä oli uskomattomat maisemat hyvin kauaksi laaksoihin ja viilentävä tuuli kävi niin reippaasti, että jouduin pitämään hatustani kiinni. Pysähdyin vähäksi ajajasi istumaan kivelle ja katselemaan maisemia.

Illemmalla lähdin retkeilemään majapaikkani polkua alaspäin. Sain seurakseni opaskoiran, joka juoksi iloisesti edelläni. Yritin sanoa sille, että pistää reitin mieleen, että osataan takaisin. Oletin koiran varmaan juoksevan aina samoja reittejä, mutta onneksi en luottanut täysin sen taitoihin vaan pistin itsekin mieleen maamerkkejä. Aikamoista kesytettyä luontoahan tuo oli: polkuja ristiin rastiin ja yksinäisiä taloja harvakseltaan. Kun kuljin tarpeeksi kauaksi, vähään aikaan ei näkynyt yhtään taloa. Halusinkin löytää paikan, jossa ei olisi ristinsielua. Asetuin lukemaan paikkaan, jossa ei näkynyt mitään merkkejä ihmissivilisaatiosta, polkua lukuun ottamatta. Yhtäkkiä metsässä kuitenkin kävi ryske, ja lehmä ampaisi näkyviin. Koirani haukahteli sille ja lehmä uhitteli tekemällä pari syöksyä koiraa kohden. Alkoi jo tuntua, että jään niiden leikkimielisen tappelun jalkoihin, joten katsoin parhaaksi nousta ylös lukupaikaltani ja jatkaa matkaa. Hyvin osasin takaisin, mutta koirastani ei ollut kyllä mitään hyötyä, se olisi valinnut aina väärät polut. Ehkä se etsi uusia hajuja, ja polut jotka se oli juuri merkinnyt, eivät enää kiinnostaneet.

Kun muistin jo parin päivän oleskelun jälkeen kysyä huoneeni hintaa, Virendra sanoi ”ei sillä ole väliä, te olette minun vanhoja vieraita.” Hänen mielestään saisimme siis maksaa mitä haluaisimme. Olin niin hämmentynyt vastauksesta, että ehdotin olisiko 250 rupiaa ok, koska maksoimme viimeksi sen verran. Virendra vain keikutteli päätään, että vaikkapa niin. Nyt tuntuu, että menin ehdottamaan vähän liikaakin. Olin niin tottunut Koillis-Intian ja Delhin hintoihin, että tuo 250 r tuntui jo naurettavan halvalta. Mutta toisaalta maksoimme viimeksi kahdestaan sen summan ja huoneesta, jossa oli oma keittiö ja vessa. Nyt olen ollut yksin ja huoneessani ei ole mitään edellä mainituista mukavuuksista. Virendra antoi aluksi ymmärtää, että voisin pian vaihtaa huonetta, siksikin ehdotin tuota summaa, mutta olen nyt joutunut olemaan tässä pätsissä,-huone on varsinkin päivällä mielettömän kuuma, koska ikkunat ovat tuulen kannalta väärään suuntaan,-kun kukaan aikaisemmista vieraista ei ole lähtenyt. Kaikki matkailijat, jotka nyt ylipäätään ovat Intiassa, ovat näillä vuoristoseuduilla, siksi tällä on tavanomaista vilkkaampaa. (vaikka eihän tämä kylä mikään iso kohde ole, 60 km päässä Nainitalissa on varmasti kaikki hotellit täynnä) Päivällä täälläkin alkaa olla aika kuuma, arvioisin 32, mutta illaksi viilenee nopeasti ja aamusta viileys jatkuu noin kymmenen seutuville.

Nyt loppui temppelin avajaismusiikki. Olisivatkohan ne pirskeet nyt olleet siinä? Eilisestä aamusta alkaen majapaikkani luonnonrauhan on rikkonut koko tämän laakson täyttävä musiikki. Tänä aamullakin hindupoppi raikui jo ennen kahdeksaa. Virendra selitti siellä vihittään uutta temppeliä käyttöön. Kalle ilmaantuu varmaan tänään tai huomenna, riippuen kuinka bussit kulkevat. Lähden nyt varmaan taas lenkkeilemään johonkin suuntaan, ehkä ihan vain tien vartta pitkin kohden seuraavaa kylää. En ole vielä nähnyt tuota noin 2 km päässä sijaitsevaa kylää…

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi