Delhissä

Delhissä 23.5.14 klo 12.07.

Laitan nyt tähän tekstit, jotka kirjoitin eilen ja toissa päivänä. Tätä hetkeä en ala sen syvällisemmin kommentoimaan kuin, että viimeisin juna yö oli rankka ja sen ansiosta olen lähes ihmisraunio. Elossa kuitenkin ollaan edelleen ja enemmän kuin tyytyväisiä sijainnistamme nyt. Delhi osaa kyllä hemmotella syrjäkyliä kolunneita reissaajia: kaikki palvelut valmiiksi pureskeltuna sen kuin vain käden ojentaa, intialaisia joille länsimaalainen ei ole maailman suurin ihme, joten kommunikoinnille on edes jonkinmoiset puitteet ja ennen kaikkea helposti löydettävä ja kohtalaisen tasokas ruoka.

Ensimmäiset kaksi junayötä nukuin hyvinkin makoisasti, mutta viimeinen oli täysi fiasko: alapedin lapsi parkui turhautumistaan, kun vanhemmat olivat antaneet sen nukkua koko päivän, joten eihän sitä yöllä väsyttänyt, ihmiset sammuttivat ja sytyttivät kirkasta loisteputki valoa pääni päällä, selkääni särki, hyttyset jyrsivät, alkuyöstä oli hikistä, ennen auringon nousua chai kauppiaat huusivät käytävällä ja ihmiset pakkailivat huirveällä hälinällä jo viideltä, koska eivät tienneet junan olevan 3 tuntia myöhässä.

21.5.14 klo 18.20 Cooch Behar, Länsi-Bengali

Palatsi kuin Ranskan Versailes, laajat puutarhat ja klassista arkkitehtuuria. Muuten Cooch Beharin kaupunki ei tarjoa yllätyksiä, taattua Länsi-Bengalia likaisuuksineen, markkinahumuineen ja ruuhkineen.

Päivän haaveet täytetty; t-paita, aluspöksyt, palatsin löytäminen, hyvin syöminen hienossa ravintolassa ja jäätelö, joka ei ollut sulanut. Pistaasi jäätelöpuikko kruunasi onnistuneen päivän! Jo junassa yritin ostaa jäätelön. Kysyin, saanko nähdä heidän jäätelönsä. Kun he raottivat kantamansa kylmäarkun kantta, pääsin kokeilemaan jäätelöitä; ensimmäinen täyttä mehua, ei mitään kiinteyttä, toisessa suklaapuikossa tuntemukset kuin märässä sohjolumipallossa. Sitten he vielä ihmettelivät, kun kauppoja ei tullut ja tulivat 5 minuutin päästä kysymään uudestaan!

Kaupustelijoita riitti junassa tasaisena virtana. Heitä vyöryi käytävillä minuutin välein. Kaikki vanhat tutut tuotteet olivat edustettuina; tuore kurkut mausteilla, sipuli purit, paistetut pähkinät, avaimenperät ja muu rihkama ja totta kai chai-teet. Uusiakin tuotteita oli, hämmentävimpinä: popcornit, kännykkätarvikkeet, vuosien takaa tv-shopista tuttu lihaksia supisteleva vyö, metallipötköjä, joiden tarkoitus ei selvinnyt, naisten alusvaatteita, muistitikkuja, litsi hedelmiä yms. Kauppiaita oli enemmän kuin koskaan! Onneksi kukaan heistä ei vaeltanut yöllä käytävillä. Yöllä saimme nukkua ihmeen rauhassa, aamusta kuumuus ainoastaan häiritsi, koska alapetiläiset sammuttivat ropelit. Lämpötila oli muuten ihmeen siedettävä, ottaen huomioon että tänään on ollut hyvin kuuma päivä. Kun kävimme tehokkaasti ilmastoidussa ravintolassa syömässä, astuessamme ulos tuntui kuin kuuma seinämä olisi iskeytynyt päin kasvoja.

Palatsi, jonka kävimme kurkkaan oli kuin pieni Versailes. Ihan pieni ei tuokaan ollut, mutta ei sentään niin valtava kuin Ranskan serkkunsa. Harmillisesti alkuperäisestä sisustuksesta ei ollut jäljellä kuin seinäkoristeet ja maalaukset ja satunnaiset huonekalut. Palatsi oli muutettu museoksi ja se oli vain osin auki, kaikkiin huoneisiin ei päässyt. Olihan se silti arkkitehtuurisesti vaikuttava! Se oli renessanssimaista tyyliä pylväineen ja kaarineen. Tyypillisesti sen oli myöhemmin maalattu osin kirkkaan punaiseksi, sellaiseksi Intian punaiseksi, jota suositaan esim. Kolkatassa. Alun perin rakennus oli ollut kokonaan klassisen vaalea, mutta nähtävästi maharasthra oli halunnut siihen piristystä. Intialaisethan rakastavat kirkkaita värejä. Tuo ruhtinas oli asunut palatsissa vuoteen 1949 eli vielä pari vuotta Intian itsenäistymisen jälkeen.

Edellinen junamme oli vain tunnin myöhässä ja seuraava junamme saapuu juuri, eli vain puolisen tuntia myöhässä. Nyt pitää juosta…

klo 11.40 Junassa Piharin tienoilla.

Oletteko muut Intian kävijät huomanneet, kuinka intialaisilla on paha tapa sanoa ”it is OK” aivan väärissä kohdin? Silloin, kun he ovat tilanteessa itse ikään kuin altavastaajina, ja heidän pitäisi pahoitella asiaa, he ottavatkin roolin, jossa rauhoittelevat toista osapuolta asian olevan OK. He kääntävät tilanteen läntisten moraalisääntöjen näkökulmasta katsottuna aivan päälaelleen.

Äsken sain lounaan eteeni, vaikka kello oli vasta 10. Yleensä junissa lounas tarjoillaan 12-14 välillä. Sanoin ”Eikö ole vähän aikaista, en ole vielä nälkäinen?” Junatarjoilija vain totesi ”it is OK,” kuin paremmin tietäisi minulle sopivat ruoka-ajat. Ei pahoittelua ei selityksiä.

Junamatkalla tämän reissun alkutaipalella, eräs ipana pissasi junan lattialle aivan meidän jalkojen juurelle. Pissat vain valuivat lahkeen suusta ja äiti katsoi lasta hymyillen. Ei lapsi sentään aivan kengillemme pissannut, mutta lähellä se oli ja jouduimme siirtelemään jalkojamme pois lätäkön alta, joka levisi lattialla joka suuntaan. Kun yritimme löytää jaloillemme kuivaa kohtaa, ipanan äiti totesi meille ”it is OK.”

Vielä yksi juna esimerkki. Eilen illalla asettautuessamme tähän hyttiloosiin, eräs toinen junaan juuri noussut matkustaja heilautti laukkunsa minun sänkyyn yläpetille. Kalle siihen totesi ”hei, ne on meidän sängyt, älä laita sinne laukkuasi, me kiivetään niihin aivan kohta nukkumaan” Intialainen siihen ”it is OK”, ja laittoi laukkunsa kaikesta huolimatta sänkyyni. Kalle joutui vielä uudestaan sanomaan ja tarttumaan laukkuun, ennen kuin viesti meni perille.

Jos telkkari ei näy ilmastointi ei toimi hotellihuoneessa, ja jaksamme huomauttaa asiasta, ensimmäinen vastaus on aina ”it is OK”. He tarkoittavat, että on normaalia, ettei televisio näy jos esim. juuri tuolloin on ”oikean” (sähkö aina monenmoista, valot toimivat usein vaikka olisikin katko, kai ne toimii generaattorilla) sähkön katko, tai että huone on aivan hyvä muuten, vaikka ilmastointi ei toimisikaan. Ilmastointi lähes tuplaa huoneen hinnan, joten se ei todellakaan ole OK jos se ei toimi. Harvoin edes otamme ilmastointia, koska se on niin kallista ja usein siinä on ongelmia, ainakin sähkön kanssa. Onneksi tällä reissulla on ollut sen verran viileät kelit, että ropeli on riittänyt mainiosta. Nyt vähän haaveilen ilmastoinnista, sillä täällä junassa lämpö on arviolta 42, ja Delhissä sanomalehden mukaan 25-39 astetta. Iso ero päivän ja yön välillä!

Ymmärtäkää siis intialaiset, että kaikkia virheitä ei voi kuitata, lausahtamalla asian olevan OK! Intialaisia voi kansana kehua avuliaiksi, innostuneiksi, ulospäin suuntautuneiksi, ehkä jopa ystävällisiksikin, mutta kohteliaita he eivät kyllä ole. Intialaiset ovat oman kokemukseni mukaan maailman epäkohteliain kansa!

 

Eilen tunnelmat olivat kuin jollain katastrofi alueella junan pyyhältäessä asemalle. Juna jäi loppupäästään asemalaiturin ulkopuolelle ja se aiheutti valtavan hämmingin. Mekin huomasimme oikeaa vaunua kohden rynnätessämme, että laituri loppui kesken. Meidän vaunumme, niin kuin moni muukin, oli sepelimurskan ja pusikoiden keskellä. Miksi ihmiset juoksivat niin hätäisesti? En tiedä muuta kuin, että koska hekin juoksivat, meidänkin piti juosta, tai olisimme jääneet jalkoihin. Ihmismeren seassa kompuroimme pimeässä kivenmurikoiden muljahdellessa kenkien alla. Paljon ei nähnyt, minne astui, vain välillä kirkkaalla yötaivaalla välkkyvät salamat valaisivat maiseman. Joku vanha mies kompastui ja meinasi jäädä jalkoihin, onneksi hänet autettiin ylös. Lapset parkuivat, kun vanhemmat nykivät heitä väkisin käsistä. Ehkä junaan nousun ei tarvitsisi olla noin hätäinen tilanne! Ihmisten kiire ja paniikki syntyy aina siitä, jos väkeä on liikaa laiturilla ja matkustajat tietävät junan pysähtyvän vain pari minuuttia. On kai käynyt niin, että kaikki eivät vain ole ehtineet junaan, vaikka heillä olisi paikkaliputkin. Junaan nousu on kuitenkin hidasta, koska oviaukot ja käytävät ovat ahtaat. Nyt sitä hidasti vielä laiturin puuttuminen. Jos laituria ei ole, ensimmäinen porras on yli navan korkeudella, joten junaan on hidas ja työläs kavuta pystyjä portaita myöten.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi