Eilen Istanbulissa

6.11.13 klo 16.45 Istanbul Turkki

Vilkas kenttä tämä Ataturk. Ei täällä oikein nukkumisesta tullut mitään. Hyvä jos istumaan mahtui. Aluksi kyllä pääsin makuuasentoon, mutta kuulutukset tulivat 5 minuutin välein ja ravistelivat kiduttavasti hereille. Voin kyllä kuvitella, kuinka tehokas kidutusmenetelmä nukkumisen estäminen on. Nyt on kolme huonosti nukuttua yötä takana ja alan jo olla ihmisraunio. Edellisellä lennolla vaivuin saman tien koomaan, kun istahdin tuolilleni. En edes huomannut koneen nousua! Se kertoo hyvin, kuinka horrostilassa olin. Unen läpi vain ihmettelin, että eikö sitä kiitotietä löydy ollenkaan. Minusta tuntui, että kone vain
kiertelee kentällä, vaikka se oli ajat sitten ampaissut ilmaan.

Katsoin edellisellä noin 6,5 tunnin lennolla pari leffaa ja nukuin niiden välissä aina hetkittäin kymmenisen minuuttia. Pitempään en osaa istuma-asennossa yhtäjaksoisesti nukkua, koska herään aina selkäkipuun tai jalkojen puutumiseen. Muuten lento kyllä meni sujuvasti ja nautimme parhaan aterian pitkiin aikoihin. Kyllä turkkilainen ruoka on hyvinkin kilpailukykyistä intialaisen kanssa! Ateriassa oli hyvin maustettua kuskusia herneillä, kasvispihvejä ja juustopalakastiketta. Salaatissa oli ihanan pehmeitä ja täyteläisiä turkkilaisia juustoja ja mikä parasta raikkaan kirpeitä oliiveja. Pienen valkoviinin nauttiminen oli virhe, sillä sen jälkeen väsytti entistä enemmän, mutta olihan viini ylellisyyttä tuollaisen aterian kanssa, ja toisaalta turkkilaiseen kulttuuriin kuuluvaa.

Delhin shoppailusta. Ostoskaupunkina Delhi ei ole niitä Intian parhaita. Muutenkin Delhi on syvästi intialainen kaupunki, vähemmän kansainvälisen oloinen kuin vaikkapa Mumbai, ja tämä heijastuu suoraan ostostarjontaan. Pahar ganjilla on sekä per- intialaista vaatetta villaliiveineen että hippivaatetta. Myyjät kuvittelevat, että kaikki länsimaalaiset haluavat pukeutua vain hippityylisesti. Itsekin mielellään reissussa pukeudun värikkäästi, mutta kotiin haluaisin ostaa asiallisempaa. Yleisesti lukuun ottamatta Paharin hippivaatteita, Delhin vaatetarjonta on siis intialaisille suunnattua: miesten t-paidoissa lukee isolla American army, väärin tunnettuja vaatemerkkejä esim Adidas Abidas tai vaikkapa mopomerkkejä. Naisten paitoja on vain harvassa ja niissä on monenlaista koristenappia, röyhelöä ja imeliä värejä. Joka toisessa kojussa myydään villapaitaa, jotka osin kimaltelevat, niissä on isot napit ja vauvankakan värisiä sävyjä. Villaliivit ovat Intiassa erityisen suosittuja, etenkin vuoristossa lomailevien turistien kesken. Hill station turistin tunnistaakin kirkkaasta villaliivistä.

Onneksi ostimme jo Shillongista joitain vaatteita, sillä Delhistä asiallisten tai omaan tyyliin sopivien vaatteiden löytäminen on tosiaan työlästä. Ovathan tietenkin aina shoppinmoolit kansainvälisine merkkeineen, mutta me emme kuulu niiden viiteryhmään, sillä haluamme hyvin edullista vaatetta.

Yhteenveto tästä todennäköisesti viimeisestä Intian matkastani:
En tule palaamaan maahan varmaan ainakaan 10 vuoteen, sillä onhan maailmassa muitakin kiehtovia maita ja olen antanut jo tarpeeksi aikaani Intialle.

Mielestäni noin 80 prosenttia Intiasta on aluetta, jossa reissatessa mieli huutaa ”oi, miksi tulinkaan tänne.” Tuo 20 prosenttia sitten onkin niin upeita paikkoja, että ne ainakin osittain korvaavat järkyttävien kaupunkien aiheuttaman tuskan. Sanoisin, että lähes joka läänissä on oma helmensä. Tosin Chhattisgarhissa ja Jharkhandissa nuo paratiisit eivät vielä paljastaneet itseään, mutta kyllä ne varmasti jossain lymyävät. Raipur oli intialaisittain aivan siedettävä kaupunki, muuta hyvää en noista lääneistä tällä kokemuksella osaa sanoa.

Parasta tällä reissulla oli:
Kasar Devi Uttarakhandissa, Neilin saari ja A.N.D resortti, Sikkimissä Pelling lähinnä maisemiensa ja tunnelmallisen guesthousinsa vuoksi (muuten vähän hengetön paikka lukuisine hotelleineen) ja koko Sikkimin matkailusta jäi hyvä maku suuhun lähinnä mukavien ja rauhallisten ihmisten sekä hintoihinsa nähden hyvätasoisten hotellien vuoksi. Viimeisimpänä ja ehkä vaikuttavimpana paikkana mainittakoon Meghlayan lääni ja etenkin Nongriat kylä. Niin uskomaton villi luonto, kaunis kyläarkkitehtuuri ja upea ilmapiiri.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi