Diwali!!

Miksi kaikki intialaiset juhlat ovat niin riehakkaita? Eilenkin kaduilla pommitettiin uskomattomahn kovaäänisesti räjähtäviä ilotulitteita, huudettiin kuorma-auton lavalta, pärisytettiin rumpuja ja soitettiin musiikkia. ”Ääni se juhlan synnyttää”, tuntuu olevan intialaisten motto.

Mietittiin uskalletaanko edes lähteä enää päätielle ostamaan Kallelle jalkapallopaitaa, koska räjähteitä lenteli siellä täällä. Joskus aikanaan Suomessakin myytiin ”kiinalainen” nimellä isoja paukkupommeja, sellaisia muistuttavat suosituimmat räjähteet täällä. Suomessa ne kiellettiin liian kovan äänen vuoksi, vaikka tuo ääni ei ollut vielä lähelläkään sitä mitä se täällä on.

Kutsuin mauttomaksi välkkyviä valorivistöjä, joita on ripusteltu talojen ulkosivut täyteen. Eilen näin kuitenkin oikeasti kauniitakin valoja. Pieniin savikippoihin oli kaadettu öljyä ja niissä paloi oikea tuli. Nämä kipot oli aseteltu banaanipuihin, joita oli pystytetty sinne tänne. Koko päivän ihmiset raahasivat näitä pieniä banaani puita ja joka puolelta kuului vasaran nakuttelua, kun niitä kiinniteltiin portin pieliin. Öljykippoja oli aseteltu myös myyntikojujen alle ja mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Paloturvallisuutta ei oltu paljon mietitty! Pelkkiä kynttilöitäkin oli aseteltu puualustoille kioskien etualalle, jossa ihmiset nojailivat myyntitiskeihin, lähes tarjoten hihansuunsa tulen liekeille. Syttyyköhän Diwalina aina ennätysmäärä tulipaloja?

Diwali on niin tärkeä intialainen juhla, että pahoin pelkään sen näkyvän myös junassa. Saattaahan se olla mielenkiintoistakin jos juhlinta pysyy edes jollain tavoin hallinnassa. En kuitenkaan toivoisi, että siellä sytyteltäisiin kynttilöitä tai räjäyteltäisiin rakettaja.Kukaan ei varmasti halua matkustaa Diwalina, niin tärkeä perhejuhla tämä on, eli ihmiset voivat olla huonotuulisia pakotettuna matkustamaan juuri nyt, varmaan heillä ei ole ollut valinnanvaraa. (oli hupaisaa, kuinka pari kuukautta sitten junalippuja oli saatavana vain tähän Diwali junaan, kaikki muut olivat täynnä) Jospa huonotuulisuus näkyisi hiljaisena murjotuksena, eikä riitelynhalkuisuutena. Kun inkkarit alkavat väittelemään keskenään, se on uskomatonta pajatusta! Myönteisimmät päättävät varmaan vain juhlia edes jotenkin junassa, joten ehkä he syövät hyvin ja musisoivat.

Mitäs muuta kertoisin Diwali perinteistä? Kaikkien kuuluu ostaa uudet vaatteet tähän juhlaan, joten siksi vaatekojua on joka puolella. Perinteisesti nainen on saanut uuden sarin kerran vuodessa eli juuri Diwalina. Kaikenlaisia pujaseremonioita juhlaan tietenkin liittyy eli hyväntuoksuista savua yms, mistä en tarkemmin tiedä.

Nyt täytyy kiirehtiä aamupalalle ja sitten junamaratoniin…

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi