Bussilakkoilua

26.10.13 klo 7.30

Tuli taas vähän yllätyksiä! Eilen kävimme bussiasemalta kyselemässä seuraavan päivän busseja Shillongiin, mutta siellä todettiin, että bussilakko estää tuonne pääsyn. Tosin vain pari ihmistä oli tätä mieltä. Sehän ei Intiassa vielä ole mikään totuus. He väittivät lakon olevan vain Meghlayan puolella, mutta netistä katsottuna taas näytti, että lakko koskisi Assamia. Bussiasema miesten mukaan Assamissa voisi matkustaa vapaasti. Kalle lähti nyt aamusta taas vähän selvittämään asiaa.

Eilen kirjoitin roskaamisesta ja täytyy lisätä vielä pari asiaa. Pakkausjäte se täällä suurin ongelma on, kuten lännessäkin. Muovia ei enää monin paikoin Intiaa käytetä tavaroiden kanniskeluun, siinä on menty paljon eteenpäin. Kangaskassit ja ostosten paperiin kääriminen ovat huimasti yleistyneet. Mutta tosiaan kaikki jo tehtaassa muoviin pakattu on iso ongelma. Eräässä suhteessa Intia on kuitenkin hyvin edistyksellinen tai tässä tapauksessa oikeastaan perinteikäs. Nimittäin riisi, linssit, chilit ja monet mausteet ovat kaupoissa isoissa kangassäkeissä, joista voi kauhalla ammentaa omaan säkkiinsä ja sitten tuotos punnitaan. Näitä säkkejä kierrätetään loputtomasti, jopa paikataan. Samat säkit päätyvät kaupasta takaisin tuottajalle ja viljelijä tai jokin välikäsi täyttää ne ja sitten ne päätyvät jälleen kauppoihin. Ei siis mitään jokaisen pienen tuote-erän muoviin pakkausta. Isoissa nykyaikaisissa kaupoissa, kuten Big Bazaarissakin, onneksi usein näkee näitä ruokasäkkejä, vaikka siellä on vaihtoehtoisesti myös pieniä muovisia riisipusseja.

Nyt Kalle tuli takaisin tiedusteluretkeltään. Näyttäisi, että bussit Shillongiin kulkevat! Kukaan ei ollut puhunut lakosta enää mitään. Tosin seuraava bussi oli jo täyteen myyty, ja sitä seuraava lähtee vasta 13, ja siihen ei kuulema pystynyt vielä ostamaan lippuja. Täysin mielivaltaista tämä, milloin lippuja voi hankkia! Viime aikoina niitä ei jostain syystä ole pystynyt hankkimaan etukäteen, vasta samana päivänä ja vähän ennen bussin lähtöä. Kun sanotaan ”tule takaisin vähän ennen lähtöä” on vaikea tulkita milloin, koska jos tulee liian myöhään lippuja ei enää ole, jos liian aikaisin, niitä ei myydä.

Nyt sitten oleskelemme hotellissamme, joka on kohtuu mukava. Ensimmäistä kertaa meillä on huoneessa Wifi! (joka ei tosin äsken toiminut) Tämä Assamin suurin kaupunki on täynnä hienosto hotellia, varmaankin tänne tullaan shoppailu-, temppeli- ja bisnesmatkoille kaukaakin. Hotellien yleinen hintataso on siis aika korkea, joten olimme aivan tyytyväisiä, kun löysimme tällaisen puolittain hienon huoneen 700 rupialla. Tässä on hienostohotellin piirteitä, kuten juomalaseissa ja vessan pöntössä suojus, jossa vakuutetaan, että ne ovat huolella pestyt ja hygieenisiä, löytyy myös vessapaperia, pyyhkeet ja saippuat ja shampoot. Silti yleisvaikutelma on aika nuhjuinen ja sängyissä tosi vanhat ja kovat patjat. Hienoa huoneessa on se, että tämä on hiljainen. Ei ole mikään helppo temppu löytää tällaisesta miljoonakaupungista rautatieaseman lähettyviltä (haluamme aina kävellen löytää hotellimme, ettei riksoille tarvitse maksaa komissiota) edes siedettävän hiljaista huonetta.

Katsotaan, mihin illalla päädymme. Nyt pitäisi lähteä aamupalalle, koska on huutava nälkä. Emme eilen onnistuneet löytämään ravintolaa kaatosadekuurossa juostessamme, joka olisi jo kuuden tienoilla tarjonnut kunnon aterioita, vaan jouduimme tyytymään pelkkiin voileipiin…

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi