Assamissa

Kylläpä sitä ihminen tuottaakin uskomattoman määrän saastaa. Miten ihmiskunta voi nimittää itseään kehittyneeksi sivilisaatioksi ilman, että omista jätteistä osattaisiin päästä eroon? Tuotetaan ja tuotetaan uutta tavaraa, mutta ei tiedetä mitä vanhalle voisi tehdä. Luontokin on osannut järjestää omat kiertokulkunsa, esimerkiksi jos puhutaan veden kiertämisestä, vettä kuluu, mutta silti se palaa aina takaisin kiertoon. Ei kai se niin vaikeaa pitäisi olla, periaatteessa tieto taito monen materian kierrättämiselle jo olisi, mutta ei vain saada aikaiseksi. Sillä aikaa, kun ahneet valmistajat laskelmoivat, että on tuottavampaa aina tehdä kaikki alusta lähtien uudestaan, kuin kierrättää mitään vanhaa, tällaiset kaupungit kuin Siliguri ja Guwahati hukkuvat roskaan ja saastaan.

Tänään oli ihana kävellä tuossa kadun vartta, kun viemäreistä oli nostettu uskomattoman hajusta roskaista lietettä kaduille isoiksi kasoiksi, nähtävästi puhdistusmielessä. Kaupungin läpi virtaava pyhä Brahmaputrakin oli järkyttävässä kunnossa. Aivan peseytymischattien lähellä siihen laski monta likaojaa pikimustine vesineen. Kävimme veneellä saarella, jossa sijaitsi Umananda temppeli ja jopa intialainen kanssamatkustajamme pilaili vettä katsoessaan ”tekisikö mieli uimaan.”

Temppelisaarella piti olla harvinaisia apinoita, mutta ne olivat nähtävästi lähteneet karkuun intialaisia turisteja, koska emme niistä havainneet hännän vilaustakaan. Itse temppeli oli hyvin perinteinen, mutta olihan se hienolla paikalla. Alueella, mistä nousimme veneen kyytiin, oli viihtyisä ravintola puutarhoineen ja vanhoine pikku linnoineen.

Ei tästä kaupungista taas voi muuta sanoa kuin, että aivan Siligurin luokkaa. Uusi läänihän tämä Assam meille on, mutta ainakaan vielä se ei ole vaikuttanut kovin omintakeiselle, toisin kuin Sikkim. Ihmisetkin ovat taas pääosin hyvin intialaisen näköisiä, miehillä on viikset ja naisilla pitkät hiukset kiinni laitettuina yms. Sikkimissä monet olivat hakeneet persoonallisuutta ulkonäköönsä, oli eri tavoin leikattuja hiuksia ja värjättyjä ja jopa erilaisia pukeutumistyylejä. Nyt olemme taas massojen Intiassa, mutta on tässä se hyvä puoli, että ravintolaruoka on halpaa (köyhätkin perinteisesti syövät ravintoloissa, paitsi eivät tietenkään äärimmäisen köyhät) ja se on taas aidosti intialaista. Sikkimissä osattiin tehdä lähinnä momoja, harvoin kunnon intialaisia curryjä. Jos niitä oli tarjolla, ne olivat lähinnä rasvaisia ja juoksevia, eivät sellaisia täyteläisiä kuin parhaimmillaan. Nyt söimme pitkästä aikaa loistavan aterian tuolla puutarha ravintolassa, joten odotukseni tämän ruuan suhteen ovat korkealla. Voi tosin olla, että jo huomenna vaihdamme lääniä, mutta viereinen Meghalaya on aiemmin kuulunut Assamiin, joten jospa siellä olisi samankaltainen ruokakulttuuri.

Olihan meidän tarkoitus kierrellä tätä Assamia enemmän, mutta nyt näyttää, että Meghalayassa on helpommin saavutettavissa kiintoisia kohteita. Assamin läänissä jännät kohteet, kuten iso kansallispuisto, olisivat vähintään 300 km päässä. Meillä ei kuitenkaan ole aikaa enää kuin noin 1,5 viikkoa, oikeastaan vain 8 päivää tänne Seven sisterin alueelle. Hieman kutistui alkuperäinen suunnitelma, mutta sellaista se on reissatessa. Eilenkin vaihtui suunnitelmat rankasti, kun juna oli lopulta 12,5 tuntia myöhässä lähtöajasta! Päiväjunastamme tulikin yöjuna. No, olipahan ihanan hiljaista junassa! Kerrankin sain kohtuu hyvin nukuttua, kaikki olivat vissiin niin väsyksissä pitkästä matkasta, etteivät jaksaneet yöt läpensä vertailla puhelimiensa ominaisuuksia, tai läpsiä kiusallaan toisiaan korville, tai nostella lapsiaan ylä sänkyyn ja taas alas.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi