Delhin pyörityksessä

21.8.13 klo 14.30 Delhi

Koko Delhi höyryää. Kaikesta päätellen täällä ovat raivonneet äkäiset monsuunisateet. Lentokentältä tultaessa näen jokaisen pusikon ja puistoalueen rehoittavan voimakkaan vihreänä. Paharganjin sivukujilla joudun välillä väistelemään mutaisia lätäköitä. Kaikkea muutakin siellä joutuu kiertelemään ja kaartelemaan. Olinkin taas unohtanut miten jokin alue voi olla tukkoinen. Ihan uskomaton ihmisten, eläinten ja erilaisten kulkuvälineiden tungos! Väistän riksaa vasemmalle ja meinaan törmätä bamputikkaisiin, jotka joku on parkkeerannut keskelle katua pitkiin rattaisiin, väistän taas ja vuohi suhahtaa ohitseni, horjahdan oikealle ja koira astuu kengilleni. Kalle sukkuloi tuossa
vilinässä paljon taitavammin, onhan hänellä kaikki tuoreempana mielessä, joten kai se on aika paljon tottumiskysymys. Vähän välillä hirvittää, kun pikkuiset ipanat koulupuvuissaan juoksentelevat kaiken keskellä ja otaksuvat skoottereiden ja muiden härveleiden ehtivän väistää heitä. Meillä vielä Suomessa
puhutaan koulumatkojen vaarallisuudesta!

Halvimmassakin lentokenttäbussissa sattui olemaan ilmastointi, ikkunasta näin monia mainoksia moderneista laitteista, kuten tableteista, ja kaiken lisäksi rautatieaseman kansainväliseen lipunmyyntiin oli tullut vuoronumero järjestelmä (ennen oli istuttu hujan hajan huoneessa ja
mietitty, kenen vuoro se olikaan seuraavaksi), joten mietin, onkohan Intiassa monikin asia taas kehittynyt. Täällä Paharilla näyttää kuitenkin täsmälleen samalta kuin ennenkin! Ihmiset hoitavat omia
pieniä bisneksiään, tekevät kotiaskareita ja asuvat hyvin ahtaasti. Jonkinlainen jätehuoltojärjestelmä voisi olla suurta kehitystä. Kyllähän Delhissä nytkin lajitellaan ja kierrätetään mallikelpoisesti, mutta roskat joutuvat kuitenkin ensin kadulle. Turistin näkökulmasta ainakin olisi miellyttävämpää, että ne olisivat roskiksissa, ettei tarvitsisi kahlata roskan seassa. Voihan heillä tietenkin olla jokin käytännön syykin pitää järjestelmä sellaisenaan, ehkä roskikset eivät esimeriksi mahtuisi kaduilla
mihinkään. Mitään roskiksen mentävää tyhjää tilaa olisi kyllä kertakaikkisen vaikea keksiä!

Huoneemme seinät ovat kuin ilotulitus, kuin niihin olisi ammuttu monenmoista rakettia ja pommia. Vessa on niin kostea yhden suihkun jälkeen, että vaatteet liimautuvat välittömästi ihoon kiinni. Ovemme kahva on jostain käsittämättömästä syystä päätetty päällystää lukkoineen päivineen maalarinteipillä. Pulut käyvät jatkuvasti kujertelemassa ikkunamme takana ja hakkaamassa kysyvästi nokallaan lasiin. Ilmastointilaite pitää uskomatonta ääntä ja pamahtaa aina, kun sen sammuttaa. Siis monenmoista ääntä ja pientä siivottomuutta löytyy tämän kertaisesta asumuksestamme. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin aivan pätevä hotelli: ilmastointi on ylellistä, samoin televisio lukuisine digikanavineen (Intiaankin
ilmestyneet digipoksit) ja henkilökunta ei ole millään tavoin ärsyttävää. Viimeksi mainittuhan on suhteellisen tärkeää Intiassa. Euroopassa on tärkeää, että hotellien henkilökunta on ystävällistä, täällä aito ystävällisyys on lisäarvoa, mutta ei mitenkään oleellista. Tärkeintä on, etteivät he koputtele koko ajan ovelle tiedustellakseen mitä mielikuvituksellisimpia asioita tai he eivät pysäytä sinua joka kerta respan ohi kävellessäsi ja muistuta jostain säännöstä.

Lentokoneessa on hupaisaa ja vähän rasittavaakin kuunnella, kun takanamme istuvat intialaiset äijät matkivat lentoemäntiä. Kun lentoemo käveli heidän ohitseen ja sattui kohdalla vähän törmäämään johonkin
sanoen ”sorry”, intialaiset tirskuivat kuin pikku pojat ja matkivat ”sorry, sorry, sorry.” Ruuan tilattuaankin he jälkeen päin matkivat, mitä lentoemo oli tiedustellut tai kehottanut. Luulen, että intialaisista on ratkiriemukasta, kun joku palvelijan asemassa oleva saattaa vähän komentaa heitä. Lentoemothan aina käskevät esimerkiksi sulkemaan ikkunakaihtimen. Intialaiset mieltävät, että palveluammatissa oleva on yhtä kuin palvelija. Olen kuullut, että tämä käsitys saa intialaiset maailmalla matkatessaan joskus käyttäytymään tahattoman törkeästi. Me länsimaalaiset miellämme, että he ovat törkeitä jos eivät vaikka kiitä tarjoilijaa, mutta täällä se ei ole epäkohteliasta, vaan asiaankuuluvaa. Ei palvelijalle useinkaan sanota mitään, ja palvelija ei ainakaan käske tekemään mitään. Tämän takia, etteivät he ymmärrä länsimaista käsitettä ”palveluammatti”, he varmaan pilailivat lentoemojen kustannuksella. Saattoi asiaan tietenkin liittyä myös se, että he mielsivät lentoemännät
itsenäisiksi (omillaan toimeen tuleviksi, riippumattomiksi) naisiksi ja tämäkin on tiettyjen inkkareiden mielestä niin omituista että se on suorastaan hauskaa.

Saimme vaihdettua rahaa todella hyvällä kurssilla eli 1 e= 83,3 r. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin uskomatonta kurssia! Olisimme saaneet eräässä paikassa jopa 84 r, mutta Kallella on jo luottorahanvaihtaja, joten siksi menimme hänen luokseen. Hän on vanhemman puoleinen sikhi ja ei ole koskaan huijannut, joten emme viitsineet noin pienen eron takia ottaa riskiä huijatuksi tulemisesta. Luottamuksesta huolimatta Kalle tietenkin laski rahat huolella ja tiiraili jokaisen vesileiman – eli noin 170 seteliä.

Nyt pitäisi löytää sateenvarjo, hiustenleikkaaja, uusi kaulapussi ja hyvä ravintola. Ostin äsken pari vaatekappaletta, kun monsuunien takia täällä näyttää olevan jonkinmoiset alennusmyynnit. Tänään
on ollut tosi kirkas päivä, jospa se ei huomennakaan satelisi!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi