Paluu Suomeen

Yritän taas sopeutua Suomeen ja palautua Intiasta. Ehkä siinä auttaa, kun vielä hieman muistelen tuota ihmetysten maata. Kirjoitin jo Intiassa ylös muutamia kysymyksiä, joita tuo maa tällä kertaa herätti. En kuitenkaan reissun aikana tullut kirjailleeksi niitä tänne, sillä kysymyspaperi jäi punkkisten housujeni taskuun, ja housut tiiviisti moneen kertaan suljettuun muovipussiin.

Hämmentävä Intia:

-Miksi intialaiset eivät koskaan niistä nenäänsä? Jos lapsella räkä roikkuu, äiti vain pyyhkii nenänalusen kangasnenäliinaan.

-Miksi he eivät juuri koskaan osaa uida, vaikka Intialla on pitkästi rantaviivaa?

-Miksi intialaiset syövät tosi nopeasti? Ruokailun väitetään olevan tärkeä sosiaalinen tapahtuma, yleensä päivän kohokohtia ja ruuan laittoon uhrataan paljon aikaa. Silti intialaiset usein hotkivat ruokansa. Jos olemme eksyneet täyteen ravintolaan, olemme ruokailun lopuksi huomanneet, että viereisessä pöydässä saattaa olla jo kolmas seurue, ennen kuin itse olemme lopettelemassa syömistä.

-Miksi intialaisten vieraana ei koskaan saa maksaa mistään? Joskus he ottavat kiittelynkin loukkauksena. ”Älä sano kiitos”, totesi tiukasti minulle Om-rannalla ruokaa tarjonnut poika, kun istuimme iltaa.

-Miksi intialaiset eivät koskaan siivoa tiettyjä tiloja ja tietyt taas jynssätään jatkuvasti putipuhtaaksi? Lattioihin kiinnitetään paljon huomiota, mutta esimerkiksi vessan seinäkaakeleita ei pestä koskaan.

-Miksi intialaiset harrastavat hyvin vähän? Ymmärrän, että harrastukset ovat kalliita, mutta tuntuu, etteivät rikkaatkaan kovin paljon harrastele. Intialaiset tuntuvat viettävän vapaa-aikansa mieluiten istumalla porukassa ja juoruamalla, tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin. Tosin sillä erotuksella, että miehet ovat useimmiten julkisissa tiloissa (ravintoloissa tai kaduilla kuljeskelemassa ym), ja naiset kotona tai talojensa edessä. Jos kysyt intialaisen harrastusta, saat 90 prosentin todennäköisyydellä vastaukseksi kriketin tai vanhojen rahojen keruun.

-Miksi intialaiset eivät lue kirjoja? He lukevat ennen kaikkea vain sanomalehtiä. Jos heidän näkee lukevan kirjoja, ne ovat lähes aina elämäntaito-oppaita. Gurujen opetuksista kirjoitetut opukset ovat suosittuja.

-Miksi intialainen keittiö ei ole juurikaan panostanut jälkiruokiin? Pääruuat ovat herkullisia, mutta jälkiruuat maistuvat kaikki samalle. Jälkiruokia on kyllä olemassa monen nimisiä, mutta kaikki leivokset tehdään samanlaisesta kerma-kookosmassasta. Muut kuin leivokset tehdään taas usein riisistä, esim rashgulla. (ei oikein kirjoitettu,mutta näin se äännetään)

-Miksi intialainen bussimusiikki on aina saman kuuloista, samaa genreä? Miksei busseissa voisi soida vaikka joskus rokki? Musiikki on aina hindupoppia, jossa nainen laulaa korkealta ja kovaa, ja jousisoitinten äänikin nousee yläilmoihin.

-Miksi halvoissa hotellihuoneissa on aina pinkit tai muuten imelän väriset seinät? En ole koskaan nähnyt halpaa huonetta, jossa olisi ollut vaikkapa vain valkoiset seinät. Väri on useimmiten vaaleanpunainen tai vaaleanvihreä. Onkohan seinien tarkoitus piristää muuten ankeaa tunnelmaa?

-Miksi hyvin harvalla intialaisella on lemmikkieläin? Kristityillä alueilla, kuten Damanin ja Diun kaupungeissa niitä näkee useammin. Jos jollakin on lemmikki, se on aina koira. Kissoista ei Intiassa jostain syystä juurikaan pidetä. Meillä on pari kania, ja monet eivät ole yhtään ymmärtäneet, miksi pidämme niitä lemmikkeinä.

-Uskonnosta voisi kysyä miljoona kysymystä, mutta tulee nyt vain pari mieleen. Eikö brahmaanien syöminen ole vaikeaa, kun he eivät voi syödä mitään alemman kastin valmistamaa? Miksi Shiva jumala joskus esitetään vain mustana möykky kivenä? Eikö näistä palvojista ole noloa tai hassua, että muut käyvät kultaisissa temppeleissä palvomassa hienosti kuvattuja ja koristeltua jumalpatsaita ja he suorittavat samat palvontamenot pelkälle kivelle?

Näihin kysymyksiin saa vapaasti heittää mielipiteitä ja näkemyksiä!!

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi