Jogfalls ja Shipolka

Punkit ovat jalleen paasseet villiintymaan! Tosi hankalaa, kun nain tien paalla ei ole oikein mitaan keinoa paasta niista. Kotona voi stten pakastaa kaikki tavarat, mutta taalla ei voi kuin yrittaa ostaa uusia vaatteita. Edes kiehuvalla vedella pesu ei ole nyt auttanut, joskus olemme saaneet siita ainakin hetkellista apua. Olisi hauska kuulla, onko muilla kokemusta petipunkeista, jotka ovat lahteneet jonkun lodgen sangyssa mukaan ja tarttuneet vaatteisiin? Ensi reissua varten pitaa ehdottomasti hankkia punkkitietoutta jostain. Taytyyhan nykymaailmassa olla vaikkapa jokin kemikaalikin, jolla niista paasisi. Olemme huomanneet, etta useiden hotellien lakanat ovat alkaneet haista samalle kuin vessassa kaytetty torakankarkoite (valkoiset pallot lavuaarissa), ja olemme paatelleet, etta tuo tehopesuaine saattaisi ehka tappaa punkkejakin. Emme vain tieda yhtaan, mista aineesta on kyse, tai mista sita saisi.

Toivottavasti loydamme tala kylilta vaatteita! Pitaisi ostaa vahintaan kaksi taytta vaatekertaa. Vaikea kun on pakko ostaa kaikki alusvaatteista lahtien, ja yleensa sellaisia kauppoja ei nay, missa olisi kaikkia mahdollisia vaatteita. Tahan mennessa on tullut vastaan lahinna kenkakauppaa, ja kalsareiden myyjia.

Olis nyt viela vahan aikaa pysynyt siedettavana tama punkkien maara. Kohtahan se olisi reissu ohikin. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, etta pattia ilmaantuu koko ajan kymmenittain ja kehitys pitaisi jotenkin pysayttaa, silla muuten voi tulla jonkilainen ihotulehdus tms. Onneksi cetirizine ja kortisooni voide vahentaa kutinaa tehokkaasti.

Petipunkkihan ei onneksi ole varsinaisesti punkki, eli niiden ei pitaisi levittaa mitaan tautia. Jos tasta nyt jotain hyvaa hakee niin tietty tuo fakta, mutta aina sita tietylla tavoin sairaaksi tuntee itsensa kuitenkin kunnon punkituksen jalkeen. Tulee tosi nuutunut olo!

Tana aamuna oli viela hyvin virtaa, silla punkit olivat vasta aloittelemassa jyrsintaansa. Virtaahan sita tarvittiinkin, silla laskeuduimme 1300 porrasta alas vesiputouksille Jog Falls:n kylilla. Alas meno ei edes ottanut koville, vaan sujui kevyesti. Aikaakin kului vain puolisen tuntia, vaikka meille oli sanottu siina kestavan 1,5 h. Ylos kiipeaminen samoja jyrkkia ja kiemurtelevia portaita kesti alle tunnin, mutta oli aika hikista puuhaa viileasta tuulesta huolimatta. Paikka oli hyvin kaunis jos sulki silmansa puiden sekaan ja kivien koloihin heitetyilta roskilta. Olin ihmeissani, kun jopa hotelli isantamme pahoitteli roskien maaraa putouksilla. En ole koskaan kuullut kenenkaan intialaisen suusta minkaanlaista ymparisto kannanottoa. Yleensa nayttaa, etteivat he huomaakaan roskia, vaan pitavat vain niita osana maisemaa.

Putouksista sanotaan, etta ne ovat Intian korkeimmat, mutta varmaan riippuu hieman laskutavasta. Nayttavat ne olivat kuitenkin! Monta erikokoista vesiputousta syoksyi kallioista kiviseinaa voimakkaasti pauhaten alas rotkoon, jonne niita paasi ihailemaan. Kivilla hyppely, etta paasi lahelle putouksia, oli melkein rankempaa kuin portaiden tarpominen, mutta kannatti kuitenkin. Vasta lahelta katsottuna putouksien voiman ja korkeuden hahmotti kunnolla.

Nyt olemme aivan hirveassa Shipolkan kaupungissa. Huomenna matka jatkuu eteenpain.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi