Ganpatipule

Hyvin on maaseutumaista maisemaa! Ihanaa kaupunkien jalkeen paasta kylamaiseen atmosfaariin. Ganpatipule on pikkuinen rantakyla Maharahstran laanissa. Paikka nayttaa elvan paljolti turismilla, mutta silti hotelleja ei ole kovinkaan montaa. Rantaa on rakenneltu kivan saastavaisesti eli rakennuksista vapaata rantaa on runsaasti, enemmissa maarin.

Damanissa meidan oli tarkoitus nauttia verovapaasta alkoholista ja juoda muutama olut, mutta juuri sina paivana olikin kuiva paiva. Kaikki viinakaupat olivat kiinni! Edellisena iltana olin ehtinyt ottaa pari horppya Kallen pienesta oluesta. No, eipahan minun mahalleni olisikaan ollut hyva juoda kovin paljon!
Tulimme tanne Ganpatipuleen monen mutkan kautta. Ensin otimme shared taksin, joka on loistava keksinto jaettuine hintoineen (paitsi valilla saattaa joutua odottamaan kauankin taksin tayttymista), Vapiin. Alun perin suunnittelimme ottavamme bussin Vapista eteenpain, mutta bussi olisi kestanyt 5,5 tuntia. Paadyimme sittemmin junaan ja tietenkin second clasiin, silla eihan parempiakaan luokkia lyhyella varoitusajalla saa. Vaikka olin vannonut, etten talla matkalla astu alimpaan luokkaan, sinne taas jalleen paadyin. Ihan hyviakin kokemuksia tuosta luokasta on aiemmilta reissuilta, mutta taman reissun lyhyyden vuoksi ajattelin, etta talla matkalla asiat voisi tehda helpoimman kautta, ei harrastella mitaan kovin rankkaa. No, itse asiassa tuo junamatka ei ollut mitenkaan rankka, vaan sujui yllattavan hyvin. Sita ei koskaan voi tietaa, mita on edessa, kun tuohon vaunuun tunkee kyytiin. Parhaimmillaan asiat menevat nain kuin nyt, eli istumapaikat loytyvat ja kukaan ei ahdistele tungettelevilla kysymyksilla. Pahimmillaan taas saattaisi joutua seisomaan ihmismassan puristuksessa yhdella jalalla ja joku kiusaisi koko ajan ihme kyselyilla. Totta kai Kallea nytkin tentattiin, mutta utelut olivat aivan asiallisia. Joskus pahimmillaan vaunussa tuntee myos tukehtuvansa, kun ilma ei jaksa kiertaa, mutta nyt istuin ikkunan vieressa ja koska ihmisia ei ollut ulos asti roikkumassa, happi riitti mukavasti. Kalle tutustui junassa mukavaan nuorukaiseen, joka opasti meidat Mumbain Bandra asemalta jatkamaan paikallisjunalla Central asemalle. Oli hyva, etta tuolla reitilla oli opas, silla tarvoimme pikku kujia slummimaisten alueiden vieresta ja emme olisi varmaan itse osanneet helposti suunnistaa tuollaisessa labyrintissa.

Mumbai yllatti siedettavyydellaan! Aivan hirveita kaupunkejahan ne taman luokan megakaupungit aina ovat. Kalle kysyy, ”Onko Mumbai huomion arvoinen ollenkaan?” Ehka siita ei kovin montaa sanaa tarvitse sanoa, silla nettiaikani kay vahaan. No, joka tapauksessa Mumbai antoi paremman kuvan kuin eka kerralla. Myonteista oli, etta kavelytiella pystyi kavelemaan, tiet olivat leveita, kaupunki vaikutti vehreammalta tuolta Cenralin seutuvilta, mita odotin. Kavelimme kaupungilla yhteensa reilu 4 km ja kavimme hienossa ostoskeskuksessa syomassa ja ostamassa bussi evaat.
Otimme yobussin Mumbaista kohti tata kylaa. Bussilla kesti yli 2 tuntia paasta ruuhkista! Se seisoi vain liikenteen kaasujen seassa ja olimme tukehtua kuumuuteen. Aamulla sen sijaan oli ihanan viileaa, lahes paleli. Matka kesti 11 tuntia ja oli mieletonta raminaa ja bussin hyppelya. Valtion bussi oli kysessa ja sen piti olla semi-delux, mutta se oli melkoisen romunlainen avonmaisine ikkunaineen ja punkkisine penkkeineen.

05.10.2012, 15:22:30

Petipunkit ovat pitkasta aikaa keskuudessamme! Nama pikku vamppyyrit imivat viime yona Kallesta verta reilun sadan patin verran ja minuakin kymmenista kohdista. Nyt on sitten taman paivan ollut aika nuutunut olo, silla tallainen kuppaus tekee aina vasyneeksi. Monesti tulee ihania kylmiavareita koko seuraavan paivan ajan, kun on yon viettanyt kupparilla. Huone naytti aivan lupaavalta, silla siella oli siistit kaakeli lattiat, mutta silti hyvin pian selvisi, etta sangyssa kuhisee. Olimme pitkan matkan jalkeen (menimme kahden eri laanin lapi yhtena paivana) niin vasyneita, etta kamppatarkastus jai pintapuoliseksi ja niimpa se kostautui meille myohemmin. Huomasimme jo paiva unilla, etta meillahan on pikku kavereita sankymme taynna, mutta paatimme vain siirtaa patjan lattialle. Levitin suolaa patjan ymparille, kun ajattelin, etta se ehka karkoittaisi punkkeja, mutta aamulla huomasimme, etteivat mitkaan varotoimet olleet tepsineet.

Nyt sitten asumme toisessa homestay guesthousessa, joka sangylla lueskelun perusteella nayttaa olevan elukka vapaata aluetta, mutta yo asian vasta viimeistaan todistaa. Ihme sinaansa, etta nukuin kylla onneksi viime yon aivan hyvin, vaikka minua jyrsittiinkin joka puolelta. En kertaakaan herannyt kutinaan eli punkit olivat kivan vieraskohteliaita ja varovaisia. Herasin ainoastaan mielettomaan ukkoseen. Talo hyppi ilmaan ja salamoiden valo tuli silmaluomistakin lapi. Pienella kauhulla mietin, miten saksalainen tuttavamme parjaa teltassa rannalla. Tutustuimme haneen eilen ja istuimme iltaa hanen seuranaan. Ensin juttelimme rannalla ja katselimme illan pikku hiljaa hamartamaa kuohuvaa aallokkoa ja sitten siirryimme maukasta ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kalle antoi hanelle vinkkeja, missa kayda pohjoisessa. Han oli ihailtavasti liikkeella moottoripyoralla ja alunperin han oli polkenut polkupyoraa, mika on tietenkin viela hienompaa. Mumbaissa han oli kadottanut pyoransakin timanttihuijaus hassakassa. Saksalainen oli maailmanymparysmatkalla ja han oli ensimmainen ihminen, jonka olemme nahneet telttailevan Intiassa. Saa kuulema kivasti huomiota, kun menee kalastajakylissa pistamaan teltan rannalle pystyyn. Aamulla kavimme katsastamassa Ganesha temppelin (tama kylan elama on paljolti siita riippuvainen. Kaikki tulevat tanne paaosin temppelin vuoksi. Ganesha on tunnettu kaikkien esteiden poistaja, joten hanelta rukoillaan mita moninaisempia asioita matkaonnesta lapsen saamiseen.) ja sen jalkeen kavimme kurkkaamassa, kuinka saksalainen oli ukkosmyrskysta selvinnyt. Olin varma, etta hanen telttansa olisi huuhtoutunut mereen, mutta ei, siella se oli edelleen pystyssa samassa kohdin. Kavirimme selitti, kuinka oli kylla herannyt tuulen vuoksi, kun myrsky oli pitanyt valtavaa aanta, mutta muuten nukkunut makoisasti. Hanta sanoisin jo ”hc reissaajaksi”. Kalle oli tavannut pohjoisessa myos muutamia naita kovemman luokan reissaajia, esimerkiksi eraan, joka aikoi ostaa aasin ja ratsastaa silla Lehista Srinagariin.

Ganpatipulen lyhyt kuvaus:

Tosi kauniit pitkat ja leveat rannat! Kaikki on kirjoitettu vain maharastran kielella eli marathilla eli hoteeleja ja ravintoloita on aika vaikea paikantaa, mutta kylla niita jonkin verran loytyy. Ketaan kaupustelijoita ei nay ja rannalla saa kulkea aivan itsekseen! Tanne tulee paljon matkaajia Mumbaista, mika vahan nostaa hintoja, mutta suhteellisen edullistakin, tosin rupuista, hotellia loytyy. Temppeli oli mahtavan hehkuvan vaalean punaisen varinen, hienosti norsukoristeltu ja upealla paikalla rannan kupeessa.

Huomenna eteenpain. En tieda minne.

Kirjoittajasta

Anssku

Pesunkestävä humanisti, hippimäinen yhteiskuntapohdiskelija, sydämeltään vasemmistolainen, minimalistisen elämäntavan kannattaja ja luonnon kauneuden suuri ihailija.

Kommentoi